Kun metsäteollisuus arvioi ilmastohyötyään, se ohittaa hakkuiden vaikutuksen

Suomen metsät saivat juuri kaksi hyvin erilaista hiilinielujen vahvistamissuunnitelmaa. Yksi kehottaa vähentämään hakkuita. Toisen mukaan hakkuumääriä voi jopa kasvattaa. Miten Suomen ilmastopaneeli ja Metsäteollisuus ry päätyivät näin erilaisiin johtopäätöksiin metsien käytöstä? Lotta Närhi selittää.

VIIME VIIKOLLA Suomen ilmastopaneeli tiedotti, että metsien hakkuita pitää vähentää. Muuten Suomen on äärimmäisen vaikeaa päästä hiilineutraaliustavoitteeseensa vuoteen 2035 mennessä. Ilmastopaneeli on riippumaton asiantuntijaelin, joka koostaa tutkittua tietoa ilmastopoliittisen päätöksenteon tueksi.

Samana päivänä metsäteollisuuden edunvalvoja Metsäteollisuus ry päivitti omaa ilmastotiekarttaansa. Johtopäätös: metsien kasvua pitää lisätä lannoituksen kaltaisilla toimilla, jotta puut varastoisivat nykyistä enemmän hiiltä. Hakkuita voisi myös lisätä.

Molemmat ratkaisuehdotukset perustuivat tutkijoiden laskelmiin. Toisen mukaan hakkuita pitää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vähentää, toisen ei.

Miten se on mahdollista?

METSÄTEOLLISUUDEN ILMASTOTIEKARTTA on peräisin vuodelta 2020, ja sitä päivitetään nyt osio kerrallaan. 

Alkuperäisen ilmastotiekartan ydinteesi on se, että metsäteollisuus tuottaa kymmenien miljoonien hiilidioksiditonnien ilmastohyödyn. Se tapahtuu seuraavilla tavoilla:

Ensinnäkin metsäteollisuuden päästöt vähentyvät, kun sellutehtaat ja muut tuotantolaitokset irtautuvat fossiilisista polttoaineista. Toiseksi tehtaiden tuotteilla korvataan sellaisia tuotteita, jotka on tehty fossiilisista raaka-aineista ja joiden päästöt ovat suuret – esimerkiksi biomuovia valmistetaan fossiilisten muovien tilalle. Kolmanneksi taimikonhoito, lannoitus ja muut toimet kiihdyttävät metsien kasvua, joten metsien hiilivarastokin kasvaa yhä nopeammin.

Metsäteollisuuden ilmastotiekartan taustaoletuksena on niin sanottu ”suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä” eli noin 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se tarkoittaisi, että hakkuita lisättäisiin nykyisestä. (Kyseessä on Luonnonvarakeskuksen laskema luku, jonka metsäteollisuus valitsi tiekarttansa pohjaksi.) 

Viime viikolla päivitysvuorossa oli tiekartan nieluja käsittelevä osuus. Uudet laskelmat hiilinielujen kehittymisestä saatiin Luonnonvarakeskukselta. Ne tuottivat tiekarttaan hienosäätöä, mutta suuret linjat säilyivät ennallaan: jos taimikonhoitoa, metsien lannoitusta ja muita metsänhoitotoimia saadaan Suomessa lisättyä huomattavasti, puuston hiilinielu vahvistuu lähivuosikymmeninä suurista hakkuumääristä huolimatta. Maaperän nielua laskelmissa ei huomioitu.

Lopullinen arvio metsäteollisuuden ilmastovaikutuksesta päivityksen jälkeen ei ole vielä tiedossa, mutta nielupaketin tulokset viittaavat siihen, että arvio tulee olemaan myönteinen. Metsäteollisuus tuottaa merkittävää ilmastohyvää globaalisti, lukee ilmastotiekartan verkkosivulla nytkin.

JOS METSÄTEOLLISUUDEN vaikutus ilmastoon on hyvä, miksi Ilmastopaneeli sitten haluaisi rajoittaa sen toimintaa? 

Kun Ilmastopaneeli tarkastelee metsien käytön ilmastovaikutusta, se summaa yhteen samoja tekijöitä, joita myös metsäteollisuuden ilmastotiekartassa käydään läpi: Metsät sitovat hiiltä ilmakehästä ja varastoivat sitä. Kun puusta tehdään tuotteita, puun hiili sitoutuu niihin. Lisäksi puutuotteet voivat korvata fossiilisista raaka-aineista tehtyjä tuotteita, joiden päästöt ovat suuret.

Ero syntyy siitä, että Ilmastopaneeli huomioi näiden lisäksi vielä yhden asian: hakkuun jälkeen metsän hiilivarasto jää pitkäksi aikaa pienemmäksi kuin se olisi ollut ilman hakkuuta. (Hakkuuaukolle kasvava metsä alkaa toki sitoa hiiltä, mutta kestää kauan, ennen kuin sen kerryttämä hiilivarasto yltää hakkaamattoman metsän tasolle. Ilman hakkuita puut olisivat yhtä lailla jatkaneet hiilen varastoimista ja sitomista sekä hiilen kerryttämistä maaperään.) Tutkijat puhuvat ilmiöstä ”nielutappiona”.

Siitä koituvan ilmastovaikutuksen selvittäminen onnistuu vain siten, että hakkuuta verrataan sellaiseen vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa puut jätetään pystyyn. Tai koko metsäteollisuuden tasolla: nykyistä hakkuumäärää verrataan sellaiseen vaihtoehtoiseen tilanteeseen, jossa hakataan vähemmän.

Tällaisten vertailujen tulos on se, että mitä vähemmän hakataan, sitä suurempi metsien hiilinielu tulevina vuosikymmeninä on.

Vaikutus on niin merkittävä, että Suomelta kauas karannut hiilineutraaliustavoitekin olisi Ilmastopaneelin mukaan saavutettavissa, jos Suomen metsiä hakattaisiin nykyisen reilun 70 miljoonan kuutiometrin sijaan 61–64 miljoonaa kuutiometriä vuodessa – eli saman verran kuin vielä runsaat kymmenen vuotta sitten. 

Mutta ei siinä vielä kaikki. Ilmastopaneelin simulaatiossa suuremmat hakkuumäärät aiheuttavat kuluvalla vuosisadalla enemmän ilmastohaittaa kuin niiden mahdollistama lisääntynyt puunkäyttö tuottaa ilmastohyötyä. Tämä johtuu juuri ”nielutappiosta”. 

Hakkuiden vähentäminen ei siis olisi pelkkää kikkailua, joka helpottaisi hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista. Se olisi keino, jolla ilmastonmuutosta hillittäisiin monen vuosikymmenen ajan.

KYSYMYS HAKKUIDEN ilmastovaikutuksen huomioimisesta – tai huomiotta jättämisestä – on perustavanlaatuinen. Siitä syntyy laskelmien välille ero, jota ei voi ohittaa.

Metsäteollisuuden ilmastotiekartassa hakkuumäärät on määrätty ennalta. Niinpä alan ilmastovaikutusta voi parantaa ainoastaan muuttamalla tehtaiden päästöjen ja puiden kasvuvauhdin kaltaisia asioita. Kun korkealle hakkuutasolle ei ole vaihtoehtoa, sen ilmastohaitta jää kokonaan piiloon.

Ilmastopaneelin laskelmissa näin ei ole, vaan metsäteollisuuden ilmastovaikutus syntyy suhteessa siihen, mitä se voisi olla, jos puun käyttöä vähennettäisiin.

Tähän vertailukohtaan – tai sen puuttumiseen – kannattaa kiinnittää huomiota ilmastoväittämissä, jotka liittyvät metsien käyttöön. 

Monet nielukeskustelun ristiinpuhumiset ja väärinymmärrykset selittyvät sillä, että osa keskustelijoista ottaa vertailukohdan huomioon ja osa ei.

Tämän tiedostaminen tekee näkyväksi myös päättelyketjut, jotka ovat eri ilmastoväitteiden taustalla.