”Eurooppa ei voi kääntää selkäänsä turvaa hakeville ihmisille”

EU:n valmistelema maahanmuuttosopimus jakaa suomalaisia meppejä. Turvapaikkaa hakevien lasten pikakäännytyksiä vastustavat kuitenkin kaikki muut paitsi perussuomalaiset.  

Euroopan unioni on parhaillaan uudistamassa maahanmuuttopolitiikkaansa. Komissio julkisti syyskuussa ehdotuksensa uudesta maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksesta. Tällä hetkellä se on Euroopan parlamentin käsittelyssä.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat esittäneet huolensa sopimusluonnokseen sisältyvästä rajamenettelystä: EU:n turvallisiksi luokittelemista maista tulevia ihmisiä ei enää tarvitsisi ohjata tavalliseen turvapaikanhakuprosessiin, vaan heidän asiansa voitaisiin käsitellä rajalla. Käännytettäväksi määrätyt voitaisiin laittaa säilöön odottamaan karkotusta. 

Rajamenettelyyn voisivat joutua myös lapset. Sopimuksessa lapset jaotellaan yli ja alle 12-vuotiaisiin, vaikka YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat.

Long Play kysyi kaikilta suomalaisilta europarlamentaarikoilta heidän kantaansa rajamenettelyyn. Sähköpostitse tehtyyn kyselyyn vastasivat kaikki muut paitsi Petri Sarvamaa (kok.) ja Mauri Pekkarinen (kesk.).

Rajamenettelyä ilmoittivat kannattavansa Sdp:n Eero Heinäluoma ja Miapetra Kumpula-Natri, perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen ja Laura Huhtasaari, kokoomuksen Henna Virkkunen ja keskustan Elsi Katainen. Menettelyn vastustajiksi ilmoittautuivat vihreiden Heidi Hautala, Alviina Alametsä ja Ville Niinistö, Rkp:n Nils Torvalds, vasemmistoliiton Silvia Modig ja kokoomuksen Sirpa Pietikäinen.

Näin mepit vastasivat Long Playn kysymyksiin (vastauksia on tiivistetty ja niistä on korjattu kielivirheitä):

Kannatatko rajamenettelyä?

Ville Niinistö (vihr.): En. On vaikeaa varmistaa, että rutiininomaiset päätökset rajoilla ottavat riittävän hyvin huomioon turvapaikkaa hakevien ihmisten yksilöllisiä edellytyksiä ja olosuhteita. Vaikka jokin maa olisi luokiteltu yleisellä tasolla ”turvalliseksi”, voivat esimerkiksi yksilön poliittinen toiminta, seksuaalinen suuntautuminen ja muut henkilöön liittyvät seikat silti altistaa vainolle.

Laura Huhtasaari (ps.): Kyllä. Rajamenettely olisi askel oikeaan suuntaan, sillä enemmistö EU-maissa turvapaikkaa hakevista ihmisiä ei saa kansainvälistä suojelua, mutta kielteisen päätöksen saaneista vain noin kolmannes saadaan palautettua. EU:n olisi kuitenkin mentävä vielä pidemmälle ja otettava käyttöön Australian tyylinen push back -politiikka, jolloin EU:n maa -ja merirajoja ei saisi laittomasti ylittää turvapaikan hakemiseksi.

Henna Virkkunen (kok.): Kyllä. Kannatan sitä, että ilmiselvimmät hakemukset, jotka luultavasti johtavat kielteiseen päätökseen, voitaisiin käsitellä hyvin nopeasti. Iso ongelma on, että turvapaikkaa hakevat isoissa määrin myös ne, jotka eivät tule sitä saamaan. Pitäisi olla muita laillisia väyliä, joita pitkin voisi päästä työhön Eurooppaan. 

Eero Heinäuoma (sd.): Kyllä. Rajamenettely tähtää esimerkiksi ilmeisen perusteettoman turvapaikkahakemuksen jättäneiden käännyttämisen tehostamiseen, mutta sen soveltamiseen liittyy vielä avoimia kysymyksiä. Komission ehdotusta ohjata automaattisesti rajamenettelyyn hakijat niistä maista, joista tulevien hakemuksista hyväksytään alle 15 %, tulee kuitenkin pohtia vielä tarkemmin. Vaarana on, että pelkkä hakijan kansallisuus vaikuttaa turvapaikkahakemuksen asianmukaiseen käsittelyyn ja yksilön oikeusturvan vaarantumiseen. 

Silvia Modig (vas.): En. On olemassa suuri vaara, että nopeutettu menettely tehtäisiin turvapaikanhakijoiden oikeusturvan kustannuksella. Menettelyn pohjana on ajatus, että suurimmalla osalla Eurooppaan saapuvista ihmisistä ei olisi todellista suojelun tarvetta ja että turvapaikkahakemukset voitaisiin arvioida rajoilla helposti ja nopeasti. Näin ei kuitenkaan ole.

Elsi Katainen (kesk.): Kyllä. Näen tarpeellisena, että turvapaikkahakemusten käsittelyä rajoilla nopeutetaan, jotta järjestelmät eivät ylikuormittuisi, ihmiset saisivat päätökset riittävän nopeasti ja turvapaikan ne, jotka sitä aidosti tarvitsevat. 

Nils Torvalds (r.): En. Komission ehdotus voidaan nähdä yrityksenä saada jäsenmaat vihdoin lähestymään toisiaan turvapaikka-asioissa. Edessä on kuitenkin vielä pitkiä vääntöjä ennen kuin se voidaan hyväksyä. Näen periaatteellisella tasolla ongelmallisena, että EU alkaisi entisestään eriarvoistamaan ihmisiä rajoillaan. Olen myös huolissani, onko esityksessä otettu tarpeeksi hyvin huomioon YK:n pakolaissopimuksen kriteerit. 

Heidi Hautala (vihr.): En. Turvapaikanhakijoiden oikeutta hakea turvapaikkaa täytyy kunnioittaa ja siksi tapaukset tulee käsitellä yksilöllisesti, läpikotaisesti. Turvapaikanhakuprosessi on monipolvinen, ja näyttöä tarvitaan usein tietyn vähemmistön oloista lähtömaassa tai jopa tietyllä alueella lähtömaassa, hakijan perheen tai muun lähipiirin turvallisuustilanteesta tai esimerkiksi hakijaan kohdistuvista uhkauksista tai vaaratilanteesta. Tällaisia tietoja on lähes mahdotonta saada kiireessä.

Teuvo Hakkarainen (ps.): Kyllä. Turvallisiksi luokiteltujen maiden lista on hyvä idea, mutta vaarassa jäädä tyngäksi. Vain kourallinen maita on pääsemässä listalle. Lisäksi jotkin tahot haluavat vesittää tämänkin idean ja mieluummin pitää kiinni kaoottisesta nykytilanteesta. Jopa vuosien käsittelyajat valituskierroksineen ja oikeuslaitosten kuormittaminen ei ole kestävää politiikkaa. Tulijat eivät vastaanottamalla lopu. 

Sirpa Pietikäinen (kok.): En. Kannatan yhteisiä rajamenettelyjä sinänsä, tavoite niissä on oikea, mutta ongelmalliseksi muodostuu turvalliseksi luokiteltujen maiden lista, jotka eivät välttämättä ole kaikille ihmisryhmille turvallisia (ml. lgbtiq+ henkilöt, ihmisoikeusaktivistit ja naiset) ja siksi ilman käsittelyä emme voi tietää, onko maa ja olosuhteet turvallisia tälle nimenomaiselle henkilölle.

Miapetra Kumpula-Natri (sd.): Kyllä. Hakemusten nopea käsittely ja päätöksen saaminen on hakijoiden etu, ja työn fokusointi paineen alla on järkevää. Komission ehdotuksen tarkoituksena onkin käännyttämisprosessin nopeuttaminen silloin, kun hakemus on ilmeisen perusteeton. Erittäin tärkeää on varmistaa, ettei hakemusten yksilöllinen käsittely vaarannu esimerkiksi kansalaisuuden perusteella ja että kaikkien hakijoiden oikeusturva toteutuu.

Alviina Alametsä (vihr.): En. Rajamenettely voisi nopeuttaa turvapaikkahakemusten käsittelyä. Tämä vähentäisi hakijoiden kokemaa pitkittynyttä epävarmuutta. Nykyisellään turvapaikkapäätöstä voi joutua odottamaan vuosikausia, joskus epäinhimillisissä olosuhteissa pakolaisleireillä.

Onko mielestäsi oikein, että yli 12-vuotiaat lapset voivat joutua rajamenettelyyn?

Niinistö: Ei. Ikärajan asettaminen 12 vuoteen ei mielestäni ole perusteltua. Myöskään teini-ikäisiä ei pitäisi pitää säilönomaisissa olosuhteissa.

Huhtasaari: Kyllä. 

Virkkunen: Ei. Tämä on tarkkaan pohdittava asia. Lapset, erityisesti tytöt, ovat suuressa riskissä joutua muuttoreiteillä ihmiskaupan uhreiksi. Itse pitäisin tärkeänä asettaa ikäraja riittävän korkealle, jotta lasten oikeudet voitaisiin turvata prosesseissa mahdollisimman hyvin.

Heinäluoma: Ei. Säilöönotto perustuu aina erilliseen tapauskohtaiseen harkintaan ja sen tulisi olla välttämätöntä ja oikeasuhtaista tavoitteisiin nähden. Tämä koskee myös Suomen lainsäädännön mukaan alaikäisinä pidettyjä henkilöitä. 

Modig: Ei. Mielestäni on järkyttävää, että vaikkapa 13-vuotias voisi joutua tällaiseen menettelyyn. EU:n turvapaikkapolitiikan on perustuttava ihmisoikeuksien, lasten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Tällainen ei sitä mielestäni ole.

Katainen: Ei. Ikäraja on liian matala. Lapsen etu ja tarpeet on turvattava täysin menettelyn kaikissa vaiheissa. 

Torvalds: Ei. Lapset ovat lapsia ja tässä, kuten muussakin päätöksenteossa on huolehdittava, että YK:n perussopimuksia noudatetaan. Ei tietenkään ole EU:n intressien mukaista pitää alaikäisiä pitkiä aikoja kiinniotettuina rajoillaan.

Hautala: Ei. Kansainvälisoikeudellisesti ja EU-lain mukaisesti alle 18-vuotias henkilö on lapsi. EU:n perusoikeuskirjan mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös YK:n kansainvälinen lasten oikeuksien sopimus nojaa tälle perustalle. Siten on lähes mahdotonta ajatella, että alaikäisen palauttaminen rajamenettelyn seurauksena voisi olla kansainvälisen oikeuden mukaista.

Hakkarainen: Kyllä. Rajamenettelyyn tulee sisältyä tiukat määräajat eli nopeutettu käsittely on nimensä mukaisesti nopeaa ja tapahtuu turvallisessa maassa.

Pietikäinen: Ei. 18 vuotta on normaali täysi-ikäisyyden raja. Lasten kiinniottaminen ei ole ikinä oikein.

Kumpula-Natri: Ei. 12-vuoden ikäraja on meille tuntematon ja liian alhainen. Ikäraja vaatii tarkastelua myös suhteessa YK:n lastenoikeuksien yleissopimukseen. 

Alametsä: Ei. Ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohdalla tulee noudattaa erityistä tarkkuutta ja huolta, sillä he ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. 

Noin 85 prosenttia maailman pakolaisista asutetaan kehittyvissä maissa. Uusi sopimus ei esitä minkäänlaista lisäystä EU:n vastuunkantoon maailman pakolaisista. Onko tämä mielestäsi oikein?

Niinistö: Ei. Eurooppa ei voi kääntää selkäänsä turvaa hakeville ihmisille. Oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisoikeus. Tämä on turvapaikkapolitiikan peruslähtökohta, josta ei voida tinkiä. Kun yksi reitti suljetaan, ihmiset löytävät kyllä uusia, aiempaa riskialttiimpia väyliä hakea turvaa ja parempaa elämää. Esimerkiksi Kanarian saarille on viime aikoina suuntautunut aiempaa enemmän turvaa etsiviä ihmisiä, vaikka merimatka on pitkä ja vaarallinen. Jotta ihmiset eivät joudu turvautumaan salakuljettajiin ja hengenvaarallisiin merimatkoihin, tarvitaan ennen kaikkea turvallisia ja laillisia reittejä. Eurooppaan on oltava mahdollista saapua esimerkiksi työn, opiskelun ja perheenyhdistämisen takia. 

Huhtasaari: Kyllä. Länsi-Euroopan maihin on tullut 1980-luvulta lähtien miljoonia ihmisiä hakemaan turvapaikkaa. Seurauksena tästä muuttoliikkeestä ovat maasta toiseen levottomat maahanmuuttajalähiöt, rikollisuuden lisääntyminen, valtavasti kasvaneet sosiaalisektorin kustannukset ja häiriöt kouluissa. On paljon järkevämpää auttaa ihmisiä lähempänä heidän kotimaitaan pakolaisleireillä kuin tuoda heitä Eurooppaan syrjäytymään.

Virkkunen: Ei. Uskon että Eurooppa pystyisi ottamaan isommankin roolin, tietäen että lähes puolet pakolaisista on lapsia, ja toisaalta EU-alueella väestö vähenee ja vanhenee. Mutta paljon pitää pystyä prosesseja sujuvoittamaan ja sääntöjä uudistamaan, jotta tämä voitaisiin onnistuneesti toteuttaa. 

Heinäluoma: Kyllä. Maailman kansainvälisistä pakolaisista ylivoimaisesti suurin osa elää kriisialueiden naapurimaissa. Pakolaiset elävätkin näissä maissa usein yhteiskunnan reunalla ilman esim. laillista oikeutta työskennellä. Globaalia pakolaistilannetta ei voida ratkaista kestävästi ilman, että huomioidaan tätä pakolaisten enemmistöä ja jos Eurooppa keskittyy vain omille rajoilleen saapuviin, on Euroopan pakolaispolitiikka lyhytnäköistä ja tehotonta. Samalla on huomattava, ettei kriisimaiden lähimaissa asuvien pakolaisten siirtäminen suuremmissa määrin länsimaihin ole realistinen tai kestävä vaihtoehto, vaan ratkaisun on perustuttava heidän elinolosuhteidensa parantamiseen näissä maissa. Kohdentamalla resursseja erityisesti hauraisiin konfliktimaihin kyetään tarttumaan pakolaisuuden juurisyihin sekä vähentämään näin Eurooppaan kohdistuvaa siirtolaispainetta.

Modig: Ei. EU:n on kannettava vastuuta maailman pakolaisista ja noudatettava kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita. EU:n turvapaikkapolitiikan pitää olla inhimillistä ja perustua ihmisoikeuksiin ja turvapaikanhakijoiden ihmisarvon kunnioittamiseen. Siihen eivät kuulu leirit, joissa ihmiset suljetaan EU:n rajoille. Siihen ei kuulu väkivalta rajoilla, eikä turvapaikkapolitiikan häpeällinen ulkoistaminen kolmansille maille, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia. Komission ehdotus EU:n uudeksi turvapaikkasopimukseksi painottaa turvapaikanhaun ulkoistamista ja turvapaikanhakijoiden palautusta. Mielestäni se on kädenojennus maahanmuuttovastaisille jäsenmaille.

Katainen: Kyllä. Vastuuta ja solidaarisuutta on kannettava, ja sitä EU kantaa edelleen muun muassa maailman suurimman kehitysavun antajana. Vastuullisuutta on myös tunnistaa realiteetit. EU on yrittänyt löytää yhteistä ratkaisua taakanjakoon vuoden 2015 pakolaiskriisistä lähtien, mutta useampi EU-maa on kieltäytynyt ottamasta turvapaikanhakijoita lainkaan. Prosentuaalisten tavoitteiden sijaan on tärkeämpää keskittyä siihen, miten yhteinen turvapaikkajärjestelmä saadaan kestämään kriisitkin ja miten saadaan taattua turvallinen ja ihmisarvoinen käsittely kaikille hakijoille.

Torvalds: Kyllä. EU toki varmasti omasta mielestäni pystyisi ongelmitta nostamaan vastuunkantoaan mutta se vaatisi vaikeita neuvotteluita EU:n sisällä, ja kuten huomasimme viimeisimmän pakolaiskriisin yhteydessä 2015–16, tämä ei todellakaan ole helposti ratkaistavissa. Ei siis ole oikein, että komissio esittäisi epärealistista sopimusta, josta lopulta vain löydettäisiin muutamissa jäsenmaissa lisäsyitä olla luottamatta EU:n päätöksentekoelimiin. Pakolaiskiintiöt ovat ainakin toistaiseksi hyvin vahvasti jäsenmaiden omassa päätöksenvallassa.

Hautala: Ei. EU:n on vihdoin kyettävä luomaan yhteinen turvapaikkapolitiikka, koska ongelmat vain pahenevat. Jo vuosia on tiedetty, että EU:n turvapaikkapolitiikka on epäonnistunut. Kaikki EU:n jäsenmaat tulisi velvoittaa joko rahallisesti osallistumaan toimivan turvapaikkajärjestelmän luomiseen tai ottamaan vastaan rekisteröityjä turvapaikanhakijoita. Suuri osa maailman pakolaisista asuu konfliktialueiden naapurimaissa. EU:n tulee välittömästi vahvistaa tukea näille alueille sekä pitkällä aikavälillä panostaa turvapaikkahakemusten juurisyiden ratkaisemiseen. EU-maiden tulee myös ottaa enemmän YK:n kiintiöpakolaisia, sillä järjestelmä on toimiva ja auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia pakolaisia.

Hakkarainen: Kyllä. Pakollisen taakanjaon vaatimus jumitti koko turvapaikkapaketin uudistuksen EU:ssa viime europarlamenttikaudella. Samaa virhettä ei kannata tehdä uudestaan. Pakolaisten olojen parantaminen kehittyvissä maissa on kustannustehokkuudeltaan valovuosien päässä EU:ssa tapahtuvasta asuttamisesta. Lähialueilta pakolaisten on myös helpompaa palata jälleenrakentamaan yhteiskuntiaan tilanteen rauhoituttua.   

Pietikäinen: Ei. Se ei ole mielestäni oikein, eikä se ole myöskään viisasta. Kaiken olemassa olevan tiedon mukaan esimerkiksi ilmastopakolaisuus tulee lisääntymään rajusti, ja joko me varustaudumme siihen hyvissä ajoin tai reagoimme vasta sitten kun ongelmat kaatuvat syliin.

Kumpula-Natri: Ei. Vauraiden maiden tulee lisätä vastuunkantoa, mikä tapahtuu kuitenkin aina tehokkaimmin lähtöalueilla tai niiden läheisyydessä. Jos tämä epäonnistuu, myös paineet omalla alueellamme lisääntyvät. Globaalin pakolaiskriisin ratkaiseminen kestävästi vaatiikin EU:lta panostuksia pakolaisten elinolosuhteiden parantamiseen yhdessä heidän oleskelumaidensa kanssa. 

Alametsä: Ei. Ei ole oikein, että valmiiksi heikommassa asemassa olevat maat joutuvat kantamaan päävastuun maailman pakolaisista. Esimerkiksi Libanonissa on väestömäärään nähden yli 20 kertaa enemmän pakolaisia kuin EU:ssa. Tutkijat ovat arvioineet, että tulevina vuosikymmeninä ilmastonmuutos pakottaa yhä enemmän ihmisiä jättämään kotinsa. EU:n tuleekin aktiivisesti edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa ja auttaa köyhempiä maita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. 

Lue lisää aiheesta Aurora Lemman pitkästä LP-jutusta "Poissa silmistä".