Länsi katsoo vierestä, kun sen somejätit osallistuvat Venäjällä sensurointiin

Venäjä kurjistaa kansalaistensa sananvapautta entistäkin voimakkaammin. Nyt se julistaa yksittäisiä kansalaisia ulkomaisiksi agenteiksi ja sulkee yksittäisiä somehassuttelijoita vankilaan. 

 

”Venäjä leimaa mediasivusto Meduzan ’ulkomaiseksi agentiksi'” (Radio Free Europe 23.4.2021).

”Ensimmäistä kertaa Venäjällä ’uskonnollisten tunteiden loukkaaminen’ asetti kaksi nuorta vankilaan. Heidän rikoksensa? Vitsi suuseksistä.” (Meduza 29.10.2021.)

”Venäjä hidastaa Twitteriä ’kielletyn sisällön’ vuoksi” (BBC 10.3.2021).

Vuoden 2021 uutisotsikot Venäjältä ovat synkkää luettavaa sananvapauden kannalta. Hallinto on kurjistanut perinteisen median oloja jo parin vuosikymmenen ajan, mutta nyt huomio on siirtynyt jopa yksittäisiin ihmisiin. 

Valtio julistaa yksittäisiä ihmisiä ”ulkomaisiksi agenteiksi” ja FSB kieltää ihmisiä puhumasta sosiaalisessa mediassa korruptiosta.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Veera Laine kertoo, että tämä uusi huolestuttava kehityskulku alkoi noin vuosi sitten. Joulukuussa 2020 allekirjoitettua lakia ulkomaisista agenteista on alettu ulottaa yksittäisiin ihmisiin, jotka ovat poliittisesti aktiivisia ja saavat jonkinlaista tukea tai rahaa ulkomailta. Se voi tarkoittaa ketä hyvänsä tavallista kansalaista. Laki astui voimaan keväällä.

Samantyyppisiä lakeja on säädetty jo vuodesta 2012, ja aiemmin viranomaiset ovat voineet vaatia esimerkiksi järjestöjä ja yrityksiä ilmoittautumaan julkiseen ulkomaisten agenttien rekisteriin, jos epäilevät niiden saavan rahoitusta ulkomailta ja osallistuvan ”poliittiseen toimintaan”. Vuonna 2019 päättäjät lisäsivät joukkoon myös kansalaiset, jotka voidaan rinnastaa mediaan, esimerkiksi bloggarit.

Nyt määritelmä on kuitenkin laventunut entisestään.

Listalle päätyneet joutuvat kertomaan rekisterimerkinnästään esimerkiksi verkkosivuillaan tai sosiaalisen median julkaisuissaan tällaisella tekstillä:

Tämä viesti on ulkomaalaisen agentin tehtävää toteuttavan ulkomaisen tiedotusvälineen tai ulkomaalaisen agentin roolissa toimivan venäläisen oikeushenkilön tuottamaa ja (tai) jakamaa.

Leima herättää epäluuloja sen saaneita kohtaan. Merkinnästä voi päästä eroon, jos pystyy osoittamaan viranomaisille, ettei esimerkiksi omassa rahoituksessa ole mitään epäilyttävää. Mutta selvittelyyn kuluu aikaa ja rahaa. Jos listalle joutunut ei tottele viranomaisia, hänelle voi seurata rikossyytteitä.

Sakkoja on annettu tähänkin saakka esimerkiksi useille mediataloille. Laine pitää uusimpia käänteitä kuitenkin merkittävänä muutoksena huonompaan.

”On eri asia, että työnantaja voi saada sakkoja kuin että yksilö voi joutua vankilaan.”

 

Agenttilaki ei ole ainoa laki, jota on alettu tulkita aiempaa jyrkemmin. Syksyllä esimerkiksi nuori pariskunta tuomittiin kymmeneksi kuukaudeksi vankilaan Punaisella torilla otetun humoristisen valokuvan vuoksi. Instagramissa julkaistussa kuvassa pariskunta on Pyhän Vasilin katedraalin edustalla ja nainen on kyykistyneenä miehen eteen selkä kameraan päin; siinä vitsaillaan suuseksillä. Tuomion virallinen peruste oli ”uskovaisten tunteiden loukkaaminen”, sillä kuvassa näkyvät katedraalin sipulit. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kyseisellä perusteella rangaistiin näin.

Lakeja ei sovelleta yhtenäisesti kaikkiin. Laine kertoo, että jotkut provosoivat postaukset eivät johda seuraamuksiin, kun toiset hyvinkin neutraalit joutuvat heti viranomaisten syyniin. Yksittäisten ihmisten on mahdotonta pysyä perässä siitä, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. 

”Se, että ihmisille on vähän epävarmaa, mistä kaikesta voi saada seurauksia, on varmasti ollut yksi tavoite. Valikoivuudesta seuraa se, etteivät ihmiset tiedä, missä rajat kulkevat, ja heistä tulee varovaisia.”

Itsesensuuria on myös vaikeampaa seurata ja tutkia kuin vaikkapa sitä, kuinka moni joutuu uusien lakien vuoksi vankilaan. ”Tiettyjä keskusteluja ei ole enää julkisessa tilassa, mutta on vaikea mitata sitä, mistä ihmiset eivät puhu tai kirjoita.”

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila sanoo, että tilanteen kiristyminen johtuu perinteisen, valtion kontrollissa olevan median heikentymisestä. 

”Kremlin tiedonmonopolin perusta murenee. Se on peruuttamaton käänne”, Lassila sanoo. ”Viranomaisten huoli internetin kasvusta näkyy koko ajan.”

Kun vielä vuonna 2009 liki 80 prosenttia venäläisistä kertoi luottavansa televisioon, vuonna 2021 luku on enää 46. Venäläisille vallan kriitikoille sosiaalisesta mediasta on tullut tärkeä areena, jossa saada viestejään yleisön kuuluviin. Esimerkiksi oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi on paljastanut tietoja Putinin salaisista omistuksista, kuten Mustanmeren rannalla sijaitsevasta palatsista juuri Youtube-kanavallaan. 

Facebook ja Youtube ovat nykyään myös pääasiallisia julkaisualustoja monille. Niiden  parissa työskentelee esimerkiksi Long Playn juttuun ”Murhanäytelmä” haastateltu Venäjältä paennut entinen sotakirjeenvaihtaja Arkadi Babtšenko. Babtšenko asuu piilopaikassa, mutta sosiaalisen median avulla hän voi jatkaa työskentelyään olinpaikastaan riippumatta.

Suurilla länsimaisilla someyrityksillä on siis suuri merkitys venäläisten sananvapauden toteutumiselle. Venäläiset käyttävät ahkerasti länsimaisia sosiaalisen median palveluja, Youtubea, Facebookia, Twitteriä ja Whatsappia, joita Venäjän hallinto ei voi kontrolloida samalla tavoin kuin paikallisia yrityksiä.

Kuluneen vuoden aikana Venäjä on entisestään pyrkinyt vaikeuttamaan sosiaalisen median yritysten toimintaa alueellaan. Paljon huomiota herättänyt esimerkki löytyy viime keväältä. Maaliskuussa 2021 Venäjän viranomaiset syyttivät Twitteriä siitä, että se olisi epäonnistunut poistamaan käyttäjien nähtäviltä ei-toivottuja sisältöjä, kuten lapsipornoa ja huumeidenkäyttöä koskevaa materiaalia. (Twitter on kiistänyt, että sitä käytettäisiin kyseisten laittomien materiaalien jakamiseen.) Viranomaiset käynnistivät erikoisen hidastamisooperaation, jonka seurauksena Venäläisillä käyttäjillä Twitter alkoi toimia raskaasti, eivätkä kuvat ja videot latautuneet. Hidastamista on jatkettu myös syksyllä. 

 

Laineen ja Lassilan mukaan länsi voisi vahvistaa Venäjän jäljellä olevaa sananvapautta juuri siksi, koska Venäjällä ollaan niin sidoksissa länsimaisiin somejätteihin. Lännessä olisi mahdollisuus huolehtia, etteivät nettijätit osallistu sananvapauden heikentämiseen. Näin ei kuitenkaan näytä olevan.

Syksyllä duuman vaalien alla muun muassa Google taipui painostukseen. Aleksei Navalnyin tukijoukot olivat julkaisseet Google Docsissa -tiedostona oman, älykkään äänestämisen ehdokaslistansa, jota levitettiin jakamalla tiedoston linkkiä. Vaalien alla linkki lakkasi kuitenkin toimimasta. Navalnyin lehdistösihteeri kertoi Twitterissä, että Venäjän viranomaiset olivat kertoneet Googlelle, että dokumentissa olisi aineistoa, joka rikkoo Venäjän lakeja.

”Venäjän painostuksella oli selvä poliittinen päämäärä, ja annettiin periksi. Tämän tyyppiset tapaukset herättävät aika vakavan kysymyksen siitä, ohjaako jättiyritysten valintoja pelkkä  markkinalogiikka”, Laine sanoo.

Lassila pitää ongelmallisena myös sitä, että sosiaalisen median yhtiöt noudattavat kunkin maan omia lakeja. Kaikissa maissa laki ei kohtele samoin esimerkiksi vallanpitäjiä ja opposition edustajia, eikä kaikista aiheista voi kirjoittaa yhtä vapaasti.

 

Venäjä vaatii nyt, että vuonna 2022 ulkomaiset sosiaalisen median yhtiöt perustavat omat toimistonsa Venäjälle. ”Se on sitten siinä”, Lassila arvioi. ”Jos yritykset eivät suostu, viranomaisilla on oikeus sulkea niiden käyttö Venäjällä.”

Venäjä on pitänyt esillä mahdollisuutta myös kansainvälisen interenetin sulkemisesta alueellaan ja oman, suljetun verkon avaamisesta. Lassila suhtautuu ajatukseen kuitenkin varauksella.

”Globaalissa informaatiotodellisuudessa Pohjois-Korean rakentaminen on aika vaikeaa. Venäjän tapauksessa tulee kulttuurikin vastaan. Jossain vaiheessa tulee protestointia.”

Long Playn jutussa ”Murhanäytelmä” kerrotaan Venäjältä paenneen toimittajan Arkadi Babtsenkon tarina. Voit lukea sen täällä.

https://www.longplay.fi/jutut/murhanaytelma