Kun ihmissuhteet eivät ole virallisesti olemassa, siitä seuraa monenlaista päänvaivaa

Anna Moring on nähnyt sekä työssään että omassa elämässään, millaista on, kun omalla perheellä ei ole virallista asemaa yhteiskunnassa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten perhe tarkoitti yksikköä, jossa naimisissa olevat vanhemmat kasvattivat lapsiaan saman katon alla. Nykyisin käsite on paljon moninaisempi. On avoperheitä, uusperheitä, apilaperheitä, yhden vanhemman perheitä ja monia muita. 
Perheinstituutio on suuressa murroksessa, mutta lainsäädännössä se ei aina näy. Perheiden asiat on järjestetty yhteiskunnassa edelleen sen oletuksen varaan, että perhe on kahden naimisissa olevan vanhemman ja lasten muodostama yksikkö.
Long Playn uusi pitkä juttu ”Tavanomainen rakkaus” käsittelee suhteita tilastojen valossa. Jutusta selviää, että kun ihmisten tilanteet eivät ole virallisesti olemassa, siitä seuraa monenlaista harmia: tukia jää nostamatta ja apua saamatta, ihmiset päätyvät eriarvoiseen asemaan. Näkymättömyys rekistereissä on siis myös luokkakysymys.
Kun ihmisten tilanteista ei tiedetä, se tarkoittaa usein sitä, että he eivät ole tasavertaisessa asemassa muihin nähden, sanoo jutussa Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Anna Moring. 
Moringille aihepiiri on perinpohjaisen tuttu. Hän selvittää työkseen vähemmistössä olevien perheiden tilanteita, ja on lisäksi kokenut omassa elämässään, millaista on, kun oma perhe ei ole virallisesti olemassa.

Kun Moring ja hänen edellinen vaimonsa alkoivat suunnitella perheen perustamista 2000-luvun alussa, kahden naisen vanhemmuus ei ollut lain silmissä edes vaihtoehto. Jos nainen synnytti lapsen, hänen naispuolinen kumppaninsa ei voinut adoptoida lasta omakseen.
”Emme silloin tienneet, tuleeko tuleeko perheen sisäinen adoptio koskaan mahdolliseksi.”
He päätyivät perustamaan perheen tutun miehen kanssa, joka haaveili perheestä.
Syntyi kahden äidin ja yhden isän apilaperhe. Tosin ei lain silmissä: Vain kahdella vanhemmalla voi olla juridinen side lapseen. Nyt se oli siis isällä ja lapsen synnyttäneellä äidillä, Moringin silloisella puolisolla.
Heti lapsen synnyttyä Moringille haettiin lapsen huoltajuus, mutta se ei ole sama asia kuin juridinen vanhemmuus. Huoltaja ei ole edes elatusvelvollinen, eikä lapsi peri huoltajaansa automaattisesti.
Muutama vuosi esikoisen syntymän jälkeen perheeseen syntyi toinen lapsi, jonka Moring synnytti. Hänen osaltaan juridiikka meni toisin päin kuin ensimmäisen kanssa, Moring on juridinen vanhempi ja toinen äiti vain huoltaja. Kun lapset olivat pieniä, Moring ja lasten toinen äiti erosivat. Muuten järjestely pysyi samana.
Tilanne, jossa yksi vanhemmista ei saa lapseen virallista vanhemmuutta, on merkinnyt Moringin perheelle paljon vakavia keskusteluja ja paperityötä. Nyt Moring elää uusperheessä, johon kuuluvat vaimo ja molempien lapset edellisistä liitoista. Puolisot asuvat toistaiseksi kahdessa eri kodissa, mutta jossain vaiheessa he aikovat muuttaa yhteen.
Uusperheessä avioituminen ja yhteen muuttaminen synnyttävät joukon perintöön ja omaisuuden jakoon liittyviä ongelmia, joiden ratkaisemiseksi on myös Moringin perheessä jouduttu näkemään vaivaa.
”Melko tarkasti on käyty läpi juridiikka ennen kuin mentiin naimisiin, jotta ei käy niin, että yksi lapsistamme, joka ei ole kummankaan rintaperillinen, jäisi kokonaan ilman perintöä.”
Tällainen vaatii aikaa, perehtyneisyyttä ja rahaa, koska järjestelyihin tarvitaan usein juristien apua. Moring sanoo, että sateenkaariperheissä ollaan usein pakon vuoksi aika valveutuneita sen suhteen, miten omat perhesuhteet rakennetaan sellaisiksi, että ne tuntuvat perheenjäsenistä oikeudenmukaisilta.
”Mutta olisihan se hienoa, jos olisi perheoikeudellinen järjestelmä, joka voisi lähtökohtaisesti suojata kaikkia.”
Moring sanoo, että perintöongelma on tavallaan luksusta, koska kaikilla ei ole perintöä jätettäväksi. Perheiden epävirallinen asema tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että monilta jää saamatta esimerkiksi asumistukia ja muiden tukien lapsikorotuksia. 
Yksi ratkaisu olisi, että lapsella voisi olla useampi juridinen vanhempi.
Se voisi Moringin mukaan hyödyttää myös heteropareja. Hekin pohtivat, riittävätkö aika ja raha perheen perustamiseen. Jos vanhemmuutta voi jakaa, kynnys perheen perustamiseen voi madaltua.
”Omassa perheessäni se on tuonut hyvin paljon enemmän vapaa-aikaa, parempia mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseen, enemmän taloudellisia ja emotionaalisia vastuunjakajia… Toki myös määrättömästi lisää säätöä ja neuvotteluja, mutta puolensa ja puolensa!”

Perhesuhteita koskevan lainsäädännön muuttaminen ei ole yksinkertaista. Moring on huomannut sen työssään.
”Työni puolesta ajan muutosta, mutta jos ajattelee realistisesti, niin ihan heti se ei ole tulossa”, Moring sanoo.
Esimerkiksi lainsäädännön muutos, jossa lapsella voisikin olla useampi juridinen  vanhempi, kuulostaa suhteellisen yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Se on käynyt selväksi, kun lakimuutoksen seurauksia on selvitetty osana Laki ja perheiden monimuotoisuus -tutkimushanketta, jota Moring johtaa.
”On kaksijalkainen torni, jonka päälle asiat on rakennettu. Kun yhtä jalkaa liikauttaa hieman ja lisää kolmannen, koko rakennelma huojuu.”
Moring antaa esimerkkejä. 
Tällä hetkellä lapsella on oikeus elatukseen kahdelta aikuiselta, mutta jos mukaan lisättäisiin kolmas, olisi päätettävä, onko lapsella oikeus elatukseen kolmelta aikuiselta. Ja jos olisi, pitäisikö häntä elättää suuremmalla summalla kuin lasta, jolla on kaksi vanhempaa, vai jakautuisiko sama summa kolmelle vanhemmalle niin, että jokaisella olisi hieman vähemmän maksettavaa. Entä jos yksi vanhempi olisikin elatuskyvytön? Sellaisessa tilanteessa yhteiskunta maksaa elatustukea, mutta maksaisiko se sitä kolmen vanhemman osalta, vai jäisikö elatusvastuu kahdelle maksukykyiselle? Vastaavanlaisia kysymyksiä on valtava määrä, eikä niihin ole automaattisia vastauksia.

Mitä eläminen epävirallisessa asemassa on Moringille merkinnyt?
”Tähän tottuu. Koska pohdinta on ollut koko ajan osa elämääni niin paljon, on joutunut miettimään peruskysymyksiä aivan eri lailla kuin monet muut. Esimerkiksi, että luotanko näihin muihin ihmisiin kanssavanhempina ja siihen, että he haluavat lapsilleni hyvää. Se on tehnyt myös hyvää: olen joutunut kerta toisensa jälkeen kirkastamaan itselleni näitä kysymyksiä.”
Moringin perhe-elämässä asiat ovat menneet hyvin. Alun perin sovitut asiat ovat pitäneet.
Pian edessä on taas uusi tilanne. Esikoinen täyttää ensi vuonna 18 vuotta. Samalla käy niin, että se ainut juridinen side – huoltajuus lapseen – häviää. Sitten Moringilla ja hänen lapsellaan ei ole enää minkäänlaista oikeudellista sidettä.
Rekistereissä he ovat kaksi toisilleen vierasta aikuista ihmistä.

Long Play julkaisi pitkän jutun siitä, mitä tilastot ja tutkijat tietävät suomalaisten rakkaussuhteista. Tilaa Long Play nyt joulutarjoushintaan ja lue juttu  ”Tavanomainen rakkaus”.