”Kiinalaiset eivät ole sama asia kuin maan johto ja kommunistinen puolue”

Long Playn uusin juttu ”Oppi tulee idästä” kertoo vyyhdistä, joka alkoi, kun Kiina sieppasi ruotsalaisen kirjankustantajan Gui Minhain Thaimaassa lokakuussa 2015. Tapaus on vaikuttanut Ruotsin ja Kiinan väleihin, ja hieman yllättäen siihen on sotkeutunut myös Oulussa asuva liikemies John Meewella ja hänen kiinalainen pomonsa Kevin Liu. Mistä idea lähti, jutun kirjoittaja Antti Järvi?

”Juttu sai alkunsa toimituksen ulkopuolelta tulleesta vinkistä. Vinkkaajaa mietitytti, miksi Oulun kaupungin päättäjät ja työntekijät vaikuttivat kaveeraavan kiinalaisen liikemiehen Kevin Liun kanssa. Ruotsissa uutisoitiin alkuvuodesta epäilyistä, joiden mukaan Liu ja hänen alaisensa Meewella olisivat yrittäneet vaikuttaa siihen, että Gui Minhain tytär Angela Gui pysyisi hiljaa isänsä tapauksesta. Tukholmassa oli järjestetty tapaaminen, jossa liikemiesten lisäksi paikalla olivat Angela Gui ja Ruotsin Kiinan-suurlähettiläs Anna Lindstedt.”

Miksi teit tämän jutun?

”Alun perin minua kiinnosti laajemmin Kiinan ja Suomen kauppasuhteet ja niihin  liittyvät hankalat alueet. Teema on ajankohtainen, koska monissa suomalaisissa kunnissa pyritään investointien toiveessa edistämään yhteistyötä kiinalaisten kanssa.

Lopulta päädyin kuitenkin keskittymään enemmän vain tähän yhteen tapaukseen sen kummallisten ulottuvuuksien vuoksi. Siihen kytkeytyy  monenlaisia asioita, esimerkiksi startup-yrittäjien menestymishaaveita, eroja bisneskulttuurissa, virallisia vientidelegaatioita, Kiinan vaikuttamispyrkimyksiä ja kysymys Hongkongin tulevaisuudesta.”

Mikä juttua tehdessä oli vaikeinta?

”Emme tiedä tarkkaan, mitä Tukholmassa tapahtui viime tammikuussa. Selvyyttä siihen saadaan luultavasti tämän syksyn aikana, kun Ruotsissa valmistuu tutkinta Anna Lindstedtin toimista. Hänen epäillään ylittäneen valtuutensa. Yritin juttua tehdessä pitää mielessä sen, että tapahtumista on toistaiseksi ollut julkisuudessa lähinnä Gui Minhain tyttären Angela Guin versio.

Juttua tehdessä piti muutenkin yrittää pitää kirkkaana, mitä tiedetään ja mitä ei. Tiedämme esimerkiksi, että Kiinan Tukholman-suurlähettiläs Gui Congyoun on harjoittanut Ruotsissa aktiivista propagandakampanjaa ja on syytä epäillä, että hänellä on ollut tekemistä myös tammikuisen tapaamisen kanssa. Mutta emme tiedä, toimiiko hän Kiinan hallinnon toiveesta vai onko hän vain ihminen, joka yrittää edistää omaa uraansa miellyttämällä ylempiään. Opportunismi voi selittää sitä, että tällaista vaikuttamista mediaan ja ilmaisunvapauteen tapahtuu.

Vaikeaa oli tasapainoilla myös sen kanssa, että en tule leimanneeksi epäilyttäviksi asioita, jotka eivät sellaisia todennäköisesti ole. Esimerkiksi Kevin Liun ja John Meewellan Minipiilaakso-hanke vaikuttaa olevan melko tyypillinen ja tavallinen kiinalainen yrityskiihdyttämö. Eri asia sitten on, onko kiinalaisista yrityskiihdyttämöistä välttämättä suomalaisille yrityksille hyötyä.”

Mikä sinut yllätti?

”Se, miten avoimesti John Meewella puhui tapahtumista ja myös suhteestaan Kiinaan. Hän on erinomainen puhuja, ja hän selvästi myös provosoi mielellään, mutta välillä hämmensi, kenen suulla hän oikein puhuu.”

Ruotsissa käydään enemmän kriittistä keskustelua Kiinasta kuin Suomessa. Mistä Suomessa pitäisi puhua?

”Pitäisi pyrkiä käymään kriittistä keskustelua, joka ei kuitenkaan ruoki turhia epäilyjä. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty: Kiinasta keskusteleminen ja kirjoittaminen on hankalaa muun muassa siksi, että paljon on sellaista, joka ei ole läpinäkyvää. Juttua kirjoittaessa tunsin epämääräistä ahdistusta siitä, että tekstistä  tulee väkisinkin melko alarmistinen.

Mutta kyllä Suomessakin pitäisi käydä keskustelua Kiinan pyrkimyksistä ja investoinneista ja siitä, millä ehdoin yhteistyötä teemme ja kenen kanssa. Kauppasuhde ei koskaan ole vain kauppasuhde, jo sen tiedostaminen auttaa eteenpäin.

Sitten pitäisi tietysti osata erottaa, etteivät kiinalaiset ole sama asia kuin maan johto ja kommunistinen puolue. Kaikki kiinalaiset eivät tietystikään ole epäilyttäviä, eivätkä kaikki kiinalaiset investoinnit ole epäilyttäviä, eivät nyt eivätkä välttämättä tulevaisuudessakaan.”