Keskustelu kuolinavusta ei voi alkaa ennen kuin tiedetään, mitä sana tarkoittaa

Monet suomalaiset mediat uutisoivat kuun alussa Lääkäriliiton, lääkäriseura Duodecimin ja Hyvä kuolema -hankkeen kyselystä, joka koski kuolinapua.

”Kolmasosa lääkäreistä suostuisi kuolinapuun”, otsikoi esimerkiksi MTV.fi.

”Armokuolema jakaa rajusti lääkäreitä – 31 prosenttia haluaisi rangaista kuolinavun tarjoajia”, kertoi puolestaan Helsingin Uutiset.

Kyselystä julkaistut uutiset ovat hyvin ristiriitaisia. Esimerkiksi MTV.fi:n jutussa kuolinavulla tarkoitetaan sekä lääkäriavusteista itsemurhaa että turhista hoidoista luopumista. Jutun otsikko sen sijaan viittaa vain lääkäriavusteiseen itsemurhaan. Helsingin Uutiset taas rinnastaa otsikossaan kuolinavun eutanasiaan, vaikka se oli oikeastaan rajattu koko kyselyn ulkopuolelle.

Syitä hämmennykseen voi olla kaksi. Ensinnäkin aihe on oikeasti niin monimutkainen, että se taipuu huonosti otsikoihin. Toinen syy on, että kysely oli sekava ja epätarkka, minkä vuoksi myös sen tulokset olivat sitä.

Samaan aikaan kun Lääkäriliiton tiedote levisi maailmalle, Helsingin Säätytalolla järjestettiin aiheeseen liittyvä Hyvä kuolema -seminaari. Siellä liiton edustajat myönsivät, että kyselystä oli tullut paljon negatiivista palautetta lääkäreiltä. Osan mielestä vastaaminen oli mahdotonta, koska kyselyssä kuolinapu-termi tarkoittaa milloin mitäkin, mutta ei kuitenkaan eutanasiaa, johon sillä vakiintuneessa kielenkäytössä viitataan.

Kuolinapu onkin epämääräinen käsite, joka sanakirjasta ja tulkitsijasta riippuen sisältää laajan kirjon erilaista kuoleman jouduttamista. Se voi tarkoittaa aktiivista eutanasiaa, lääkäriavusteista itsemurhaa tai hoidoista luopumista tilanteessa, jossa toivoa paranemisesta ei enää ole. Ilmeisesti siksi sen käyttämistä vältellään myös Lääkäriliiton eettisen neuvottelukunnan toimittamassa Lääkärin etiikka -kirjassa.

Osa lääkäreistä on sitä mieltä, että termi viittaa vain eutanasiaan ja lääkäriavusteiseen itsemurhaan. Tämän näkökannan edustajien mielestä tarpeettoman hoidon lopettaminen tai siitä pidättäytyminen ei siis ole kuolinapua. Heitä Lääkäriliiton kyselyssä vaivasi erityisesti se, että siinä lääkäriavusteinen itsemurha asetettiin samalle viivalle hoidoista luopumisen kanssa.

Suomen Kristillinen Lääkäriseura lyttää koko kyselyn kolmesivuisessa kannanotossaan. Sen mielestä jo kyselyn ensimmäinen virke on ongelmallinen: Tässä kyselyssä kuolinavulla viitataan tilanteisiin, joissa lääkäri lievittää potilaan kärsimystä tietoisena siitä, että se lyhentää potilaan elämää. Seuran mukaan tämä määrittely vastaa eutanasian määrittelyä, vaikka kyselyssä todetaan, ettei siinä kuolinavulla tarkoiteta aktiivista eutanasiaa. Seuran mukaan kyselyssä on sisällöllinen ristiriita, joka heijastuu kaikkiin kysymyksiin, ja tuloksia ”ei tulisi esittää lääkärikunnan mielipiteitä kuvaavana”.

Haastattelin Long Play -juttuani varten mahasyövän sairastanutta naista, joka valmistautui kuolemaan Dignitas-järjestön tiloissa Sveitsissä. Hän koki, että Suomessa lääkärikunta estää avoimen ja ennakkoluulottoman kuolinapukeskustelun, koska se ei halua lisää ammatillisia vastuita.

Torstain seminaarissa lääkärit puolestaan toivoivat keskustelua kuolinapuun liittyvästä lainsäädännöstä. Mutta on vaikea aloittaa keskustelua, jos edes sanojen merkityksestä ei olla yksimielisiä.

Lue "Lähtö" täältä.