Kun Esa-Pekka Salonen vastasi huutoonsa

Long Playn seuraava juttu ”Aika vs. Salonen” ilmestyy sunnuntaina 29. maaliskuuta. Sen kirjoittanut toimittaja Suna Vuori haastatteli säveltäjä-kapellimestari Esa-Pekka Salosta tuntikausia Helsingissä ja New Yorkissa.

Suna, miksi halusit tehdä henkilöjutun Esa-Pekka Salosesta?

”Tartuin tilaisuuteen. Kuten jutussakin kerrotaan, haastattelun kimmoke tuli Saloselta itseltään. Hän mainitsi Long Playn Ylelle antamassaan lyhyessä 60-vuotishaastattelussa, joten ehdotin Long Playlle, että pyytäisimme Salosta vastaamaan huutoonsa.” 

Mikä jutun tekemisessä oli vaikeinta?

”Ylivoimaisesti vaikeinta oli saada Salonen vauhdissa kiinni! Ensimmäisestä yhteydenotosta jutun julkaisemiseen meni puolitoista vuotta.”

Muuttiko juttu omia näkemyksiäsi?

”En ollut tavannut Salosta aikaisemmin, ja olin yllättynyt siitä, miten helposti lähestyttävä hän oli, asemastaan huolimatta täysin vailla tärkeilyä. Tämän mainitun aseman oivalsin oikeastaan vasta New Yorkissa, jossa näin vilauksen Salosen elämäntavasta ja hänen ympärillään pyörivästä sirkuksesta.”

Mikä yllätti juttua tehdessä?

”Koska Salosesta ei ole aiemmin tehty näin isoa henkilöjuttua, en ollut tajunnut sitä, miten laaja-alaisesti hän on kiinnostunut asioista. Hän totesikin, että mikäli hänen pitäisi määritellä luonteensa yhdellä sanalla, se sana olisi ’uteliaisuus’. Hänellä on myös ilmeisen hyvä omaksumiskyky ja muisti.”

”Tämä kaikki oli haastattelua tehdessä sekä haaste että loputon ilonaihe. Keskustelut versoivat ja haarautuivat alkuperäisistä aiheista toisiin niin, että lopulta aika oli aina käytetty, vaikka en ollut ehtinyt esittää edes kaikkia keskeisimpiä kysymyksiäni. Oli silti huomattavasti kiinnostavampaa tehdä juttu tällä tavalla kuin seurata tiukkaa kysymys-vastaus -formaattia.”

Jäikö jutun ulkopuolelle jotain sellaista, jonka haluaisit nostaa esiin?

”En esittänyt haastattelussa kysymyksiä Salosen yksityiselämästä, mutta eteen ei tullut mitään sellaista, mihin hän ei olisi ollut valmis vastaamaan. Hän puhui niin uskonnosta ja politiikasta kuin modernista johtamisesta ja taipumuksestaan alakuloon, joskin suurin osa näistä jäi jutusta pois.” 

”Tätäkään sitaattia, jossa Salonen viittaa hyvään ystäväänsä, maailmankuuluun arkkitehtiin Frank Gehryyn, ei lopulta käytetty: ’En ole käytännössä kovin labiili, mutta Frank sanoi mulle kerran, että sinä luulet olevasi kovinkin rationaalinen, mutta mä tiedän, että neljännestuuma tuon pinnan alla on täydellinen kaaos. Sitten hän nauraa räkätti päälle ja kysyi, haluatko lisää votkaa. Mä olin että oho, katos ukkoa. Mutta kyllä se tavallaan osui jonkunlaiseen hermoon.’”

Mitä Saloselle kuuluu nyt koronapandemian aikaan?

”Teimme haastattelua niin pitkän ajan kuluessa, että tapaamisten jälkeenkin ehti tapahtua yhtä ja toista. Koronavirus tyhjensi Salosen kalenterin aivan ennennäkemättömällä tavalla. Hän aikoo nyt säveltää sekä koota materiaalia kirje- ja kirjoituskokoelmaansa. Ilman viruksen väliintuloa se ei ehkä valmistuisi koskaan!”

Vielä Esa-Pekka Salosen musiikillinen tervehdys Long Playn lukijoille!

Suna Vuori pyysi Salosta valitsemaan kappaleen, jota tämä itse pitää lohduttavana tai toivoa antavana. Salonen lähetti Youtube-linkin esitykseen, jossa hän johtaa Mahlerin kolmannen sinfonian Philharmonian kanssa lokakuussa 2017 – 34 vuotta sen jälkeen, kun Salonen johti saman sinfonian Lontoossa ja nousi maailmanmaineeseen. 

”Sinfoniaorkesterien repertuaarin pisin sinfonia, kappale joka sysäsi tuntemattoman suomalaispojan radalle. Maailmoja syleilevä, joka suuntaan kurkottava muoto, järkyttävän kaunis ja voimakas finaali”, Salonen kirjoittaa. ”Teos kertoo keväästä, kukista ja luonnon heräämisestä, mutta myös paanisesta kauhusta.”

Kuuntele Mahlerin kolmas sinfonia täällä.