Kirjanpainaja lisääntyy Suomen metsissä, ja uudet metsätuhomallit ennustavat valtavia taloudellisia tappioita

Kasvatuskuusikoita istutetaan lisää, vaikka tuhohyönteinen mellastaa juuri niissä.

Kirjanpainajaksi kutsutusta kaarnakuoriaisesta on tulossa yhä suurempi riesa Suomen metsille. Luonnonvarakeskuksen uuden ennusteen mukaan kirjanpainaja saattaa tuhota vuosisadan loppuun mennessä jopa kymmenen kertaa enemmän metsää kuin aiemmin on luultu, vaikka ilmasto lämpenisi nykyisestä vain maltillisesti.

Tuhojen lisääntymisen taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida, mutta nykyisinkin kirjanpainaja aiheuttaa miljoonien eurojen tappiot vuosittain.

Kirjanpainaja on kuusimetsien merkittävin tuholainen. Ilmastonmuutoksen myötä tuhot leviävät kohti pohjoista, sillä kuoriainen viihtyy lämpimässä ja hyötyy kuivuuskausista. 

Etelämpänä sen aiheuttamat metsätuhot lisääntyvät nopeasti. Kesällä 2018 Saksassa jouduttiin kaatamaan 13 miljoonaa kuutiometriä tuhoutunutta puuta ja Tshekissä 20 miljoonaa kuutiota. Kuoriainen tekee jo tuhojaan säännöllisesti myös Keski- ja Etelä-Ruotsissa. Siellä esimerkiksi kesän 2017 kuivuus johti erityisen mittaviin metsäkuolemiin.

Toistaiseksi kirjanpainajan tuhoja on Suomessa ennakoitu tilastollisilla malleilla, jotka perustuvat menneiden vuosikymmenten keskiarvoihin. Se on huono tapa, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Juha Honkaniemi.

“Suomessa ei ole ollut laajoja kirjanpainajan aiheuttamia metsätuhoja, ja tilastoja on kerätty vasta 1990-luvulta lähtien ja hyvin vaillinaisesti. Näihin tilastoihin perustuvat mallit eivät kykene ottamaan ilmaston nopeaa lämpenemistä huomioon kovinkaan hyvin”, Honkaniemi sanoo. 

 

LONG PLAY SAI TUTUSTUA Honkaniemen kollegoineen kehittämään dynaamisen malliin, jota Luke on alkamassa käyttää. Malli ottaa huomioon parhaat ennusteet ilmastonmuutoksen kehittymisestä. Se arvioi kirjanpainajan ja muiden tuhonaiheuttajien esiintymistä muun muassa lämpötilan, kuivuuden ja myrskytuhojen mukaan. Mallia on ajettu ensimmäistä kertaa Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n supertietokoneilla Kajaanissa keväällä 2023. 

Kajaanin supertietokoneet ovat arvioineet, millaisiin puutuhoihin erilaiset ilmaston lämpenemisskenaariot johtaisivat. Maltillisessa skenaariossa maailman valtiot vähentävät kasvihuonepäästöjä tehokkaasti ja pysäyttävät lämpenemisen etenemisen (RCP 4.5). Alustavien tulosten mukaan yhteenlasketut puutuhot kasvaisivat silloin vuosisadan loppuun mennessä 200-1000 prosenttia nykyilmastoon verrattuna. RCP 8.5 -skenaariossa ilmastotoimet epäonnistuvat. Silloin tuhot kasvaisivat jopa 4000 prosenttia suuremmiksi . 

Tulokset tarkentuvat vielä tulevaisuudessa, ja vuosikohtainen vaihtelu voi olla suurta. Suunta on kuitenkin selvä.

“Kirjanpainajan heikentämälle puulle keksitään tulevaisuudessa takuulla uusia käyttötapoja, mutta vuositasolla puhutaan silti varmasti kymmenien miljoonien eurojen tappioista”, Honkaniemi sanoo.

 

PAHAMAINEINEN KIRJANPAINAJA (Ips typographus) on puolisenttinen kaarnakuoriainen. Se on puiden tuholaishyönteisistä metsätaloudelle haitallisin. Se iskee mieluimmin heikentyneisiin, aurinkoisilla paikoilla kasvaviin kuusiin. Monimuotoisessa luonnossa kirjanpainajalla on tärkeä paikkansa: sen puuhun järsimissä kuvioissa ja kuolleissa kuusissa kukoistavat monet muut hyönteislajit ja useat sienet. 

”Kirjanpainaja reagoi lämpimiin säihin välittömästi, eikä viiveellä. Se tekee tuhoista hankalan ennakoida”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö, metsätuhotutkija Markus Melin.

Kirjanpainaja parveilee ja parittelee alkukesästä, kun lämpötila nousee lähelle kahtakymmentä astetta. Kirjanpainajan ensimmäinen sukupolvi syntyy kesä-heinäkuun taitteessa. Parveilun ja ensimmäisen sukupolven ajankohdat ovat ilmaston lämmettyä jo aikaistuneet. 

Nykyisin on myös pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että syntyy myös ”sisarsukupolvi”, eli jo kerran paritelleet täyskasvuiset kirjanpainajat saavat elokuussa toiset jälkeläiset. Kun keväät ja syksyt vielä lämpenevät, syksyllä voi syntyä myös ”toinen sukupolvi”, kun alkukesästä syntyneet kirjanpainajat ehtivät paritella. Se on vielä harvinaista. Tähän mennessä varma näyttö toisesta sukupolvesta on vuoden 2010 kuuman kesän lopulta. 

“Tuhojen määrään toisella sukupolvella on merkittävä vaikutus, ja niitä tullaan takuulla näkemään tulevaisuudessa”, Markus Melin sanoo.

 

METSÄNOMISTAJILLE KIRJANPAINAJA on silkka vihollinen. Kirjanpainajan heikentämä puumateriaali ei kelpaa korkean jalostusasteen käyttöön kuten tukkipuuksi. Jos tuholainen ehtii tappaa puut pystyyn, puun taloudellinen arvo on vielä vähäisempi, eikä metsänomistajalle jää muuta mahdollista kuin kaataa puut ja niellä tappiot.

Suomessa hakataan nyt kirjanpainajan vuoksi yhä enemmän metsää, ja yhä pohjoisempana. 2022 oli ilmoitettujen metsätuhohakkuiden ennätysvuosi. Alat olivat kymmenkertaiset edelliseen vuoteen verrattuna. 

Suomen metsien tuhoalttiutta lisää se, että kirjanpainajalle maistuvaa kasvatuskuusikkoa riittää. Kuusivaltaisten metsien osuus on lisääntynyt hiljalleen koko maassa, ja Etelä-Suomen uusista taimikoista jopa viisi kuudesosaa on kuusimetsiä. Kuusia istutetaan usein hakkuiden jälkeen entisten mänty- ja koivumetsien paikalle.

Kuusi on myös herkkä ilmaston lämpenemisen vaikutuksille, kuten lisääntyvälle kuivuudelle ja myrskyjen aiheuttamille tuulituhoille. Ne puolestaan tekevät metsistä kirjanpainajalle otollisia. 

Toisaalta metsänomistajalla on hyviä syitä istuttaa kuusta. Se ei maistu hirville ja kauriille yhtä hyvin kuin lehtipuut, ja monin paikoin Etelä-Suomessa hirvieläimet aiheuttavat taimikoiden pystyttäjille päänvaivaa ja tuhoja. Sen lisäksi kuusi kasvaa helposti ja tuottaa hyvin.

Ilmaston muuttumisen Suomessa näkee jo selvästi, mutta kirjanpainajan uhka voi metsänomistajasta olla etäinen verrattuna hirvituhoihin, joiden pelossa kuusta on ehditty istuttaa paljon – ja vielä ehditään istuttaa. Jos kuusikon pitäisi kasvaa ainakin 80 vuotta korjuukypsäksi, kirjanpainajatuhon riskistä uhkaa tulla valtava.

 

METSÄTUTKIJOILLE UUSIEN TUHOMALLIEN ennusteet eivät tule yllätyksenä. Moni on nähnyt tuhojen hälyttävän lisääntymisen. 

“Kirjanpainajan tuhot ovat lisääntyneet erityisesti kuumien ja kuivien kesien 2010, 2018 ja 2021 jälkeen”, kertoo metsien kaukokartoituksen parissa työskentelevä tutkijatohtori Samuli Junttila Itä-Suomen yliopistosta. 

Junttila kertoo, että vuonna 2022 esimerkiksi eräällä 8000 hehtaarin tutkimusalalla kuolleiden puiden määrä lisääntyi lähes kolminkertaiseksi edellisvuoteen verrattuna. Tuo ala ei ole yksittäistapaus. Kirjanpainaja tekee tuhoja talousmetsien lisäksi myös suojelualueilla ja vaikkapa Helsingin Keskuspuistossa. 

“Satelliittikuvista voi nähdä kuolleet kuuset ja kartoittaa puiden kuolleisuutta laajalta alueelta. Niistä voi jopa erottaa ne puut, jotka ovat heikentyneet, koska veden kierto on häiriintynyt”, Junttila sanoo.

”Satelliiteilla voi kuitenkin havaita luotettavasti vasta, kun puu on jo selkeästi vahingoittunut. Enemmän hyötyä on riskianalyyseista, joilla haavoittuvimmat alueet voitaisiin kartoittaa.”

Satelliittikartoitus on tullut edullisemmaksi ja kehittynyt viime vuosina valtavasti, mutta kirjanpainajan havaitseminen ajoissa vaatisi enemmän kumisaapastyötä ja metsien kartoittamista paikan päältä. Se on kallista. 

 

MELIN KOLLEGOINEEN laatii nyt Lukella kattavaa tietoaineistoa puustosta, kartoituksista ja maaperästä, jotta yksityiset metsänomistajat, kunnat ja valtio voisivat tunnistaa ne alueet, joilla pitäisi erityisesti varautua kuivuuksiin, myrskytuhoihin ja kirjanpainajan parveiluun. Pääajatus on se, että hakkuissa ja muussa metsänhoidossa tulisi välttää olosuhteita, jotka ovat kirjanpainajalle suotuisia. 

Tutkijat kaipaavat ohjeiden lisäksi myös lakeja ja säätelyä. Honkaniemen ja kollegoiden kehittämä uusi metsätuhomalli on luotu ohjaamaan metsäpolitiikkaa. Tuloksia odotetaan jo tulevalle hallituskaudelle.

Esimerkiksi Keski-Euroopassa pahimmilla kirjanpainajan tuhoalueilla on otettu käyttöön rajoituksia sille, kuinka paljon kuusta saa millekin alueelle istuttaa.

“Pääsääntö on, että kuusi ei saa pääpuulaji eikä sekametsässäkään muita puulajeja runsaampi”, Markus Melin sanoo.

”Yksikään tutkija ei suosittele kuusimetsien istuttamista ilman harkintaa tässä tilanteessa, etenkään riskialueille.”

 

Long Playn ympäristönmuutoksen erikoistoimitusta tukevat Maj ja Tor Nesslingin säätiö sekä Koneen säätiö.