Åbo Svenska Teaterin spektaakkeli Kalevala tehtiin teatterin ammattilaisten ilmaistyöllä

Åbo Svenska Teaterin eli Turun ruotsalaisen teatterin Kalevala on ollut yksi tämän syksyn teatterikauden tapauksista. Sekä katsojat että kriitikot ovat kehuneet Jakob Höglundin ohjaamaa esitystä, joka yhdistää musiikki- ja nukketeatteria.

Produktio on kuitenkin syntynyt tavalla, joka puhuttaa alalla. Eräs jo eläkkeelle jäänyt teatterinjohtaja kirjoitti Long Playlle: ”Minusta tämä on pöyristyttävää taiteilijariistoa.”

Näyttämöllä nähdään suuri ensemble, yli 20 esiintyjää. Heistä kaksi on teatterin omia näyttelijöitä. Muut ovat tehneet produktion eteen useita viikkoja töitä ilman palkkaa, vaikka kaikki ovat teatterin ammattilaisia: näyttelijöitä, musikaaliartisteja, nukketeatterinäyttelijöitä ja tanssijoita. (Esiintyjistä osa on hiljattain valmistuneita. Kaikki heistä ovat naisia.)

He ovat olleet mukana muutaman kuukauden erikoistumiskoulutuksessa, joka tähtäsi Kalevalan syntyyn ja johon sisältyi lupaus roolista: koulutukseen valitut pääsivät mukaan esitykseen, mutta koko esityksen harjoittelu ja kymmenen ensimmäistä esitystä piti tehdä ilmaiseksi osana koulutusta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö on vuodesta 2015 asti rahoittanut korkeakoulujen erikoistumiskoulutuksia.) Koulutus järjestettiin Novia-ammattikorkeakoulussa Pietarsaaressa, Turun ammattikorkeakoulussa ja Åbo Svenska Teaterissa. Siihen valittiin 20 osallistujaa. Osallistujat maksoivat koulutuksesta tuhat euroa ja sen päälle matkat ja majoitukset.

Kaikki koulutukseen osallistuneet tiesivät, millaisiin ehtoihin he sitoutuvat. Moni heistä piti koulutusta myös antoisana. Long Playn tietojen mukaan osalle tuli kuitenkin yllätyksenä, kuinka paljon työtunteja Kalevalan harjoitteluun lopulta meni, ja osa oli tyytymättömiä ilmaisen työn määrään. Esitystä harjoiteltiin koulutuksen aikana jo viime keväänä ja varsinaiset harjoitukset  alkoivat elokuun alussa. Ensi-ilta oli 19. syyskuuta. Lokakuussa, kymmenen esityksen jälkeen, esiintyjät alkoivat saada näyttelemisestä myös palkkaa. (Sitä ennen, kun tyytymättömyyttä ilmeni, teatteri järjesti esiintyjille 700 euron apurahan.)

Onko oikein, että valtion rahoittama laitosteatteri teettää ison osan tuotannosta ilmaiseksi ammattilaisilla, koulutuksen puitteissa? (Valtionrahoitus Åbo Svenska Teaterin toimintaan oli viime vuonna noin 1,2 miljoonaa euroa.)

Miten tällaiseen järjestelyyn päädyttiin, Åbo Svenska Teaterin johtaja Jukka Aaltonen?

”Projektia alettiin suunnitella jo silloin, kun minut nimitettiin johtajaksi kolme ja puoli vuotta sitten. Aloite tuli ohjaaja Jakob Höglundilta ja Pietarsaaresta Noviasta, jossa on musiikkiteatterikoulutusta. Ajatuksena oli, että tehdään tällainen kunnon pyttipannu, jossa on sekaisin eri lajeja: musiikki- ja nukketeatteria ja sitten vielä talon omat näyttelijät. Ja kaikki joutuu tavallaan liikkumaan harmaalla alueella ja oppimaan uusia asioita.”

Oliko tarkoitus säästää, kun koulutukseen sisällytettiin harjoitteluaika ja kymmenen ensimmäistä esitystä?

”Esityksessä oli kaksinkertainen harjoitusmäärä normaaliin tuotantoon verrattuna eli yhteensä 130 harjoituskertaa. Harjoitusmäärä johtui sekä koulutuksellisesta luonteesta että teoksen haastavuudesta. Jokaisen kymmenen ensimmäisen esityksen kohdalla esiintyjät ovat saaneet pari tuntia koulutusta, eli on järjestetty tällainen koulutus- ja palautesessio. Esiintyjistä jokainen tiesi nämä ehdot siinä vaiheessa, kun he hakivat ja tulivat tähän koulutukseen.”

Oletteko käyneet keskustelua siitä, onko tämä ollut oikeudenmukainen ratkaisu?

”Olemme käyneet tästä hyvin paljon keskustelua. Minun on vähän vaikea tajuta sitä, että jos ihmiselle sanotaan, että jos tulet tällaiseen koulutukseen ja tämä johtaa tällaiseen esitykseen, niin nämä ovat ne ehdot, joilla sinä toimit, laitatko nimen paperiin vai ei. Että sitten laitetaan nimi paperiin ja sanotaan että joo, mutta en minä kyllä näillä ehdoilla tulekaan. Tietysti ymmärrän ihmisiä ja heidän taloudellista tilannettaan, mutta tämä on minun näkemykseni.

Alalla kilpailu on kovaa ja etenkin nuorille tekijöille on tärkeää saada näkyvyyttä. Järjestelystä tulee sellainen fiilis, että tässä käytetään hyväksi vapaalla kentällä toimivia ammattilaisia ja heidän tilannettaan?

”Se on sinun tulkintasi. Jos katsot, mitä Suomen teatterikentällä tapahtuu, niin mikään muu teatteri ei ole ottanut tällaista riskiä, että tekee Kalevalaa. Kaikki muut tekevät Disneyä tai valmiita musikaaleja. Ja me ollaan budjetoitu tämä vuosi runsaasti miinukselle sen takia, että me tehdään Kalevala. Että tämä talo ei millään tavalla olisi voinut ottaa Kalevalaa ohjelmistoon, jos se olisi normaali tuotanto ja maksettaisiin normaalit palkat ja olisi tuplamäärä harjoituksia. Kaikkea ei kerta kaikkiaan voi saada.”

Oliko teatterin aloite, että koulutukseen sisällytettiin harjoittelu ja kymmenen ensimmäistä esityskertaa?

”Tämä oli yhteinen aloite siinä vaiheessa, kun tätä ruvettiin kasaamaan. Se on ollut se ehto, että me saadaan tämä jollakin tavalla toimimaan.”

Oliko sattumaa, että kaikki esiintyjät ovat naisia?

”Kaikki parhaat hakijat olivat naisia. Sitten me raadissa pohdimme, että ruvetaanko me tekemään sukupuolikiintiöitä. Päädyimme siihen tulokseen, että mitä jos tehtäisiin naisten Kalevala, että se antaisi hyvän väännön tälle jutulle. Ja onhan se tietysti myös ajan hengen mukaista. Tässä yksi näkökulma tulee siitä, että Kalevalaa tehdään ruotsiksi, ja sitten toinen siitä, että nuoret naiset tekevät Kalevalaa. Sehän on vähän myös tällaista metoo-jälkiliikehdintää.”

Teatterialalla näyttelijät ja muut esiintyjät käyvät kovaa kilpailua rooleista. Nuoret esiintyjät tarvitsevat kokemusta ja näkyvyyttä. ”On tosi vaikea päästä kiinni laitosteattereiden toimintaan. Jos tämä on se tapa saada töitä, niin kyllähän moni tarttuu tilaisuuteen”, yksi koulutukseen osallistuneista kertoo.

”Lähtökohta on, että meidän työehtosopimus ei tunne ilmaista työtä”, Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikko sanoo.

Näyttelijöiden työehtosopimuksessa on ainoastaan yksi palkkaukseen liittyvä poikkeus: korkeakouluopiskelijoiden harjoittelu, josta maksetaan tavallista alempaa palkkaa.

Kuusikon käsityksen mukaan Kalevala-tuotannon kaltaiset järjestelyt eivät ole alalla kovin yleisiä. Sen sijaan monenlaista muuta työehtojen polkemista esiintyy.

”Yksi ongelma on, että ammattikorkeakouluharjoittelijoita käytetään teattereissa halpana työvoimana, tai sitten produktioihin palkataan avustajia tai niin kutsuttuja iltanäyttelijöitä. Aina välillä käy niinkin, että teatteri tilaa tuotannon ja maksaa esiintyjille jotain, mutta maksu ei kata treenaamista vaan se tehdään esimerkiksi apurahalla. Kaikenlaisia halpuuttamisen keinoja kyllä löytyy.”