Lyhyet
Mikä vankilassa yllätti, Ilkka Karisto?
Joka viikko joku Suomessa kuolee henkirikoksen uhrina. Ilkka Karisto teki jutun Marjosta, joka pahoinpiteli miehen kuoliaaksi, sekä Mirasta, jonka isä tuo mies oli.
Ilkka Karisto, miksi tämä juttu piti tehdä?
”Vakavat rikokset koskettavat lopulta yllättävän monia ihmisiä. Uhrien omaisten ja ystävien lisäksi tällaiset teot järkyttävät myös tekijän lähipiiriä. Julkisuudessa puhutaan usein rikosten tekijöistä ja uhreista ihan kuin he olisivat aivan eri lajia ja ikään kuin toisen ryhmän auttaminen olisi toisilta pois. Tähän ovat Suomessa törmänneet myös vakavien rikosten jälkikäsittelyä tekevät tahot: rahoitusta on ollut vaikea saada, jos toiminnalla autetaan molempia osapuolia. Mutta ei tämä ole mitään nollasummapeliä: jos rikoksiin syyllistyneitä saadaan autettua pois siitä elämäntavasta, niin sehän auttaa ihan kaikkia.”
”Väkivaltarikollisuutta kannattaisi katsoa kokonaisuutena siksikin, että vankiloissa väkivaltarikoksista istuvat ihmiset ovat usein itsekin olleet väkivallan uhreja. Niin myös jutussa esiintyvä Marjo. Tämän porukan kokema väkivalta on suureksi osaksi piilorikollisuutta: esimerkiksi naisiin kohdistuvaa toistuvaa väkivaltaa, josta ei tehdä ilmoituksia, koska ei uskalleta tai se ei kuulu kulttuuriin niissä piireissä.”
Minkä pitäisi muuttua?
”Uhrien omaisten kohdalla tuen saaminen on yhä melko sattumanvaraista ja riippuu asuinpaikasta. Sitä olisi hyvä kehittää systemaattisesti. Britanniassa ja Hollannissa on käytössä systeemi, jossa jokaiselle henkirikoksen uhrin omaiselle nimetään oma tukihenkilö, case manager, joka ottaa kokonaisvastuun auttamisesta.”
”On myös outoa, että Suomessa uhrit joutuvat nykyisin karhuamaan kärsimyskorvauksia tekijöiltä. Harvalla rikoksentekijällä on varallisuutta, jota saataisiin ulosmitattua. Ihmiset joutuvat odottamaan rahoja pitkään ja usein tuloksetta, ja tämmöinen side läheisen tappajaan voi olla myös henkisesti raskas. Vuoteen 2005 asti kärsimyskorvaukset maksoi valtio ja ihmiset myös saivat ne rahat, jotka oikeus oli heille määrännyt maksettavaksi.”
Mikä yllätti juttua tehdessä?
”Vankilan uusi työkulttuuri yllätti! Jokaisella vangilla on nykyisin omavartija ja vartijoita kannustetaan lähityöhön eli keskustelemiseen vankien kanssa. Jäi vaikutelma että ainakin Marjon kohdalla vankilassa pystytään ihan oikeasti auttamaan kuntoutuksessa. Mutta tässä on varmasti paljon vaihtelua riippuen vankilasta, vangista ja vartijoista.”
”Se oli järkytys, millainen tausta naisvangeilla keskimäärin on. Olin kyllä aiemminkin lukenut ja kuullut, että he ovat keskimäärin vielä huono-osaisempia kuin miesvangit, mutta en ollut tajunnut miten hurjia heidän taustansa tutkimusten perusteella ovatkaan: joka neljättä on pahoinpidelty lapsena omassa kodissaan ja valtaosa on oman kumppanin pahoinpitelemiä.”
”Marjon asianajaja Ari Nieminen sanoi haastattelussa, että julkisessa keskustelussa ei yleensä huomata sitä, että siinä missä vakavasti päihderiippuvaisten tekemä omaisuusrikollisuus kohdistuu lähinnä ulkopuolisiin, niin väkivalta taas yleensä on sen porukan sisäistä välienselvittelyä. Se on toki ihan yhtä tuomittavaa, mutta jää usein piiloon.”
Ilkka Kariston ”Siellä olikin ihminen” on Long Playn sadas juttu. Pääset lukemaan sen täällä.