Tervetuloa Kuhmo-planeetalle

Pitäjänmäkeläisen toimistotilan seinää vasten nojaa mustavalkoinen, Stefan Bremerin ottama kuva. Siinä frakkiin sonnustautunut Grigori Sokolov kävelee lavalta Kuhmon kamarimusiikin konsertissa vuonna 1994.

Maailman tunnetuimpiin pianisteihin kuuluva Sokolov taitaa olla Kuhmon kamarimusiikin yli 50-vuotisen historian ainoa muusikko, joka on esiintynyt frakissa rennosta ja leikkisästä ilmapiiristään tunnetulla festivaalilla.

Kuva on tuotantoassistentti Seija Kähkösen suosikki.

On marraskuun yhdeksäs, lauantai. Ulkona eteläsuomalaisen loppusyksyn nykyisyys ja tulevaisuus piiskaavat kättä. On ei-minkään väristä, lämpötila mitäänsanomaton. Mutta sisällä tunnelma on tiivis. Kähkösen lisäksi pienessä huoneessa istuvat tuottaja Anniina Ahlström sekä Kuhmon kamarimusiikin taiteelliset johtajat Minna Pensola ja Antti Tikkanen, jotka ovat pukeneet jalkaan suunnitteluvillasukat. Tarjolla on banaaneja, mandariineja ja croisantteja.

Kaikki alkaa olla valmiina pyhään toimitukseen. Sitä varten seinälle on levitetty toora, pitkä valkoinen paperi, joka on viettänyt jo kuukausia Pensolan ja Tikkasen työhuoneessa Punavuoressa. Paperissa on slotti jokaiselle 14 festivaalipäivälle. Vuoden 2025 Kuhmon kamarimusiikin ohjelma, teemaltaan ”Pohjoinen Utopia”, syntyy siihen. Valmista pitää olla ennen vuodenvaihdetta.

Tämä on Tikkasen ja Pensolan kolmas kokonaan suunnittelema ohjelma. Vielä vuonna 2022 mentiin pitkälti entisen taiteellisen johtajan, alttoviulisti Vladimir Mendelssohnin suunnitelmien varassa.

Huomioitavaa on valtavasti. Ketkä voivat soittaa samassa kokoonpanossa? Kaikille ex-pariskunnille ei kannata sovitella yhteistä soitettavaa. Heidät voi sijoittaa kokonaan eri viikoille. Entä kansainväliset jännitteet, sodat Ukrainassa ja Gazassa? Tosin ketään sellaista ei kutsuta Kuhmoon, joka tukisi Ukrainan sotaa. Ylipäänsä kaupunki toivoo, että venäläisiä taiteilijoita ei kutsuttaisi.

Myös aikataulujen kanssa pitää olla tarkkana. Kuhmossa väliajaton konsertti saa kestää tunti kymmenen minuuttia. Siten ihmiset ehtivät siirtyä konserttipaikasta toiseen, syödä ja käydä vessassa. Siksi Kähkösellä on edessään ohjelmatietokanta, jossa on jokaiselle konsertille oma välilehtensä. Sinne on laskettu alkujuontojen kestot (neljä minuuttia) ja roudaukset. Nykyään ne kestävät aiempaa pidempään, koska iPadeja ei voi pinota yhtä sutjakasti kuin paperisia nuotteja.

Pensola muistaa, kun ”Vladi” kuittaili heille iPadeista keikalla Italiassa.

”Että te olette tuollaisesta turvallisesta pohjoisesta yhteiskunnasta ja noi tietokoneet tossa noin. Nyt jos me oltais Romaniassa pitämässä tätä konserttia, ne olisi kadonneet jo kolme minuuttia sitten”, hän sanoo ja purskahtaa nauruun.

KUKAAN ei tiennyt Vladimir Mendelssohnin sairaudesta. Vuonna 2021 ennen poikkeusajan festivaalia hän kertoi toiminnanjohtaja Sari Rusaselle, että on laihtunut. Hän epäili syyksi korona-ajan kävelyharrastustaan.

Kun Mendelssohn saapui Kuhmoon, Rusanen hätkähti Mendelssohnin kuntoa. Avajaiskonsertissa Kuhmon kirkossa sunnuntaina Rusanen kysyi Mendelssohnilta, pimittääkö tämä jotain. Mendelssohn sanoi, että on käynyt lääkärissä, mutta toistaiseksi mitään ei ole selvinnyt.

”Sitten tiistaina hän tuli ja sanoi, että nyt hän tietää. Lääkäri soitti, että hänellä on syöpä”, Rusanen kertoo Kuhmo-talon kahviossa kesällä 2024.

Lääkäri käski Mendelssohnia palaamaan kotimaahansa Hollantiin heti hoitojen määritystä varten. Mendelssohn kuitenkin päätti, että soittaisi vielä Schubertin Forelli-kvintetossa. Se on soitettu Kuhmossa lähes joka vuosi koko festivaalin historian ajan.

13. heinäkuuta hän esiintyi konsertissa. Yöllä hänet ajettiin Oulun lentokentälle. Myöhemmin Rusanen kuuli, että kotona Mendelssohn asetti alttoviulunsa pöydälle ja sanoi: ”kiitos”. Kuukautta myöhemmin hän kuoli.

”Emme olleet valmistautuneet siihen. Ajattelimme, että hoidot alkavat, mutta emme, että kuolema olikin niin lähellä."

Surusta ja järkytyksestä huolimatta oli pakko toimia. Seuraavan festivaalin suunnittelulla oli kiire. Rusanen alkoi listata, minkälaisen taiteellisen johtajan he tarvitsevat Kuhmoon.

–Pitää tuntea kamarimusiikkirepertoaari

–Pitää tuntea kamarimusiikin esittäjät

–Pitää tuntea taiteilijakuntaa Suomesta ja ulkomailta

–Pitää tuntea Kuhmon perinne

–Pitää tehdä rohkeita avauksia

Loppusuoralla oli kaksi taiteilijaa ulkomailta sekä viulistipariskunta Minna Pensola ja Antti Tikkanen. Heidät oli alun perin kutsuttu työhaastatteluun erikseen. He ehdottivat itse, että tulisivatkin yhdessä.

”Ihan varmaan vaikka tikalla olisi ketä heittänyt, niin ihan hyvän valinnan olisimme tehneet.”

Hallitus ja muu henkilökunta kokivat, että nyt olisi suomalaisten taiteellisten johtajien vuoro.

”Minnalla ja Antilla on tuntemus Suomen kenttään, suomalaisiin nuoriin ja suomalaisiin säveltäjiin. Meillä pitää olla kansainvälinen ulottuvuus. Se on tosi tärkeä. Mutta nyt oli tällainen hetki.”

KAHDEN taiteellisen johtajan mallissa on paljon hyviä puolia. Esimerkiksi se, että haastattelua antaessa toinen voi syödä ja toinen puhua.

Kampissa sijaitsevan Souk-ravintolan pöydässä Antti Tikkanen kertoo tämän vuoden teemasäveltäjästä, joka on tanskalainen, kovassa nosteessa oleva kolmikymppinen Josefine Opsahl. On puhdasta sattumaa, että hän on juuri Tanskasta: festivaalin teema Pohjoinen Utopia päätettiin viime keväänä, Opsahlin kiinnitys jo pari vuotta sitten.

”Se kans tavallaan sopii tohon Kuhmon henkeen, että hän itse myös soittaa selloa ja niitä teoksia”, Pensola sanoo.

Olisi hassua, että vain jompikumpi, Minna Pensola tai Antti Tikkanen, olisi taiteellinen johtaja. He ovat kansainvälisesti menestyneimmän suomalaiskvartetin Meta4:n viulistit. He ovat myös Joensuun kaupunginorkesterin taiteelliset partnerit ja liidanneet yhdessä esimerkiksi Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa ja Tapiola Sinfoniettassa. Kuhmossa heidän toimistonsa ovessa lukee ”Tiksolat”. Jopa heidän parisuhteensa on saanut alkunsa Kuhmon kamarimusiikissa.

Molempien historia festivaalilla on melkein 30 vuotta pitkä. He ovat käyneet musiikkikursseilla, soittaneet Virtuosi di Kuhmossa ja olleet taiteilijoina festivaalilla parikymmentä vuotta.

Silti saappaat ovat isot. Kuhmon kamarimusiikki on maailman rakastetuimpia kamarimusiikkifestivaaleja. Sitä on kutsuttu festivaalikentän Stradivariksi. Se on ollut yhtenä esikuvana esimerkiksi viulisti Gidon Kremerin Itävaltaan perustamalle Lockenhaus-festivaalille.

Myös ajat ovat vaikeat. Hallitus leikkaa kulttuurista kovalla kädellä. Aiemmin Kuhmon kamarimusiikki sai avustuksensa opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Tästä vuodesta alkaen avustusta on pitänyt hakea Taikesta erikseen. Avustuksista päätetään maaliskuun 17. päivään mennessä. Vaikka Kuhmon kamarimusiikki on meritoitunut festivaali ja todennäköisesti saa tukea, periaatteessa taiteilijat on pitänyt kiinnittää Kuhmoon ennen kuin on selvinnyt, onko siihen varaa.

Festivaalin tuloista puolet tulee avustuksista ja puolet lipunmyynnistä. Jotta budjetti on kestävällä pohjalla, yleisöön pitää saada houkuteltua nuorempaa väkeä samalla, kun vanhoista olisi pidettävä kiinni.

Kuinka siis uudistaa tuhoamatta? Moni asia toimii, ja kerran rikottua ei saa takaisin. Yleensä uudistukset menevät pieleen, kun uusi johto haluaa keksiä pyörän uudelleen.

Pensolan ja Tikkasen resepti kuuluu: sekoittamalla.

”Ollaan esimerkiksi kysytty siltä Josefinilta, onko hänellä jokin teos, joka on ollut hänelle opiskeluaikoina tärkeä. Että saataisiin vähän sitä perusklasariakin mukaan”, Pensola sanoo.

Heidän mielestään tiettyjä festivaalin perinteitä voisi kyseenalaistaa enemmänkin.

”Onko syytä soittaa joka vuosi vaikkapa nyt Forelli-kvintetto?” Tikkanen kysyy.

Monien Kuhmon taiteilijoiden mielestä vaikuttaa siltä, että Tikkanen ja Pensola ovat vieneet ohjelmasuunnittelua sen juurille, ensimmäisen taiteellisen johtajan Seppo Kimasen aikaan. Kimanen toimi Kuhmon kamarimusiikin johtajana vuoteen 2005.

Trumpetisti Pasi Pirinen, joka on ollut Kuhmossa ensimmäistä kertaa 1990-luvulla, näkee Pensolan ja Tikkasen ohjelmasuunnittelussa selkeän jatkumon Kuhmon aiempaan perinteeseen. Tosin vuonna 2024 Pirinen oli Kuhmossa vaskiyhtye Kolizion kanssa. Vaatii tietynlaista ajattelun laajuutta, että kutsuu kamarimusiikkifestivaalille genrerajoja iloisesti rikkovan yhtyeen.

Nykymusiikkia on enemmän kuin Mendelssohnin kaudella. Näin sanoo esimerkiksi viulisti Johannes Meissl. Hän on opettanut Meta4-kvartettia European Chamber Music Academyssa Ecmassa, jossa myös Pensola nykyään opettaa.

Meissl esiintyi ja opetti Kuhmossa vuonna 2024 ja palaa myös vuonna 2025. Hän on soittanut festivaalilla myös Mendelssohnin aikana yhdessä Artis-kvartettinsa kanssa. Seppo Kimaseen hän on tutustunut jo 1980-luvulla ja paremmin Ecman perustamisen aikaan 2000-luvun alussa. Kuhmon kamarimusiikki oli tällöin Ecman yhteistyöfestivaali, Seppo Kimanen puolestaan edesmenneen alttoviulisti Hatto Beyerlen hyvä ystävä. Idea Ecman perustamisesta oli Beyerlen.

Meissl ei ole festivaalin yleisön ikärakenteesta huolissaan. Samaa keskustelua on hänen mukaansa käyty ainakin 40 vuotta. Ihmiset tulevat kamarimusiikkifestivaaleille, kun lähinnä seisomapaikkoja sisältävät festivaalit eivät enää innosta.

VLADIMIR MENDELSSOHN suunnitteli Kuhmon ohjelman Seija Kähkösen sanoin ”megalomaanisen isoon exceliin”. Siihen hän kirjasi teemoja, teoksia, värikoodeja ja lyhenteitä, joita Kähkönen pikkuhiljaa oppi tulkitsemaan. 5 niin kuin kvintetto oli yksi helpoimmista selvitettävistä, Mendelssohnin taiteilijoille keksimät lempinimet toisinaan hyvinkin kryptisiä. Kähkönen ei ole vieläkään raaskinut poistaa exceleitä koneeltaan.

Sitten Mendelssohn alkoi sijoittaa taiteilijoita teoksiin. Monesti muutoksia tuli paljon, kun taiteilijat sanoivat, etteivät koe oloaan kotoisaksi jossain tietyssä teoksessa tai kokoonpanossa. Lopulta ohjelma kuitenkin valmistui. Se ja tulevien vuosien suunnitelmat roikkuivat muistitikulla Mendelssohnin kaulassa koko festivaalin ajan.

Pensolan ja Tikkasen strategia on toinen. Sille on syynsä, että Beethovenin myöhäisiä jousikvartettoja tai Bartókin kvartettoja kuullaan Kuhmossa vain harvoin. Ne ovat ihan liian vaikeita soitettavaksi parilla harjoituksella. Jos hankalampaa ohjelmistoa tai parhaita yhtyeitä halutaan Kuhmoon, ohjelma on suunniteltava sen mukaan, mitä muuta taiteilijoilla on meneillään.

”Niin kuin meidän vanha opettaja sanoi, me olemme à la carte -ravintola eikä buffet. Jos se pyytää sitä, sitä ja sitä, niin emme voi tulla viikoksi, koska meillä on muita konsertteja siinä ympärillä. Me ei voida opetella uutta ohjelmaa, koska ei millään pystytä toteuttamaan sitä omalla tasollamme, jos me tehdään se vain parilla harjoituksella ja mennään”, Pensola sanoo.

”Me halutaan tietenkin osoittaa, että sillä on eroa. Ja tuoda näitä ryhmiä ja päästää heidät oman ydinrepertoaarinsa kanssa [esiintymään].”

Vakiintuneiden kokoonpanojen runsaahkosta määrästä huolimatta suurin osa Kuhmossa kuultavista teoksista esitetään vaihtelevilla kokoonpanoilla ja vähillä harjoituksilla, jotka on järjestetty minuuttiaikataulun puitteissa. Taiteelliset johtajat esiintyvät itsekin ihan joka päivä. Tikkanen soittaa viulun lisäksi joskus myös alttoviulua. Hänen uransa instrumentin parissa alkoi vahingossa, kun eräältä keikalta puuttui altisti.

Kuhmossa yhteinen sävel löytyy harjoituksissa yleensä nopeasti. Pensola ja Tikkanen kutsuvat festivaalille muusikkoja, joiden kanssa on kiva soittaa. Moni Kuhmoon kutsuttu taiteilija jakaa Ecmastakin tutun ajatuksen ”puhuvasta musiikista”. Se on peräisin kapellimestari, barokkispesialisti Nikolaus Harnoncourtilta. Harnoncourtin mukaan musiikki on oikeastaan retoriikkaa. Elävää puhetta ihmiseltä ihmiselle.

AIEMMIN samat taiteilijat saattoivat olla Kuhmossa vuosikausia putkeen. Se tarkoitti, että uusia ei ollut mahdollista kutsua kovin paljon. Pensola ja Tikkanen ovat suoraan sanoneet, että he soveltavat rotaatioperiaatetta: kutsua ei välttämättä tule joka vuosi. Silti he tietävät, että kutsutta jääminen surettaa monia.

Kuhmon palkkiot ovat tunnetusti pienehköt. Niiden taso on perua jo ajoilta, kun festivaalilla kävi paljon neuvostotaiteilijoita, Tikkanen kertoo. Heidät sai esiintymään länsimaisia kollegoja halvemmalla. Niminä he olivat kuitenkin niin suuria, että houkuttelivat länsimaisia muusikkoja vanavedessään. Vaikka palkkioita onkin vuosien varrella vähän korotettu, Kuhmoon tullaan yhä muun kuin rahan takia. Kuhmo Planetille, kuten Mendelssohn festivaalia alkoi kutsua.

”Sehän siinä on myös se Kuhmo-planeetan ihmeellisyys, että sieltä tulee semmoinen perheyhteisö tavallaan”, Tikkanen sanoo.

Seppo Kimaselle festivaalin yhteys musiikkikursseihin oli todella tärkeä. Myös Pensola ja Tikkanen haluavat tehdä Kuhmosta jälleen Suomen parhaan paikan osallistua musiikkikursseille. Sellainen se heidän nuoruudessaan oli. Kurssilaiset ja taiteilijat viettivät aikaa yhdessä. Tämä tapahtui ennen YouTubea – maailman parhaiden kamarimusiikkikokoonpanojen soittoa oli oikeasti tultava kuulemaan paikan päälle.

”Meidät on poimittu soittamaan jossain vaiheessa näiden [ammattilaisten] kanssa. – – Sitten me ollaankin yhtäkkiä kollegoita. Se suhde muuttuu pikkuhiljaa ja kasvetaan koko ajan sellaista samaa kudosta”, Pensola sanoo.

Vuonna 2024 Pensola liidasi kunnianhimoisen projektin, kun Kuhmon kirkossa esitettiin Schönbergin Verklärte Nacht. Kuudesta soittajasta kolme oli kurssilaisia. Yksi vuoden 2024 yllättäjistä oli Paddington-trio, jota Pensola on opettanut Ecmassa. Trio sekä esiintyi että otti tunteja Johannes Meissliltä. Yleisö piti triosta niin kovasti, että heidät on kutsuttu takaisin jo tänä vuonna.

Myös Vladimir Mendelssohnin aikana järjestettiin musiikkikursseja, mutta muusta festivaalista erillisempänä. Nuoret taiteilijat pääsivät esiintymään Kuhmossa Mendelssohnin perustaman nuoret taiteilijat -ohjelman kautta. Halukkaiden piti osallistua koesoittoon.

”Hän on työskennellyt Pariisissa, missä on kuitenkin paljon hierarkkisempaa”, Pensola sanoo.

”Se semmoinen, että me olemme meitä ja te olette teitä. Vaikka hän itse olikin valtavan generoosi ja maailmoja syleilevä.”

Taiteelliset johtajat haluavat, että Kuhmossa on vain meitä.

PALAVERI Pitäjänmäessä on kestänyt lähemmäs neljä tuntia. Pensola alkaa pohtia, voisiko yhden konsertin nimeksi tulla Hanuri ja Hammerklavier.

”Kyllä harmonikka on paljon parempi”, Ahlström sanoo.

”Harmonikka on just sellanen pretentious.”

”Vasaralla hanuriin.”

Päivät ovat täyttyneet ohjelmasta. Hyggeä Merikannolla ja Svendsenillä. Beethovenin viimeinen jousikvartetto Meta4:n soittamana. Sen motiivi on: muss es sein?

Avajaiskonserttiin on ohjelmoitu Griegiä ja Nielseniä Vertavo-kvartetille. Kvartetin agentti on kuitenkin lähestynyt huolestuttavien kysymysten kera. Kuhmo on niin kaukana, että matkustaminen vie helposti päivän. On epäselvää, ehtiikö kvartetti ajoissa.

Sotkamoonkin pitäisi saada yksi konsertti. Ehtisikö Antti sinne ja takaisin ennen seuraavaa pakollista menoa? Myös ihannepareja on soviteltu yhteen. Yksi sellainen olisi Sini Simonen ja Sergei Malov. Malov on toivonut, että he voisivat soittaa yhdessä jälleen. Sitäkin taiteelliset johtajat joutuvat pohtimaan, suostuuko Tallinnan kamariorkesteri soittamaan Malovin kanssa.

Malov on kotoisin Venäjältä. Hän asuu Berliinissä, opettaa Zürichissä ja on tuominnut sodan. Sosiaalisen median kanavillaan hän on jakanut materiaalia, joka tukee vankilassa kuollutta oppositiojohtajaa Aleksei Navalnyita. Silti hän viime kesänä mietti, kutsutaankohan häntä Kuhmoon enää. Monien länsimaisten kollegojen suhtautuminen häneen muuttui sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Keikkoja on peruttu.

Malov toivoisi, että Suomen ja Venäjän raja voitaisiin avata. Hänestä tavallisia venäläisiä ei kuulu rangaista hullun johtajan toiminnasta. Ihmiset ovat eri asia kuin johtajansa, Malov sanoo. Ihmisten erottamista valtiosta peräänkuulutti myös professori Olga Davydova-Minguet hiljattain Suomen Kuvalehdessä. Esimerkiksi monien suomenvenäläisten perheiden arki on muuttunut rajan sulkemisen jälkeen liki mahdottomaksi.

"Minä pyydän. Avatkaa raja", Malov sanoo.

Se, mikä ihmisille tuntuu olevan mahdotonta, on musiikissa mahdollista.

”Musiikki on rauhaa."

***

Kun ohjelma tammikuussa julkaistaan, käy ilmi, että Vertavo-kvartetti ehtii avajaiskonserttiin ja Antti Tikkanen Sotkamoon. Forelli-kvintetto kuullaan konsertissa, jonka nimi on ”Hyggeillään taas”.

Sekin selviää, että Ahlströmin kanta voitti. Yhdeksäs konsertti, jossa soittavat Irina Zahharenkova ja Veli Kujala, on nimetty Harmonikka ja Hammerklavieriksi.

Kamarimusiikkifestivaalilla sooloilua ei sallita edes taiteelliselle johdolle.

Kuhmon 55. kamarimusiikkifestivaali järjestetään 13.–26. heinäkuuta.