Vaikka päällikkönä olinkin

MAALISKUUSSA Antti Luusuaniemi jätti tehtävänsä Sanoma-konsernissa. Hän oli toiminut viiden vuoden ajan kotimaisten elokuvien päällikkönä Nelonen Median elokuvalevitystoiminnassa.

Lähdön hetki osui yhtiön siihenastiseen huippuhetkeen. Kaksi viimeisintä Nelonen Median levittämää kotimaista elokuvaa, Kyllä isä osaa -elokuva ja Luottomies-elokuva: All In, olivat kunnon hittejä.

Nelonen on uusi toimija elokuvien levittäjänä. Ensimmäinen ensi-ilta oli 2020, ja numeroiden valossa liiketoiminta on mennyt hienosti, kun huomioidaan pandemian aiheuttamat, alalla monille muille katastrofaaliset elokuvateatterisulut.

Ennen kevättä 2024 Nelonen Median levittämät elokuvat olivat keränneet jo reippaasti yli puoli miljoonaa katsojaa teattereissa.

Nyt määrä tuplaantui parissa kuukaudessa. Talousongelmista kärsivän elokuva-alan keskellä on kiistaton uusi menestyjä.

Millaisia elokuvia Nelonen Media sitten levittää?

Nimikkeet eivät ole niitä, joihin kulttuurinharrastajat törmäävät kahvipöytäkeskusteluissa tai joista kirjoitellaan intohimolla.

Syke-elokuva. Syke-elokuva kaksi. Pertsa ja Kilu ja jatko-osa.

Kummeli-spinoff Kontio ja Parmas.

Häät ennen hautajaisia. Kyllä isä osaa -elokuva. Luottomies-elokuva: All In.

Ja niin edelleen.

Useimpia Nelonen Median levittämiä elokuvia yhdistää se, että ne eivät saaneet Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea. Budjetit ovat selkeästi alle totutun, ja kyllä se näkyy, jos elokuva kuvataan parissa viikossa.

Kaikkia elokuvia yhdistää myös se, että rahoituspäätöksiä on tehnyt Luusuaniemi Nelonen Median kotimaisen elokuvan päällikkönä. Hän on myös näytellyt useissa näistä elokuvista, eivätkä sidonnaisuudet tähän lopu. 

TELEVISIOYHTIÖT OVAT olleet suomalaisen elokuvan keskeisiä rahoittajia 1960-luvulta asti.

Nelonenkin on rahoittanut elokuvia heti perustamisestaan asti eli 1990-luvun lopulta.

Nelonen on osa Nelonen Mediaa, johon kuuluu neljä televisio- ja kymmenen radiokanavaa, suoratoistopalvelu Ruutu, toistakymmentä festivaalia ja muuta tapahtumatuottamista sekä muun muassa podcast-palvelu Supla.

Elokuvalevittäjänä Nelonen Media on uranuurtaja tai markkinahäirikkö, josta alalla puhuttiin heti vuodesta 2019 alkaen hieman kateellisena. Aiemmin yhtiö oli alkanut ostaa musiikkifestivaaleja, nyt tähtäimessä oli leffa-ala.

Koskaan aiemmin televisioyhtiö ei ollut iskenyt näppejään myös elokuvateatterilevitykseen.

Nyt tulokset ovat näkyvillä.

Luusuaniemi ei pidättele innostustaan. Markkinointikone on kova.

”Jonkun verran dataa asiasta on. Pertsa ja Kilu on ihan varmasti Suomen eniten markkinoitu elokuva”, Luusuaniemi sanoo.

Pertsa ja Kilun ensi-iltaa jouduttiin kerta toisensa jälkeen lykkäämään pahimpaan pandemia-aikaan. Muilla levittäjillä loppuivat ruljanssissa markkinointibudjetit, kun kallis mainonta piti käynnistää yhä uudelleen, jopa viisi kuusi kertaa, ennen kuin elokuvateatterit lopulta avattiin ja tuote saatiin ulos.

Nelosella tätä huolta ei ollut.

Teatterien avautumista odotellessa elokuvan televisiomainosta pyöritettiin Nelosen aamun lastenohjelmaputkessa lähes vuoden ajan joka arkipäivä. Ostettuna mainontana kyse olisi miljoonien diilistä.

”Lopulta avattiin [tuotiin ensi-iltaan] se keskellä kesää, mikä on poikkeuksellista, ja se meni ihan hyvin.”

Turha kierrellä: etulyöntiasema muihin levittäjiin on aikamoinen.

”Kun perinteinen yhtiö laittaa markkinointiin rahaa, se on pulassa, jos sitä ei saa lipunmyynnistä takaisin. Mutta jos markkinointi on omassa portfoliossa, sitä voi hyödyntää eri tavalla”, Luusuaniemi muotoilee.

Resurssi ei ole rajaton, mutta se ylittää kaikki totutut rajat.

”Usein markkinointikampanjan isot panostukset loppuvat ensi-iltaan, mutta Nelonen jatkaa. Ensimmäisen kuukauden aikana tulee leijonanosa lipputuloista. Jos sinne pystyy niin sanotusti heittämään lisää löylyä kiukaalle, niin sieltä se sataa takaisin.”

Noste alkaa jo ennen ensi-iltaa.

Elokuvateatterit ovat yksityistä liiketoimintaa. Ne valitsevat levittäjien tarjonnasta ohjelmistoa, jonka ne uskovat seuraavilla viikoilla vetävän maksavia asiakkaita.

Levittäjät lupaavat paitsi kiinnostavia elokuvia, myös niiden markkinointia.

Elokuvien televisiomainonta on tehokasta. Hyötysuhde kasvoi valtavasti 2010-luvun alussa, kun valkokangasjakelussa siirryttiin digitaaliseen aikaan, ja kaikilla Suomen elokuvateattereilla oli mahdollisuus saada uudet elokuvat ensi-iltaan heti.

Sanoma ei ole enää mukana elokuvateatteribisneksessä: se myi Suomen ylivoimaisesti suurimman elokuvateatteriketjun Finnkinon vuonna 2011. Nyt Sanoma on kuitenkin päässyt Nelonen Median kautta kiinni elokuvateattereissa liikkuvaan rahaan.

Sanoman alustojen tehokkuudesta kertovat poikkeukselliset ensi-iltakävijämäärät Nelonen Median elokuvissa, etenkin Syke-leffoissa ja Luottomies -elokuva: All Inissä.

Syke: Särkynyt sydän oli joulun 2023 välipäivien katsotuin elokuva Suomessa. Se keräsi 47 000 katsojaa viidessä päivässä.

Luottomies teki pandemianjälkeisen ajan kotimaisen leffan viikonloppuennätyksen.

”Luottomies-elokuvaan yleisö­ryntäys: Ensimmäisenä viikonloppuna lähes 50 000 katsojaa”, uutisoi Helsingin Sanomat viime helmikuussa. Jutussa unohdettiin mainita, että uutisarvoisen elokuvan levitysyhtiö kuului samaan konserniin.

JULKISEN RAHOITUKSEN elokuva-Suomessa on kolme toisistaan erillistä tahoa, jotka käytännössä määräävät, mitä valkokankaalle tehdään. Ne ovat televisiokanava, levitysyhtiö ja elokuvasäätiö.

Ne ovat perinteisesti yhdessä rahoittaneet elokuvat, ja usein varsinaiselta tuotantoyhtiöltä tulee korkeintaan pieni omarahoitus.

Elokuvasäätiön tuotantotuki on käytännössä edellyttänyt, että toisistaan riippumattomat levittäjä ja televisiokanava sitoutuvat tahoillaan tuotantoon. Mutta entäs jos ne kaksi ovat sama talo tai päällikkönä olisi jopa sama henkilö?

On vaikea edes laskea hattuja Antti Luusuaniemen päässä.

Nelonen Median elokuvapäällikkönä hän kertoo etsineensä myös epätavallisia rahoitus- ja markkinointikeinoja.

Nelonen Median elokuvilla onkin ollut paljon yhteistyökumppaneita. Joskus ne näkyvät elokuvissa. Joskus on järjestetty ennakkonäytöksiä yritysten asiakkaille ja ammattiliittojen jäsenille. Luottomiehessä mukana olivat esimerkiksi Suomen ekonomit ry ja Insinööriliitto.

”Sellainen tietynlainen luovuus ja uudenlainen ajattelu on ollut mun vahvuuksia”, Luusuaniemi sanoo.

Markkinointi ja rahoittaminen liittyvät myös Luusuaniemen tehtäviin kokonaisen viihdekonsernin pomona.

Hän on yhtiökumppaneittensa kanssa perustanut muutaman vuoden aikana Hyvinkäälle Red Carpet -elokuvafestivaalin sekä joukon muita viihdealan yrityksiä.

Festivaali pyrkii olemaan myös elokuva-alan ammattilaisten foorumi Suomessa. Siihen kuuluvat vuoden kotimaisten elokuvien katselmus, ennakkonäytökset eli yleisömarkkinointi ja ammattikuntien omat tapahtumat eli tekijöiden minglaus.

Alan ihmisiä palkitaan Red Carpet Gaalassa ja veteraanit saavat katuun – tai tarkemmin sanottuna ostoskeskus Willan pihalle – upotettuja tähtilaattoja, onhan niitä Hollywood Boulevardillakin. Laattojen paljastus on yksi festivaalin ohjelmanumeroista.

Instagramissa Luusuaniemi on tavannut kutsua Hyvinkäätä Welltowniksi.

Taustayhtiö Red Carpet Group on omistajana kahdeksan firman yritysryppäässä, jonka toimistoja on Hyvinkäällä ja Korjaamolla Helsingissä. Luusuaniemi on pääosakkaita Ratikka Groupissa, jonka pyörittämään ”kulttuuritehdas” Korjaamoon kuuluu ravintoloita terasseineen, keikkapaikka – ja elokuvateatteri.

Televisiokanavan päättäjillä – ammattikielessä elokuvan tilaajilla – on paljon sananvaltaa siihen, millainen elokuvasta tulee, usein sen näyttelijöitä myöten.

“Nelonen Median tiimi ja tuotantoyhtiö keskustelevat näyttelijävalinnoista ja valinnat tehdään tuotantoyhtiön ja tiimin kanssa yhteistyössä”, Luusuaniemi kuvailee Nelonen Median käytäntöä myöhemmin sähköpostitse.

Nyt voisi jo unohtua, että Luusuaniemi on myös itse näyttelijä.

Hän on teatteritaiteen maisteri, jolla oli pitkä kiinnitys Kansallisteatteriin ennen keskeisiä rooleja sarjoissa (muun muassa Luottomies, Mustat lesket ja Kansan vihollinen) sekä elokuvissa (muun muassa Veijarit, Kaikki oikein).

Luusuaniemellä on ollut rooleja myös Nelonen Median levittämissä elokuvissa. Etenkin niissä, joihin hän on tilaajana myöntänyt rahoitusta tuotantoyhtiö Yellow Filmille.

Syke: Hätätila, sivuosa.

Häät ennen hautajaisia, pääosa.

Syke: Särkynyt sydän, sivuosa.

Luottomies: All In, pääosa.

Onko asetelma aiheuttanut kyräilyä?

”Varmaan, sellaista hyväntahtoista. Mullahan oli näyttelijänuraa paljonkin ennen Nelosen kotimaisen elokuvan päällikkyyttä. Tilanne olisi eri, jos näyttelijänura olisi sen myötä lähtenyt nousuun.”

Luusuaniemi korostaa, että hän ei koskaan tehnyt tilauksia yksin, vaan osana tiimiä, ja muistuttaa Sanoman ja Nelonen Median hierarkiasta.

”Vaikka päällikkönä olinkin, pörssiyhtiössä joku muu lyö leiman. Että jos Luusuaniemi näyttelee Häät ennen hautajaisia -pääosan, joku muu sen on leimannut kuin minä.”

”Siinä muuten on hauska tarina taustalla, mun ei todellakaan pitänyt näytellä siinä, mutta kun tuotantoaikataulu muuttui, näyttelijöitä ei saatu kiinnitettyä ja tuottaja Marko Tallilta tuli tämä idea pääosasta, kun minä ja Iina Kuustonen oltiin jo tehty Sykettäkin yhdessä.”

Puolustelun tarvetta Nelonen Median suuntaan ei ollut, päinvastoin.

”Ne sanoivat, että ihmiset haluavat nähdä sua elokuvissa, joten totta kai me halutaan, että sä näyttelet.”

VERTIKAALINEN INTEGRAATIO tarkoittaa liike-elämässä strategiaa, jossa yhtiö tai konserni ottaa haltuun tuotanto- ja jakeluketjun eri portaita.

Elokuva-alan ravintoketjussa on kolme porrasta.

Tuotantoyhtiö tekee elokuvan.

Levittäjä jakelee sen elokuvateattereihin ja tallenteina sekä myy elokuvaa suoratoistopalveluille.

Elokuvateatterit ovat paras bisnes. Suoratoisto tulee jakelujärjestyksessä seuraavana, ja televisiossa teos aikanaan saa tietysti suurimman yleisön.

Levittäjä tyypillisesti osallistuu kotimaisen elokuvan rahoitukseen ennakolla ja saa aikanaan noin kolmasosan jokaisen myydyn lipun hinnasta.

Menestyksen ennakointi on hankalaa, mutta hittielokuvien jakeleminen on erittäin hyvä bisnes. Siksi monikansalliset yhtiöt valtasivat Suomenkin markkinat 1990-luvulla.

Suurimmat levittäjät meillä ovat tanskalaiseen Egmont-konserniin kuuluva Nordisk Film ja ruotsalaisen Bonnierin omistama SF Studios.

Egmont omistaa 51,1 prosenttia Suomen menestyneimmästä tuotantoyhtiöstä Solar Filmsistä.

Tanskassa ja Norjassa Egmont omistaa useita tuotantoyhtiöitä ja suurimman elokuvateatteriketjun.

SF Studios puolestaan on Ruotsissa maan merkittävin tuotantotaho sekä suuri levitysyhtiö. Elokuvateattereista se luopui muutama vuosi sitten.

Suomen suurimman elokuvateatteriketjun Finnkinon levitystoiminta rajoittui lähinnä parin Hollywood-studion edustamiseen, kunnes vuonna 2020 se ryhtyi Nelonen Median partneriksi hoitamaan elokuvateatterijakelun logistiikkaa.

LUOTTOMIES -ELOKUVA: ALL ININ kohdalla toteutunut henkilökohtainen vertikaalinen integraatio on ilmiö, jolle ei löydy maailmalta vertaa.

Elokuva, jonka pääosassa on Antti Luusuaniemi, on Red Carpet Film & TV -yhtiön ensimmäinen tuotanto. Yhtiö sai siihen 150 000 euroa tuotantotukea Suomen elokuvasäätiöltä.

Tuotantoyhtiössä ovat osakkaina Antti Luusuaniemi ja Kari Ketonen. Luusuaniemi on kreditoitu myös elokuvan tuottajaksi.

Kuvio meni näin:

Nelonen Median kotimaisen elokuvan päällikkönä ollessaan Luusuaniemi on saanut Sanoman rahoja oman firmansa tuotantoon, jonka tuottaja hän on itse, ja jonka pääroolin hän näyttelee.

(Luusuaniemi tarkentaa myöhemmin, että tämän päätöksen teki hänen esimiehensä yhdessä Nelonen Median tiimin kanssa.)

Luottomies -elokuvan tuotantoon kumppanuuksia haki toinen Red Carpet -ryppään yritys Red Carpet Brand Alliances, jonka keräämistä provisioista Luusuaniemi yhtenä omistajana voi hyötyä.

Elokuvan markkinointivaiheessa Luusuaniemen tuottama elokuva on saanut rutkasti mediatilaa Sanoman alustoilla, ja totta kai sen menestyessä myös Nelonen Media on saanut mehevän siivun voitoista.

Lopulta elokuvaa on esitetty 130 muun elokuvateatterin ohella myös Korjaamo Kinossa, töölöläisessä elokuvateatterissa, jonka omistajiin Luusuaniemi kuuluu.

Kun Luusuaniemeltä kysyy, miltä tämä näyttää, hänellä on vain eräs asia vielä lisättävänä.

”Red Carpet -festivaali tietysti myös nyt näyttää Luottomies-elokuvan”, Luusuaniemi sanoo..

”Saattaahan siinä olla jollekin pureskeltavaa, että olen niin monessa mukana, mutta tulokset puhuvat puolestaan.”

LUOTTOMIES-ELOKUVAN liiketoimintakuviota voisi kutsua huipputehokkaaksi.

Olisi ollut bisnesmielessä järjetöntä jättää elokuva tekemättä vain siksi, että yhdellä henkilöllä on niin monta hattua. Sarjaakin tehtiin samalla tiimillä, pääosissa ja käsikirjoittajina Luusuaniemi ja Ketonen, ja jälkimmäinen ohjasi sen jaksoja.

Numerot puhuvat puolestaan. Luottomies on vuoden 2024 toistaiseksi katsotuin elokuva (reilut 324 000 katsojaa). Edellä on ainoastaan Myrskyluodon Maija.

Kymmenen edellisen vuoden ajalta Luottomiestä enemmän on saanut katsojia ainoastaan kymmenkunta kotimaista.

Ylellekin asia on ok. Se nimittäin on Luottomies-elokuvan televisio-oikeuksien ennakko-ostaja, joka on hyväksynyt kuvion. Nähtiinhän sarjakin alun perin Ylellä. (Kaikki muut Nelonen Median levittämät elokuvat ovat luonnollisesti Nelonen-kanavalle tilattuja.)

Luusuaniemi kertoo, että juuri Yle-yhteydestä johtuen elokuvassa ei ole tuotesijoittelua, tai kuten hän sanoo, näkyviä kaupallisia kumppanuuksia.

Eikä Nelonen Median levittämiin elokuviin sinänsä suhtauduta alalla negatiivisesti. Jo se, että ne tehdään, työllistää ihmisiä vaikeina vuosina.

Menestys on tärkeä mittari, ja ilman menestyviä kotimaisia elokuvia etenkään pienempien paikkakuntien elokuvateatterit eivät pysy pystyssä.

Maakunnissa kotimaisten elokuvien osuus katsojamääristä voi olla yli 50, jopa yli 60 prosenttia, kun niiden osuus on koko maassa 20–30 prosenttia ja Helsingissä joinain vuosina alle 20.

Elokuvateatteriverkon pärjääminen on eräs syy, miksi Elokuvasäätiö tukee myös kaupallisia elokuvia ja jatko-osien jatko-osia.

”Maakuntien elokuvateattereista tuli paljon kiitosta, että meidän markkinointi auttaa heitä pitämään meidän elokuvia pidempään. Elokuvasäätiöstäkin on tullut samaa viestiä”, Luusuaniemi sanoo.

Elokuvasäätiöllä on kuitenkin jouduttu lukemaan tarkkaan lakia, koska Nelonen Median asema on uusi ja poikkeuksellinen.

Televisioyhtiölle ei voi pykälien mukaan myöntää valtionavustuksia eli tuotantotukea, mutta kyse olikin markkinointi- ja levitystuesta. Sitä kotimaisten elokuvien levittäjät saavat tyypillisesti säätiöstä jopa yhtä paljon kuin itse laittavat rahaa markkinointiin, enimmillään 120 000 euroa.

Lakia tulkittiin Elokuvasäätiössä ensin niin, että Nelonen Media ei voinut saada levitystukeakaan.

Asia ratkaistiin neuvomalla tuen hakemiseen tuotantoyhtiön nimissä.

Muut elokuvalevittäjät ja -tuottajat kummastelivat järjestelyä, koska oli ilmiselvää, että markkinointisuunnitelma oli Nelosen. Toisin sanoen rahat, jotka esimerkiksi Luottomiehen markkinointiin myönnettiin Elokuvasäätiöltä, hulahtivat saman tien Sanoma-konsernin jättikoneistoon.

Keväällä 2024 laista tehtiin Elokuvasäätiössä uusi tulkinta, ja nyt Nelonen Media voi saada markkinointitukea suoraan ilman bulvaania. Toki sen tulee esittää kuluraportti kuten muidenkin tuensaajien, ja markkinointia on tehty myös konsernin ulkopuolella muun muassa ulkomainontana.

JOS KATSOTAAN vain numeroita, kaikkien aikojen ylivoimainen suomalainen elokuvantekijä on Spede Pasanen.

Kun muilla oli vaikeaa, moniosaaja Pasanen porskutti. Tuotannot olivat huipputehokkaita: kesällä kuvattiin pari viikkoa ja alkusyksystä oli uusi Uuno valkokankaalla.

Pasanen oli tuottaja ja näyttelijä, mutta myös käsikirjoittaja ja ohjaaja. Jo hänen aikaansa oli tyypillistä, että tuotantoyhtiöt ja kanavat pyörittivät tuotannoissa omia luottokasvojaan ja olivat näiden muista tekemisistä mustasukkaisiakin.

Elokuvasäätiön kanssa Pasasella oli kuitenkin tunnetusti huonot välit, ja televisiokanaviin hänellä oli korkeintaan symbioottinen suhde. Voi rähmä, saattaisi Pasanen sanoa, jos kuulisi millainen vertikaalinen integraatio onkaan mahdollista.

Mutta huipputehokkuus ja katsojien tavoittaminen ei välttämättä tarkoita laatua.

Ehkä on siis syytä puhua myös monien Nelonen Median elokuvien tasosta sekä siitä, mitä taideteollisen alan julkinen rahoitus merkitsee.

Syke-elokuva arvioitiin Helsingin Sanomissa yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista kotimaisista elokuvista.

Kyllä isä osaa -elokuvassa esitellään yhteistyökumppania ja tuotemerkkiä niin paljon kautta linjan, ettei häiritsevää vaikutelmaa jätetty mainitsematta yhdessäkään perinteisen median arvostelussa. (Ne olivat melkein kautta linjan kahta tähteä, kuten Luottomies-elokuvallakin.)

Long Playn haastattelemat muut suomalaiset elokuvatuottajat nostavat esiin kysymyksen vaikutelmasta, jonka etenkin Syke-elokuvat ja Kyllä isä osaa -elokuva jättävät.

Tältäkö kotimainen elokuva näyttää? Riittääkö tämä laatu valkokankaalla?

Pitäisikö olla joku rima?

Nelonen Median menestykset antavat kuvaavia esimerkkejä siitä, millaisia elokuvia Suomessa kannattaa tehdä, jos julkinen tuki on olematonta tai suhteessa epätavallisen pientä.

Ne kymmenkunta kotimaista elokuvaa, jotka ovat edellisen kymmenen vuoden aikana saaneet enemmän katsojia kuin Luottomies: All In, ovat olleet keskimäärin kaksi ja puoli kertaa kalliimpia.

Luottomies: All In maksoi 920 000 euroa ja on joukon ylivoimaisesti huokein tuotanto.

Kannattaa siis tehdä halvemmalla kuin muut ja mieluiten televisiosta tutuista aiheista. Markkinointia helpottaa, että elokuvat ovat sisällöltään turvallisia ja mieluiten koko perheen juttuja.

Houkuttelevaa on myös häpeilemätön mainostaminen itse teoksen sisällä, kuten Kyllä isä osaa näytti.

Tällaista elokuvaa saa, jos mennään kokonaan markkinoiden ehdoilla tai rahoituksen valtaa ei hajauteta.

Nelonen Media on ehkä varautunut keskusteluun, sillä viime vuonna se tarttui myös kunnianhimoisempiin elokuviin, kuten Paavo Westerbergin ja Teemu Nikin seuraaviin.

Kysymyksiä herättää myös kilpailijoista poikkeava asema julkisen tuen myöntäjien silmissä. Voisiko Elokuvasäätiöllä olla hiljaista ja tiedostamatontakin painetta tukea Nelonen Median elokuvia siksi, että niitä markkinoidaan enemmän kuin muita, mikä näkyy katsojamäärässä ja säätiön vaikuttavuudessa?

Jo nyt voidaan olla melkoisen varmoja, että Nelonen Median tulevista elokuvista Hevimpi reissu tulee saamaan enemmän katsojia kuin edeltäjänsä Hevi reissu (36 000 katsojaa vuonna 2018) ja että Nikin 100 litraa sahtia -komediasta tulee ohjaajansa tähänastisista suurin menestys.

Nelonen Median levittämistä näytelmäelokuvista nimittäin ainoastaan yksi (Kontio & Parmas) on jäänyt alle 50 000 katsojaan.

Nelonen Medialle ei ole nimetty uutta kotimaisen elokuvan päällikköä. Luusuaniemi kertoo lähtönsä syyksi muutokset Nelosella – viime vuonna se aloitti yhteistyön Elisan kanssa – sekä halun keskittyä elokuvien tuottamiseen.

Mutta miten hän itse näkee kasautuneet työnkuvansa ennen ja nyt?

”Kyllä Nelonen Median päällikkyys mun päätyöni oli, mutta jos joku kysyy, mikä on mun ammatti, se on näyttelijä. Se on mun intohimo ja sitä mä rakastan.”

Kunhan elokuun lopun Red Carpet -festivaalista on selvitty, tuottaja-Luusuaniemellä ja näyttelijä-Luusuaniemellä on tekeillä Luottomiehen jatko-osa.

Luusuaniemi antaa ymmärtää, että Nelonen Media voisi levittää sen.

Moniosaajan seuraavaa esiintymistä valkokankaalla ei kuitenkaan tarvitse odottaa niin kauan.

Luusuaniemellä on yksi päärooleista Westerbergin ohjaamassa, kesällä 2024 kuvatussa draamakomediassa Terapia. Sen hän tilasi Kaiho Republic -tuotantoyhtiöltä ollessaan vielä Nelonen Median kotimaisen elokuvan päällikkö.

Artikkelin kirjoittanut Kalle Kinnunen on saanut vuoden 2018 Red Carpet -gaalassa elämäntyöpalkinnon elokuvajournalismistaan.