EU:n ennallistamisasetuksen kohtalo näyttää, mitä populismi tekee ympäristöpolitiikalle

EU yrittää ratkoa ennallistamisasetuksen umpisolmuja huomenna. Suomalaismeppi Sirpa Pietikäinen arvostelee omaa ryhmäänsä: ”Hypätään kaiken maailman populistien ja nationalistien kelkkaan.”

VIIME KESÄNÄ EU-parlamentin konservatiivipuolueiden EPP-ryhmä aloitti sosiaalisessa mediassa erikoisen kampanjan, jonka pääosassa oli joulupukki. Someen jaetussa kuvassa EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans viittoi masentuneen näköistä joulupukkia poistumaan lumen kuorruttamasta hirsitalosta.  

Joulupukin koti oli uhattuna, EPP väitti, sillä EU-komissio aikoi ”muuttaa koko Rovaniemen kaupungin metsäksi ja muiksi luontoalueiksi”.

EPP halusi kaataa komission ennallistamisasetuksen, joka velvoittaisi jäsenmaat ennallistamaan ihmistoiminnan pilaamaa luontoa – esimerkiksi puhdistamaan vesistöjä, palauttamaan ojitettuja talousmetsiä suoksi ja istuttamaan lisää puita sellaisiin kaupunkeihin, joissa niitä on hyvin vähän. 

EPP on Euroopan parlamentin suurin ryhmä, ja suomalaisista euroedustajista kokoomuksen Sirpa Pietikäinen, Petri Sarvamaa ja Henna Virkkunen kuuluvat siihen. 

Kun joulupukkikampanja levisi somessa, EU-komissio syytti EPP:tä valehtelusta: ennallistamisasetuksessa toki puhutaan puiden istuttamisesta kaupunkeihin, mutta kyse on viheralueiden puutteesta kärsivistä kaupungeista, jollainen joulupukin kotikaupunki Rovaniemi eikä edes Helsinki ole.  EPP:n väitteet levisivät kuitenkin laajalle ja ylittivät uutiskynnyksen Etelä-Koreassa asti.

EU-KOMISSION valmistelemasta ennallistamisasetuksesta on käyty kiivasta vääntöä jo pitkään. Asian käsittelystä on tullut sekava soppa, johon liittyy paljon muutosesityksiä ja kompromisseja sekä eri maiden vaatimuksia erityiskohtelusta.  

Ennallistamisasetus on tekeillä, koska nykyinen lainsäädäntö ei ole riittänyt luontokadon pysäyttämiseen Euroopassa. Jäsenmaat ovat laistaneet esimerkiksi luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanosta, eikä monimuotoisuutta ei ole turvattu riittävästi missään maassa. EU:n suojelluista luontotyypeistä yli 80 prosenttia on erittäin huonossa kunnossa.

Asetuksessa ennallistamisella tarkoitetaan sekä passiivista että aktiivista ennallistamista. Passiivisessa ennallistamisessa alue jätetään korjaantumaan itsekseen. Aktiivisessa ennallistamisessa puretaan haitallisia rakenteita ja korjataan pilaantuneita ympäristöjä ihmisvoimin, esimerkiksi tukitaan ojia.

Komission esitys ennallistamisasetuksesta valmistui kesäkuussa 2022. Tavoite oli, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 20 prosentilla EU:n maa- ja merialueista olisi tehty ennallistamistoimenpiteitä ja luontokato olisi pysähtynyt. Tavoite perustui EU:n biodiversiteettistrategiaan, johon jäsenmaat ovat sitoutuneet.

Sen jälkeen asetus eteni Euroopan parlamentin käsittelyyn, ja vaikeudet alkoivat.  

Oikeistoryhmä EPP:n johto vastusti ennallistamisasetusta. Kun parlamentin ympäristövaliokunta äänesti esityksestään parlamentin kannaksi, EPP otti käyttöön poikkeuksellisen tiukan ryhmäkurin.

Ennallistamisasetusta kannattavat EPP-mepit eivät saaneet äänestää valiokunnassa lainkaan. Se ratkaisi lopputuloksen. Äänet menivät tasan, mikä tarkoitti sitä, että valiokunta joutui hylkäämään oman esityksensä.

EPP:N SUOMALAISEDUSTAJA Sirpa Pietikäinen luonnehtii Long Playn haastattelussa oman ryhmänsä toiminnan olleen “ihan hirveän typerää”.

Hänen mukaansa EPP torjuu ympäristösääntelyä, koska ryhmä haluaa nostaa profiiliaan oikeistopopulistien suuntaan. EU-parlamenttivaalit lähestyvät, ja EPP on nostanut ennallistamisasetuksen vastustamisen vaalikärjekseen. 

”Meille on Europpaan iskenyt tällainen trumpismi, ja tässä tukistan omianikin. Hypätään kaiken maailman populistien ja nationalistien kelkkaan.“

Pietikäinen suomi ryhmäänsä etenkin siitä, että he eivät ymmärrä kuinka vakavien asioiden kanssa ovat tekemisissä.

”Ei nähdä niitä kustannuksia, mitä tekemättä jättämisestä tulisi. Ja sitten syytetään kaikenmaailman kommunisteja ja viherpiiperöitä ja muita, kun ei ensin tehdä mitään ajoissa, ja lopulta on pakko tehdä ennallistamisasetuksen kaltainen työkalu.“

YMPÄRISTÖVALIOKUNTA EI saanut esitystä aikaiseksi, ja asia siirtyi Euroopan parlamentin täysistuntoon, joka oli hyvin värikäs. Koska yhtenäistä kantaa ei ollut, yksittäiset edustajat toivat mukaan omia muutosehdotuksiaan, joista sitten äänestettiin yksi kerrallaan sekavissa tunnelmissa. Moni muutosehdotus meni läpi.

Parlamentin hyväksymä teksti oli monella tapaa vesitetty versio komission alkuperäisestä esityksestä. Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja Anne Tolvanen totesi Ylen haastattelussa, ettei asetuksella pysäytetä luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä Suomessa. 

Uudessa versiossa ennallistamistavoitteet on rajattu koskemaan vain Natura-alueita.  Suomessa se tarkoittaisi sitä, että suojelemattomien metsien ja rantojen tila ei entisestä juuri kohenisi, ja ojitettuja soita olisi velvollisuus kunnostaa vain jos ne sattuvat sijaitsemaan suojelualueen sisäpuolella. Natura-alueita on noin 13 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta.

Lisäksi parlamentti on poistanut prosenttitavoitteet siitä, minkä verran uhanalaisia elinympäristötyyppejä tulisi koettaa palauttaa niille alueille, joilta ne ovat hävinneet. 

Komission alkuperäisessä ehdotuksessa ollut maita ja meriä koskeva heikentämiskielto on poistettu. Se kuului näin: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueet, joilla esiintyy liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä, eivät heikkene.

Liite I on pitkä lista sellaisia luontotyyppejä, jotka kaipaavat kiireellistä apua. Mukana ovat Suomelle tärkeät puustoiset suot ja boreaaliset luonnonmetsät, mutta paljon muutakin kuten rantaniittyjä, tammi- ja pyökkimetsiä, tunturimaisemaa sekä Itämeren luotoja, saaria ja hiekkarantaa.

EU-PARLAMENTIN KANNASTA oli neuvottelemassa vain yksi suomalaismeppi, keskustan Elsi Katainen, joka toimi niin sanottuna varjoneuvottelijana maa- ja metsätalousvaliokunnan puolesta. 

Tuolloin Katainen puhui ennallistamisasetuksesta hyvin kriittisesti. Hänen mielestään esimerkiksi turvemaapohjaisia metsiä koskevat ennallistamisvaatimukset tulisivat Suomelle liian kalliiksi. 

Vaikka vaatimukset loivenivat parlamentin käsittelyssä, Katainen haluaisi edelleen Suomelle enemmän jouston varaa turvemaakysymyksissä. Muitakin kipukohtia on: 

“Etenkin maatalouden turvepeltoja ja metsänomistajia koskeva omaisuudensuoja, ja kysymys kaiken kustannuksista”, Katainen sanoo Long Playn haastattelussa.

Poliittisten ryhmien välinen epäluottamus on vaikeuttanut neuvotteluiden etenemistä. Ennallistamisasetus on henkilöitynyt – ainakin sen vastustajien puheissa – muutamaan avainpoliitikkoon. Frans Timmermansin lisäksi vastustajia ärsyttää parlamentin espanjalainen pääneuvottelija César Luena, joka tunnetaan ennallistamisasetuksen kannattajana.

”Olen huolissani siitä, puolustaako Luena todellisuudessa sitä parlamentin äänestämää kantaa, sillä hänen oma kantansa eroaa siitä paljon“, Katainen sanoo.

SIDOSRYHMÄT OVAT lobanneet ahkerasti parlamentissa. Suomalaismepit ovat perinteisesti kuunnelleet tarkkaan maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestö MTK:n kantoja. Se on ajanut heikentämiskiellon poistamista ja vastustanut turvemaapohjaisten metsien ja peltojen ennallistamista. 

MTK on saanut viestinsä hyvin läpi kotimaisessa keskustelussa: turvemaiden ennallistamistoimien hinnasta on puhuttu paljon, vaikka tosiasiassa selvästi enemmän kustannuksia Suomelle aiheuttaisi esimerkiksi sisävesien ennallistaminen. Järvien puhdistamisen hinnasta ei ole kuitenkaan purnattu. MTK sai lopulta suuren osan tavoitteistaan läpi myös EU-parlamentissa. 

Energia-ala puolestaan on ollut huolissaan esimerkiksi patojen purkamisen vaikutuksesta vesivoimaan. 

Toisaalta moni teollisuudenala on ottanut kantaa myös asetuksen puolesta. Elintarvikeala on lobannut aktiivisesti: maaperän kunnon heikkeneminen, vesistöjen saastuminen ja kala- ja pölyttäjäkantojen taantuminen uhkaavat käydä sille kalliiksi. 

Kesäkuussa 2023 joukko globaaleja suuryrityksiä, mukana Nestlé, Danone ja Coca-Cola, kirjoittivat asetusta puoltavan lausunnon.

JÄSENMAIDEN SUHDETTA ennallistamisasetukseen on leimannut omista eduista huolehtiminen ja ”kansallisten joustojen” vaatiminen. 

Samaan aikaan kun Euroopan parlamentti käsitteli komission ehdotusta, EU:n jäsenmaat ajoivat näkökantojaan Eurooppa-neuvostossa, eli eri maiden hallitusten välisessä toimielimessä.

Sielläkin näkemykset menivät iloisesti ristiin. Kullakin maalla on ennallistamisessa omat kipupisteensä. Ne liittyvät rahaan. Hollantia hiertävät maatalousmaat, koska niitä on maassa paljon ja ne ovat huonossa jamassa. Siksi niiden ennallistaminen tulisi kalliiksi. Välimeren maille meret ovat arka paikka, ja etenkin Espanjalle ja Ranskalle kosteikot.

Jokaisen valtion ongelma on nimenomaan se ympäristötyyppi, jota kyseinen valtio on pilannut erityisen paljon. 

Suomen vaatimukset ovat liittyneet ennen kaikkea metsiin ja soihin. Ne ovat kiistan keskiössä, sillä metsätalous ei halua luopua ojitetuista soista tai vanhojen luonnonmetsien rippeistä puuntuotantoalueina.

Soiden ojitukset metsätalouskäyttöön ovat hävittäneet Suomesta kokonaisia suoekosysteemejä. Ne ovat myös suuri syyllinen järvien, jokien ja purojen pilaantumiseen. Vaikka ojittamisen haittapuolet ovat hyvin selvillä, vielä viimeisen kymmenen vuoden aikana täällä on ojitettu enemmän uusia soita kuin ennallistettu jo pilattuja.

Suomenkin vastustuksessa kyse on pitkälti rahasta. Suomi katsoi ennallistamistoimien tulevan liian kalliiksi, kertoo ympäristöneuvos Olli Ojala Ympäristöministeriöstä.

”Isoin potti kuluisi vesien ja rannikkoluonnon parantamiseen, mutta meillä on myös metsäluontotyyppejä, joihin tämä tulisi vaikuttamaan. Isoimmat kysymykset koskevat harjumetsiä ja erityisesti puustoisia soita, joita meillä on paljon ja jotka ovat myös puuntuotannon kannalta tärkeitä alueita.“

Suomi sai Eurooppa-neuvoston joustoihin mukaan varsin paljon omia tavoitteitaan. Sen myötä eduskunnan suuri valiokunta, joka oli aiemmin pitänyt ennallistamisasetusta liian kalliina Suomelle, luopui vastustuksestaan. Siitä huolimatta Suomi päätyi juhannuksena äänestämään neuvoston muotoilua vastaan.

ENNALLISTAMISASETUKSEN kohtalo on yhä epäselvä. 

Huomenna torstaina Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto yrittävät ratkaista umpisolmia kolmikantaneuvotteluissa. Kompromissia leivotaan kahdesta eri versiosta, jotka ovat tavoitteiltaan ja vaikutuksiltaan hyvin erilaisia: EU-parlamentin hyväksymä ehdotus on selvästi löysempi kuin Eurooppa-neuvoston versio.

Long Playn saamien tietojen mukaan monet parlamentin ajamat heikennykset ovat vielä täysin auki. Toimien rajaaminen ainoastaan Natura-alueille, hävitettyjen luontotyyppien palauttaminen ja heikentämiskielto ovat olleet neuvottelujen kipukohtia.

Jos kohdat menevät läpi, ennallistettavat alueet jäävät pieniksi. Esimerkiksi Suomen huonossa kunnossa olevista – ja kiistellyistä – harjumetsistä sijaitsee Natura-alueilla vain murto-osa. Silloin asetus vaikuttaisi ainoastaan jo valmiiksi suojeltuihin pieniin sirpaleisiin, eikä se hidastaisi luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. 

Mahdollista on sekin, että asetus kaatuu kokonaan. EPP-ryhmä jatkaa kampanjointiaan. Se saattaa jatkossakin laittaa kapuloita rattaisiin yhdessä muiden ympäristösääntelyn vastustajien kanssa, vaikka kolmikantaneuvotteluissa löytyisi sopu. 
”Saattaa olla, että tässä vielä muutama käänne tulee, ennen kuin valmista on”, ympäristöneuvos Olli Ojala sanoo.

Sirpa Pietikäinen vertaa tilannetta vanhaan lastenlauluun Miiru ja Maaru, jossa lauletaan“yhdessä ollaan tyhmä ja tuhma”.

“Kalastajat Välimereltä löytävät Suomen metsätalousihmiset ja hollantilaiset maatalousihmiset. Kaikki ovat iloisia siitä, että minä tuen, jotta sinun ei tarvitse tehdä mitään, jos sinäkin tuet ettei minun tarvitse. Kaadetaan koko homma, ettei tule mitään vaatimuksia.”

Long Play julkaisee marraskuussa juttusarjan, joka käsittelee ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan kohtaamaa vastatuulta politiikassa ja yritysmaailmassa. Ympäristöjournalismiamme rahoittaa Koneen säätiö.