Mitä villieläinten kaupalle voi tehdä, Terhi Hautamäki?

Long Playn uusin pitkä juttu, Terhi Hautamäen kirjoittama ”Liskoihmiset” kertoo villieläimistä ja niiden ympärillä pyörivästä bisneksestä. Terhi, mistä sait idean kirjoittaa juuri tästä aiheesta?
 
Luin eksoottisista eläimistä, joita myydään netissä lemmikeiksi. Esimerkiksi Instagramissa kaupitellaan paljon gepardeja. Vähitellen kiinnostuin erityisesti matelijoista ja äärimmäisen harvinaisten käärmeiden ja liskojen keräilystä. Siinä näkyy ihmisten luontosuhteen kierous: mitä tahansa eläviä olentoja maapallolta löydetään, joku aina haluaa sellaisen omaksi kotiinsa. Uhanalaisten lajien laiton kauppa on huume-, ase- ja ihmiskaupan jälkeen seuraavaksi tuottoisinta rikollisuutta ja edellä mainittuja paljon riskittömämpää. Rangaistukset ovat kohtuullisen pieniä. Laittoman villieläinkaupan lisäksi on paljon myös harmaata ja sääntelemätöntä aluetta. 
Menin juttua varten Saksan Hammissa järjestettäville matelijamessuille, jotka ovat Euroopan suurimmat. Ne tunnetaan siitä, että messuilta ja etenkin viereiseltä parkkipaikalta voi ostaa melkein mitä vain.
 
Millaista siellä oli?
 
Hammiin tullessani tiesin odottaa messuhallin muovirasiarivistöjä. Oli silti pysäyttävää tajuta, että nämä eläimet tosiaan ovat suljettuina rasioihin päiväkausia. Mieleeni jäi se, että amerikkalainen firma lähettää matelijoita toiseen osavaltioon yrittäjälle, joka lähettää ne hollantilaiselle maahantuojalle, joka kuljettaa ne Saksaan asiakkaille – ja asiakkaat kuljettavat ne sitten vielä kotiinsa. Juttua tehdessä eläinten kohtelu alkoi alkoi kiinnostaa ja myös hirvittää minua. Kodeissakin eläimet voivat elää todella ahtaissa oloissa. 
Keskustelupalstoilta ja eläinkauppojen sivuilta voi löytää sellaisia minimisuosituksia terraarioiden koolle, että aikuinen käärme ei mahdu oikaisemaan itseään suoraksi. On kuitenkin tieteellistä tietoa siitä, että luonnossa kaikki käärmelajit oikaisevat välillä koko pituuteensa ja se on yksi niiden perustarve. Jos niinkin perustavista asioista kuin tilantarpeesta on epäselvyyttä, kuinka paljon on sellaista, mitä näistä eläimistä ei tiedetä?
 
Mikä yllätti sinut juttua tehdessä? 
 
Yllätyin siitä, kuinka avointa uhanalaisten eläinten kauppa on etenkin somessa, jossa myös Hammin myyjät ilmoittelevat etukäteen, mitä eläimiä ovat tuomassa messuille. Konkareiden mukaan messujen tarjonta on siistiytynyt takavuosista, mutta tavalliselle kävijälle ei kaikkia eläimiä esitellä. Messuja edeltävästä ilmoittelusta näkee, että myyjät tarjoavat myös sellaisia eläimiä, joita he eivät tuo pöydille: vaikkapa kaimaaneja, joita ei saa messuilla myydä. Vaikka useimpia eläimiä sanotaan kasvatetuiksi (tai alkuperää ei mainita), epäilyksiin on aihetta esimerkiksi, jos jokin uusi harvinainen laji yhtäkkiä yleistyy selvästi markkinoilla.
Yllätyin siitä, että hämärää alkuperää katsellaan läpi sormien. Vaikka lajia ei olisi virallisesti tuotu eikä saisi lähtömaasta tuoda, yhtäkkiä sitä saatetaan kasvattaa vaikkapa Saksassa ja se onkin ihan ok. 
 
Minkälaisia seurauksia villieläinten kaupalla on?
 
Monenlaisia. Eläinyksilöitä ensinnäkin riistetään luonnosta. Paljon eläimiä kuolee jo laillisissa kuljetuksissa ja varmasti paljon enemmän laittomassa tuonnissa. Eläimiä muun muassa postitetaan ja sullotaan matkatavaroiden ja vaatteiden sekaan. 
Seurauksia on myös biodiversiteetille. Villieläinkauppa on ilmastonmuutoksen ja ympäristötuhojen ohella merkittävä uhka maapallon lajistolle. Ongelmana ei ole pelkästään laiton kauppa vaan myös se, että haavoittuvaisia lajeja riistetään ennen kuin niitä suojellaan tai vientiä rajoitetaan. Kansalliset lait ja kansainvälinen sääntely laahaavat jäljessä, ja ihmiset hyödyntävät tätä.
Tällä on väliä myös harrastajille, jotka eläimiä ostavat. Villieläimet eivät helposti pysy hengissä terraariossa. Monia terraariolajeja voi nykyisin ostaa lähiseudun kasvattajilta. Mutta Suomeenkin on vuosien saatossa tullut paljon villieläimiä: 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa iso osa myytävistä eksoottisista lemmikeistä oli todennäköisesti luonnosta pyydettyjä.
 
Miten kyseenalaista eläinkauppaa voisi rajoittaa?
 
Uhanalaisten lajien kauppaa säädellään kansainvälisellä CITES-sopimuksella. Paljon haavoittuvia ja uhanalaisia lajeja jää kuitenkin kokonaan sääntelyn ulkopuolelle. Niitä saa kuljetella ja myydä aika vapaasti esimerkiksi EU:n sisällä. Jos jotain lajia elää vain muutamassa maassa, ei sen kohtalo kosketa muiden valtioiden lainsäätäjiä. Eläimet ovat lainsuojattomia, kunhan ne ensin saadaan kuljetettua ulos lähtömaastaan.
EU voisi kieltää lähtömaassaan rauhoitettujen eläinten tuonnin ja myynnin. Yhdysvalloissa on sellainen laki. Se tuskin toimisi aukottomasti mutta olisi parannus nykyiseen.
Yleisemmin ihmisten pitäisi herätä ajattelemaan, onko meidän tosiaan pakko saada omistaa ihan kaikkea maapallolta, ja onko jokaista löydettyä lajia pakko voida hyödyntää kaupallisesti.
  
Lue LP116 ”Liskoihmiset” täältä!