Lobbaus toimi – kartanonherrat saavat jatkaa huvimetsästystään

Vesilinnut vähenevät, mutta yritys kieltää niiden ruokintametsästys jumittui viime hallituksen maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän pöydälle. Kieltoa vastustaa pieni joukko metsästysturismiyrittäjiä ja heidän edunvalvontajärjestöjään. Yhtä niistä johtaa nyt Jari Leppä.

VUONNA 2021 silloisen maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) pöydällä oli allekirjoitusta vaille valmis asetus. Se koski vesilintujen ruokintametsästyksen kieltoa. Ruokintametsästyksellä tarkoitetaan metsästystä, jossa saalis houkutellaan paikalle ruualla ja sitten ammutaan.

Kielto haluttiin, koska sorsalintujen kannat ovat Suomessa vähentyneet voimakkaasti. Harvinaisemmilla lajeilla kehitys on jatkunut jo kauan, mutta viime vuosina myös kaikkein yleisimmät sorsat ovat alkaneet huveta.

Ruokintakielto oli siitä harvinainen suojelukeino, että sitä kannatettiin laajasti. Kieltoa halusivat niin viranomaiset, luonnonsuojelijat kuin iso osa metsästäjistäkin. Esimerkiksi alueellisista riistanhoitoyhdistyksistä suurin osa kannatti sitä. Maa- ja metsätalousministeriö, ruokavirasto ja ympäristöministeriö pitivät kaikki asetusta tärkeänä. 

Myös viranomaiset kannattivat kieltoa. Poliisihallituksen mukaan lintuja ammutaan ruokintapaikoilla yli sallitun määrän ja saaliiksi päätyy myös rauhoitettuja uhanalaisia lajeja. 

Vastustajajoukko oli melko pieni, lähinnä metsästysturismiyrittäjiä sekä heidän edunvalvontajärjestöjään. Heitä oli lepytelty kompromissein, esimerkiksi lupaamalla myöntää ruokintakiellosta poikkeuksia elinkeinonharjoittajille.

Asetus jumittui Jari Lepän pöydälle ja nousi uutisiin. 

Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehissä tilanne herätti huolta. Lopulta he vaativat Lepän avustajalta, että jos ministeri torppaisi asetuksen kokonaan, hänen olisi kerrottava päätöksensä perustelut julkisuuteen itse ja kannettava vastuu.

Ministeri Leppä ei koskaan allekirjoittanut asetusta – eikä perustellut päätöstään.

VESILINTUJA RUOKKII Suomessa Luonnonvarakeskuksen mukaan noin 20 000 henkilöä, mutta suurimittainen metsästysruokinta on pienen joukon heiniä.

“Suomessa on arviolta 60–70 vesilintujen metsästystä tarjoavaa matkailupalveluyritystä”, erityisasiantuntija Janne Pitkänen Maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo. 

“Näistä vain muutamat ovat isoja tekijöitä, jotka käyttävät istutettuja tarhassa kasvatettuja lintuja.”

Ruokintametsästykseen houkuttelee helppous. Kun ruokintapaikoille, esimerkiksi pieneen lampeen tai kaivettuun vesikuoppaan, viedään säännöllisesti viljaa, sorsat tottuvat syömään siellä ja ampuminen on helppoa. 

Ruokinnan avulla vesilintuja saa saaliiksi paljon enemmän kuin muuten. Sorsastuksen aloituspäivänä yhdellä ruokamontulla voidaan ampua pari sataa lintua. Samaan aikaan moni tavallinen metsästäjä jää kokonaan ilman saalista. (Nykyisin puolet vesilinnustajista ei saa kauden aikana ainuttakaan sorsaa.)

Osa ruokintapaikoilla  ammuttavista sorsista on sitä varten kasvatettuja sinisorsia, mutta ruoka houkuttelee paikalle myös luonnonvaraisia lintuja, joiden joukossa on uhanalaisia lajeja kuten jouhisorsia. Toisinaan ne tulevat luonnonsuojelualueilta. Esimerkiksi Suomen parhaan lintukosteikon Liminganlahden suojelualueen ympärille on kaivettu lukuisia ruokintametsästysmonttuja.

Luonnonvarakeskuksen tekemän kyselyn mukaan suurin osa Suomen metsästäjistä ei hyväksy saaliin houkuttelemista keinotekoisesti omalle pyyntialueelle. 

Kun ruokintakieltoa kannattavat metsästäjät lähettivät ministeriöön lausuntoja asetusluonnoksesta, he kuvailivat, kuinka ruokintapaikat ovat iljettäviä, niillä ammutaan suuria määriä lintuja vain ampumisen ilosta, eikä saalista välttämättä käytetä lainkaan ihmisravinnoksi vaan viedään syöteiksi pienpetojen pyyntiloukkuihin.

Vesilintujen ruokintakieltoa vastustivat esimerkiksi Maanomistajain liitto, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö ja Suomen ammattiriistanhoitajat. 

Näissä järjestöissä on vaikutusvaltaista väkeä. Luonnon- ja riistanhoitosäätiön hallituksessa istuvat muun muassa vuorineuvos Jukka Härmälä, pankkiiri Björn Wahlroos ja Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila. Maanomistajain liiton nykyinen varapuheenjohtajana on entinen ministeri Jari Leppä.

KIELLON VASTUSTAJILLA on poikkeuksellisen paljon valtaa ja rahaa. Long Play haastatteli useita asian valmisteluun liittyviä tahoja. Haastateltujen mukaan vastustus keskittyy etenkin Suomen ammattiriistanhoitajat -yhdistykseen, josta löytyy hyvin vähän julkista tietoa. 

Siinä vaikuttavilla henkilöillä on merkittävä rooli myös muissa edunvalvontajärjestöissä, esimerkiksi Metsästäjäliitossa, jossa heidän äänensä “kuuluu vahvana.”

Kyseessä ovat kaupallisia jahteja järjestävät suurten eteläsuomalaisten kartanoiden omistajat – joukko, joka ei ole juuri tusinaa suurempi. Heidän sorsajahtinsa eivät ole tarkoitettu millekään mattimeikäläisille.

”Se on näiden kartanonherrojen vakiintunutta toimintaa, jota ei tarvitse mainostella. Piiri on pieni”, eräs Long Playn haastattelema lähde kuvasi. 

Suomen ammattiriistanhoitajat -yhdistyksen toimijoista esiin nousee toistuvasti yksi nimi: janakkalalaisen Sauvalan kartanon omistaja Heikki Sauvala.

Hämeen Sanomat kuvaili jutussaan vuonna 2018, että Sauvalan kartanon jahtien tarkkaan valikoitu osallistujakunta koostuu talouselämän ja politiikan vaikuttajista.

Maa- ja metsätalousministeriö ja muu riistahallinto ovat puineet ruokinnan haittoja vuosia, ja siitä on julkaistu useita selvityksiä – viimeisin ministeriön tilaama tutkimus valmistui tänä syksynä. Tutkimusraportissa sanotaan, että ruokintametsästyksessä tapahtuu paljon väärinkäytöksiä, eikä metsästyksen eettisiä periaatteita noudateta riittävästi. Kerta toisensa jälkeen asiantuntijat suosittelevat toimintaan rajoituksia, ja kerta toisensa jälkeen toimet tyssäävät johonkin.

SUOMESSA AMMUTTIIN viime vuonna Luonnonvarakeskuksen mukaan 841 jouhisorsaa. Laji on määritelty Suomessa ja koko Euroopassa uhanalaiseksi, mutta siitä huolimatta se on Suomessa riistalintu.

Lainsäädännön selkein keino auttaa uhanalaisia lajeja on rauhoitus. Rauhoitettujen lajien yksilöitä ei saa tappaa. Kaikki uhanalaiset lajit eivät kuitenkaan ole rahoitettuja. Asiaan vaikuttaa usein se, haluaako ihminen metsästää ja syödä lajia. 

Luonnonvarakeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon vesilintulaskentojen mukaan jouhisorsien lisäksi monet muutkin vesilintulajit ovat vähissä. Esimerkiksi taveja, haapanoita ja telkkiä oli entistä vähemmän. Samoin on käynyt viime vuosina jopa Suomen yleisimmälle sorsalle eli sinisorsalle. Sinisorsat saavat poikasia yhtä paljon kuin ennenkin. Väheneminen johtuu siis siitä, että aikuisia lintuja – niitä metsästettäviä – kuolee entistä enemmän.

Tilanteen vakavuus voi helposti jäädä metsästysruokintaa harjoittavilta huomaamatta. Kokonaiskäsitys lajien tilanteesta hämärtyy, jos näkee vain ruokintapaikoille kerääntyneet suuret joukot.

”Se porukka, joka kannattaa ruokintametsästystä näkee ehkä, että kun tässä minun jyväkasallani on sata sorsaa, lintukannoilla menee oikein hyvin. Ei nähdä sitä isoa kuvaa”, Janne Pitkänen sanoo.

KEVÄÄLLÄ 2023 maa- ja metsätalousministeriön perustamalta vesilintutyöryhmältä tuli uusi ehdotus – ruokinnasta pitäisi tehdä luvanvaraista.

”Elinkeinonharjoittajille voitaisiin myöntää lupa, jos pystytään varmistumaan, että lähellä ei ole lintuinfluenssariskiä esimerkiksi siipikarjatiloille tai luonnonvaraisten lintujen levähdysalueita joilta se houkuttelisi paljon lintuja”, Pitkänen kertoo.

Kaupallista sorsanmetsästystä harjoittavat yrittäjät saisivat siis jatkossakin ylläpitää ruokintoja, mutta nyt viranomaisella olisi mahdollisuus valvoa, että niillä noudatetaan saaliskiintiöitä ja ehkäistään tautien leviäminen.

Eriävän mielipiteensä jättivät työryhmässä mukana olleet MTK, Metsästäjäliitto, Suomen Kennelliitto ja Suomen ammattiriistanhoitajat. Suomen ammattiriistanhoitajien eriävän mielipiteen on allekirjoittanut Heikki Sauvala. Hänen kartanonsa metsästysturismikäyttöön kasvatettuihin fasaaneihin lintuinfluenssa iski jo vuonna 2021 niin pahasti, että linnut jouduttiin lopettamaan. 

Metsästysturistien käyttöön kasvatettuja lintuja on jouduttu lopettamaan lintuinfluenssan takia muulloinkin.  Taudin uhka oli tärkeä syy asetuksen valmisteluun jo vuonna 2021, ja sen jälkeen huoli on kasvanut. 

Long Play kysyi maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahilta, onko lintuinfluenssatilanne aiheuttanut toimenpiteitä ruokintakiellon suhteen tänä syksynä.      

”Siinä vaiheessa, kun lintuinfluenssa alkoi, soitin Metsästäjäliittoon, ja Metsästäjäliitto antoikin suosituksen, että joka paikassa Suomessa pitää lopettaa ruokinta”, Essayah sanoi.

Mitään velvoittavia toimenpiteitä ministeriö ei tehnyt. Harrastusjärjestön antaman suosituksen toteuttaminen jäi jokaisen toimijan oman halun varaan. Osa metsästäjistä jätti ruokinnan tai koko sorsastuksen väliin, mutta esimerkiksi Liminganlahdella ruokinta on jatkunut.   

Sekä metsästyksenvalvojat että paikallinen aktiivinen metsästäjä kertoivat Long Playlle, että ruokintaa on montuilla jatkettu tänäkin vuonna. 

Metsästäjä ei usko pelkkien suositusten voimaan.

"Ei ne suositukset hirveästi vaikuta. Osa alueen metsästäjistä on ilmoittanut että ei vesilinnusta tänä syksynä lainkaan, mutta ruokintojen ylläpitäjät ovat jatkaneet pääasiassa entiseen malliin."

Metsähallituksen erätarkastaja Markus Aho kuvailee Liminganlahden tilannetta kestämättömäksi. Suojelualue kasvattaa linnut, jotka sitten houkutellaan sieltä ammuttaviksi megaluokan ruokintamontuille, joille on ajettu traktorikuormittain jyviä.

Koska asetusta ei ole saatu aikaiseksi, se on täysin laillista.