Miksi Antti Kurvinen jarruttaa hallituksen ilmastoruokaohjelmaa niin jääräpäisesti?

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) kertoi keskiviikkona Ylen A-studiossa, että kohuttu ilmastoruokaohjelma tuskin valmistuu tällä hallituskaudella. Kurvinen hyllytti ohjelman viime kesänä, vaikka hänen edeltäjänsä Jari Leppä oli jo hyväksynyt sen, ja ohjelman julkistamistilaisuuteen oli jaettu kutsut. Long Play kertoi ongelmista alun perin syyskuussa 2022 jutussa ”Ruoan hinta”.
Kurvinen vastustaa ohjelmassa yhtä lausetta. Se kuuluu näin: ”Lihan kokonaiskulutuksen vähentäminen kolmanneksella nykytasosta vuoteen 2030 mennessä”. 
Hallituskumppanit eivät ole toistaiseksi suostuneet lauseen poistamiseen. Jos joku ei taivu, koko hallitusohjelmassa luvattu ilmastoruokaohjelma jää tekemättä.

TUTKIJOIDEN KANTA ASIAAN on varsin selvä: suomalaisten pitäisi vähentää lihankulutusta tuntuvasti sekä ilmaston että kansanterveyden vuoksi. Esimerkiksi Future Nordic Diets -raportti laski vuonna 2017, että lihankulutuksen pitäisi laskea 82–90 prosenttia, jotta ruoantuotanto pysyisi suomalaisen maaseudun kantokyvyn puitteissa.
Käytännössä politiikkaa ei kuitenkaan voida tehdä puhtaasti tieteen pohjalta. Vaatimus yli 80 prosentin nopeasta laskusta lihankulutuksessa olisi poliittisesti mahdoton, vaikka sille on hyvät perusteet.
Ilmastoruokaohjelman valmistelua ohjasi Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatima Scenoprot-tutkimus. Poliitikoille antamassaan suosituksessa Luke piti 30 prosentin vähennystä eläinproteiinin kulutuksessa hyödyllisenä, joskin 50 prosentin vähennyksellä olisi tutkijoiden mukaan suurempi myönteinen vaikutus. 
Ympäristöministeriö halusikin ohjelman tavoitteeksi puolittaa lihankulutus. Se ei sopinut maa- ja metsätalousministeriölle, jonka vaatimuksesta tavoitetta laskettiin 30 prosenttiin. Sopu syntyi – kunnes Antti Kurvinen tuli maa- ja metsätalousministeriksi juuri ennen ohjelman julkistamista ja kieltäytyi hyväksymästä minkäänlaista tavoitetta.

KURVINEN PÄÄSI heti ministerikautensa alussa keskelle mediakohuja, jotka liittyivät konservatiiviyleisöä kiihdyttäviin aiheisiin, kuten lihaan ja turkiksiin.
Se vaikuttaa olleen tarkoituskin.
Syyskuussa Kurvinen poseerasi sosiaalisen median kuvissa Saga Fursin turkishuutokaupassa ja hehkutti yhtiön kaupan käyvän kuumana. Kurvinen omistaa itse Saga Fursin osakkeita. Kun Kurvista täysin ennakoitavasti arvosteltiin omistajan ja ministerin roolien sekoittamisesta, hän kuvasi kritiikkiä ”pääkaupunkiseudun tietyn kuplan parkaisuksi”. 
Long Play on kuullut syksyn ja talven mittaan kuvauksia ilmastoruokaohjelman valmistelusta useilta virkamiehiltä ja politiikassa toimivilta ihmisiltä. Lähteiden mukaan prosessia on leimannut Kurvisen pelaama harvinaisen kova poliittinen peli. Ministerin äkkijarrutus yllättävässä kohdassa ei edistä mitään selkeästi hahmotettavaa poliittista tavoitetta, mutta se luo hämmennystä sekä puoluetovereiden että poliittisen vastalaidan keskuudessa, joka Kurvisen tapauksessa löytyy hallituskumppanien riveistä.
Samalla Kurvinen saa tietysti omalle hahmolleen näkyvyyttä, mistä varmasti on hyötyä poliittiselle urallekin. 

A-STUDIOSSA KURVINEN ANTOI YMMÄRTÄÄ, että ilmastoruokaohjelman aiempi versio olisi puuttunut ”yksittäisten ihmisten kulutusvalintoihin.” 
”Ei ole valtion tehtävä, poliitikkojen tehtävä olla ruokapoliisina”, Kurvinen sanoi.
Se lausunto oli populismia. Valtio ohjailee suomalaisen ruokavalintoja koko ajan – se on itse asiassa maatalousministerin työnkuvan ytimessä. Suomessa ruoantuotanto nojaa poikkeuksellisen voimakkaasti maataloustukiin, jotka jakautuvat epätasaisesti.
Keskiverto eläintuottaja saa noin kaksi euroa maataloustukea jokaista liikevoittona tuottamaansa euroa kohtaan, keskiverto kasvintuottaja saa 1,6 euroa. Tämä ero on viime vuosina kasvanut. 
Lihantuotannon suosiminen vaikuttaa ruoan hintoihin, ja hinnoilla valtio ohjaa sitä, mitä suomalaiset syövät. 
Nyt suomalaisia ohjataan siis kuluttamaan punaista lihaa ja maitoa. Niiden myynti kuitenkin laskee. Kun energian ja rehun hinnat pysyvät samaan aikaan korkealla, tuottajien kustannukset kasvavat.
Tulevaisuudessa työ muuttuu epäilemättä vielä vaikeammaksi, kun EU:n vaatimukset maataloustuotannon päästövähennyksistä kiristyvät.
Valtio voisi tukea eläintilallisten hallittua siirtymistä pois hiipuvilta aloilta, kohti kasviproteiinien tuotantoa ja korkeamman jalostusasteen tuotteita. Esimerkiksi Tanskassa, missä aihe on yhtä lailla poliittisesti vaikea, on viime aikoina päätetty edistää eläintilallisten siirtymistä kasviproteiinien tuotantoon. 
Näin ei Suomessa tehdä. Viimeisen puolen vuoden aikana syynä on näyttänyt olevan ensisijaisesti maatalousministerin henkilökohtainen poliittinen projekti.