Omassa sarjassaan

Kun puolalainen kustantamo Poznańskie ilmoitti, että se tekee stellerinmerilehmästä pehmoleluja, entisen kirjallisuusagentin Urpu Strellmanin ensimmäinen kysymys oli: miten isoja?

Huuma Iida Turpeisen Elolliset-esikoisromaanista muuttui käännösmarkkinoilla nopeasti käsinkosketeltavaksi.  Se alkoi jo alle kuukausi alkukielisen teoksen julkaisun jälkeen, syyskuussa 2023, Göteborgin kirjamessujen alla. Iso saksalaiskustantamo S. Fischer Verlage osti käännösoikeudet etuostotarjouksella.

Alalla puhutaan ”pre-empt”-tarjouksista. Niiden summat ovat korkeampaa hintatasoa, koska niillä pyritään ostamaan käännös- ja julkaisuoikeudet ennen kilpailijoita ja huutokauppaa.

Etuostotarjousten saaminen esikoisromaanista on poikkeuksellista Suomessa, Helsinki Literary Agencyssa työskennellyt ja Elollisten myynnissä tiiviisti mukana ollut Strellman sanoo. Fischerin jälkeen etuostotarjouksia alkoi tulla kiihtyvällä tahdilla jo ennen Frankfurtin kirjamessuja.

Frankfurtin kirjamessuilla Strellman pääsi kokemaan agentin unelman. Merilehmän sukupuutosta kertovasta romaanista oli tullut alan tärkeimmän tapahtuman ykköspuheenaihe.

Elollisten oikeudet on myyty tähän mennessä 27 kielelle. Se on määrä, jolla yltää Suomessa kaikkien aikojen käännetyimpien kaunokirjallisten teosten listalla kymmenen parhaan joukkoon.

Etuostotarjousten kokoluokkaa Strellman ei voi paljastaa, mutta hän myhäilee.

”Erittäin, erittäin, erittäin hienoja ennakkoja.”

Isompia kuin millään muulla esikoisteoksella tähän asti, hän arvelee.

Suomalainen ammattimainen kirjallisuusvienti on vasta teini-iässä.

Suomen ensimmäisen yhä toiminnassa olevan kirjallisuusagentuurin perusti Elina Ahlbäck vuonna 2009. Elina Ahlbäck Literary Agency on niin sanotusti boutique-agentuuri, eli sen listalla on kirjailijoita useista kotimaisista kustantamoista ja myös ulkomailta.

Ahlbäck kertoo, että 15 vuotta sitten ilmapiiri ei ollut kauhean positiivinen ja kannustava. Ajateltiin, että suomalaista kirjallisuutta on mahdotonta myydä ulkomaille, koska kielialue on niin pieni.

Ennen agentuureja käännöksiä myytiin lähinnä kustantamoiden foreign rights -osastoilta. Isoimmat hitit syntyivät vähän vahingossa, kansainvälisen verkostoitumisen ohessa. Kärjistetysti Mika Waltarin tai Arto Paasilinnan nimi saatettiin mainita lasillisten äärellä jossain päin Keski-Eurooppaa, ja kauppoja syntyi satunnaisina ryppäinä.

Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin kirjailijoihin kuuluva Sofi Oksanen sanoo, ettei hänen teoksillaan nähty aikoinaan Suomessa mitään käännöspotentiaalia.

Hän olisi halunnut tarjota vuonna 2003 ilmestynyttä esikoisromaaniaan Stalinin lehmät Ruotsiin, jossa asuu neuvostomiehitystä paenneita virolaisia ja heidän jälkeläisiään.

”WSOY:n foreign rights -osastolla annettiin hymyillen ymmärtää, että nyt kyllä kirjailija miettii ihan höpöjuttuja”, Oksanen kertoo.

Ruotsalaisella Salomonsson Agencylla hänen työnsä sen sijaan oli pantu merkille, ja yhteistyö Sofi Oksasen ja ruotsalaisen agentuurin kanssa alkoi.

Muutkin maailmalle halajavat suomalaiskirjailijat ovat kääntyneet ruotsalaisten puoleen. Salomonsson Agencyn listoilla ovat Oksasen lisäksi Antti Tuomainen ja Monika Fagerholm. Ruotsalaisista eturivin kirjailijoista agentuurissa ovat esimerkiksi Jonas Gardell, Lars Kepler, Jens Lapidus ja Liza Marklund. Yhteensä agentuurin listalla on tällä hetkellä lähemmäs sata kirjailijaa. Kjell Westöä puolestaan myyvät tanskalaiset Copenhagen Literary Agencysta.

Omassa sfäärissään on Pajtim Statovci, joka on kirjallisuuden maailman tähtiä edustavan  brittiläis-amerikkalaisen The Wylie Agencyn listalla yhdessä esimerkiksi Salman Rushdien, Sally Rooneyn ja Karl Ove Knausgårdin kanssa. Statovci siirtyi Wylielle Salomonssonilta vuonna 2018.

Nyt vuoto Ruotsiin on saatu pääosin tukittua, arvioi Urpu Strellman.

”Meidän agentuurit toimii jo paremmin. Menestyksiä on tullut, rumpua on lyöty ja melua pidetty."

Strellmanin mieleen ei tule ainakaan uusia kirjailijoita, jotka olisivat menneet ruotsalaisille agentuureille.

Samaa mieltä on Elina Ahlbäck. Vaikka Ruotsissa on enemmän agentteja ja kokemusta, ratkaisevaa hänen mielestään on ”intohimo, passion, tahto viedä suomalaista kirjallisuutta maailmalle”.

Salomonssonin kirjallisuusagentti, Sofi Oksasen edustaja Tor Jonasson kuitenkin kertoo, että Suomesta tulee edelleen tasaisesti hakemuksia heidän listalleen. He myös etsivät jatkuvasti uusia suomalaisia kykyjä.

Myös Sofi Oksanen sanoo, että valitsisi tänä päivänä  ”tietenkin” ruotsalaisen agentin.

Hänen mielestään suomalaisten ammattitaitoa ei voi millään tavalla verrata ruotsalaisten ”kulttuurivientikykyyn”. Ruotsalaiset osaavat ottaa myös pienen kielialueen erityistarpeet huomioon, kirjailija lisää. Sofi Oksanen sanoo, että hänen tuloistaan 75 prosenttia tulee ulkomailta.

Ruotsissa on ollut ammattimaista kirjallisuusvientiä yli 30 vuoden ajan. Oksasen mielestä suomalainen kulttuurivienti on siihen verrattuna vielä lapsen kengissä.

”Toimintaan vaadittavien suhdeverkostojen muodostaminen vie vuosikymmeniä.”

Suomessa suhteita maailmalle alettiin muodostaa toden teolla lähes tasan kymmenen vuotta sitten. Syksyllä 2014 Suomi oli Frankfurtin kirjamessujen teemamaa. Kyseessä oli Suomen siihen asti kallein kulttuurin vientihanke. Messuja valmisteltiin viisi vuotta ja kokonaisuus kustansi vajaa neljä miljoonaa euroa, josta valtio kattoi vajaa puolet. Vetovastuu oli Filillä eli Kirjallisuuden vientikeskuksella.

Kulttuurialalla suhtautuminen vientihankkeeseen oli nuivaa. Moni ei uskonut siihen. Tämän sanoi suoraan esimerkiksi Jörn Donner Helsingin Sanomissa. Donnerin mielestä miljoonat olisi pitänyt laittaa suoraan käännöksiin eikä Filin ”pr-toimintaan”.

Kirjamessujen avajaisissa puheen pitivät muun muassa presidentti Sauli Niinistö ja Sofi Oksanen. Tavoitteena oli, että teemavuonna ilmestyy 100 teosta saksaksi, kun tuolloin käännöksiä ilmestyi 30–40 teoksesta vuosittain. Lopulta julki saatiin 130 käännöstä.

Toinen keskeinen tavoite oli saada kirjallisuusvienti asettumaan pysyvästi korkeammalle tasolle. Tilastojen valossa kasvua on tapahtunut, mutta valtavia harppauksia ei ole otettu. Ennen vuotta 2014 suomalaisten teosten käännöksiä ilmestyi vajaa 300 vuodessa. Sen jälkeen luku on vaihdellut noin 350–400 käännöksen välillä viimeiset kymmenen vuotta. Nyt ollaan jo lähempänä 500 käännöstä vuosittain. Suuri osa on saman kirjan eri maissa ilmestyviä käännöksiä. Lähes puolet myytävistä käännösoikeuksista on lasten- ja nuorten kirjoja.

Messujen isoin vaikutus oli kuitenkin henkinen. Näkyvyys alan tärkeimmillä messuilla ja siellä myydyt käännösoikeudet valoivat uskoa siihen, että ulkomailla voitaisiin olla kiinnostuneita tarinoistamme. Näin kuvailee Filin johtaja Tiia Strandén.

Alalle alkoi syntyä pikkuhiljaa rakenteita ja tuotantomekanismeja. Suomeen perustettiin lisää agentuureja. Nyt täällä toimii kaikkiaan neljä kokopäiväistä agentuuria. Nuorin niistä on Helsinki Literary Agency, jota Urpu Strellman oli perustamassa vuonna 2017. (Nyt hän on jo ehtinyt jättää agentuurin ja ostaa Art House -kustantamon.) Helsinki Literary Agencyn omistavat kustantamot Gummerus, Schildts & Söderströms ja vastikään yhdistyneet Siltala ja Teos.

Bonnier Rights Finland on vastaavalla tavalla kustantamoiden omistama agentuuri. Se myy WSOY:n kustantamoryhmän teoksia.

Rights and Brands on pohjoismainen agentuuri, jonka suurin yksittäinen omistaja on Moomin Characters. Sillä on seitsemän työntekijää Helsingissä, mutta emoyhtiö sijaitsee Ruotsissa ja merkittävä osa liiketoiminnasta on siellä. Agentuurilla on listoillaan pohjoismaisia kirjailijoita, suomalaisista esimerkiksi Jukka Viikilä, Arto Paasilinna, Tove Jansson ja Anna-Leena Härkönen.

Suomalaisessa kirjallisuusviennissä liikkuvat rahat ovat vielä kovin pieniä. Viennin arvo on vuosittain noin neljä miljoonaa euroa. Viivan alle jäävä lukema on kuitenkin lähempänä kolmea miljoonaa euroa, sillä kirjaviennin edistämiseen menee verorahaa noin miljoona euroa vuodessa. Pienen helsinkiläisen K-kaupan liikevaihto on samaa luokkaa.

Ruotsin kirjallisuusviennin kokonaisarvo on noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Siellä kirjoja myydään ihan eri volyymilla kuin Suomessa. Jos täällä toimii yhteensä noin 20 kirjallisuusagenttia, Ruotsissa on saman verran kokonaisia agentuureja.

Pohjoismaista ruotsalaiset ovat kulttuurin kaupallistamisessa ja viennissä omaa luokkaansa. Elokuva- ja musiikkiviennin kyljessä on satsattu kulttuuriviennin koneistoihin ja kasvatettu henkistä pääomaa. Kirja-alalla se näkyy muun muassa pitkälle mietittynä brändin rakentamisena.

Esimerkiksi rikoskirjailija Camilla Läckbergillä on takanaan kokonainen myynti-, markkinointi-, ja sometiimi, joka suunnittelee jokaisen teoksen lanseerauksesta ison tapauksen.

Ruotsalaisilla agentuureilla on myös enemmän resursseja kirjailijaa kohden. Sofi Oksanen kertoo, että hänellä on kirjallisuusagentin lisäksi matka-agentti, joka järjestää hänen esiintymisiään ympäri maailmaa.

Salomonsson-agentuurin Tor Jonasson sanoo, että joskus he teettävät omalla kustannuksellaan jopa kokonaisia käännöksiä. Tämä on valtava myyntivaltti, sillä käännökset ovat kalliita. Kääntäjien palkat vaihtelevat rajustikin maittain, mutta noin 300 sivun kääntäminen maksaa keskimäärin 8 000 euroa. Käännökset suomesta ovat suhteellisen kalliita, koska kielialue on pieni ja kääntäjistä pula.

Ruotsissa markkinat vetävät hyvin. Lisäksi Ruotsin kirjallisuusvientiä tukee valtiollinen Swedish Literature Exchange. Se tekee samanlaista työtä kuin Fili, ja budjetti on lähes samankokoinen.

Silti Jonasson suorastaan tuhahtaa kysymykselle mahdollisesta julkisesta rahoituksesta.

”Olemme aina työskennelleet itsenäisesti, emmekä ole koskaan tarvinneet mitään tukea. Me uskomme niin paljon omaan kulttuuriimme, että emme ole riippuvaisia mistään avustuksista”, hän sanoo.

Tätä ruotsalaista kuuluisaa itseluottamusta voi syystäkin kadehtia. Asenne on aivan eri kuin Suomessa, Filin Strandén sanoo. Jos suomalaiset raottavat ovea maailmalle anteeksi pyydellen, ruotsalaiset astuvat reteästi sisään: ”Nyt me tultiin. Olkaa iloisia!”

Sofi Oksasta suomalaisessa kulttuuriviennissä häiritsee eniten juuri omituinen nurkkakuntaisuus ja yleinen välinpitämättömyys kansainvälistymistä kohtaan. Hän toivoisi alalle enemmän urheiluhenkeä: että lähdettäisiin voittamaan, hakemaan maailmalta kultamitaleja. Ja jos menestystä ei tule, oikeat ihmiset pitäisi saattaa vastuuseen.

”Kukaan ei edes älyä kysyä täällä sitä kysymystä, että miksi ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ja jopa islantilaiset menestyvät kokoonsa nähden käsittämättömän hyvin, mutta me ei olla tässä kehityksessä mukana”, Oksanen sanoo.

”Nyt sanon vähän ikävästi, mutta kulttuurialalla on suojatyöpaikkoja. Ei kenenkään palli heilu siitä, ettei olla myyty tietyn verran käännöksiä.”

Oksanen huomauttaa, ettei tarkoita menestyksellä pelkästään rahaa, vaan kansainvälisiä palkintoja, näkyvyyttä ja arvostusta. Hän on huomannut, että suomalaiset agentit ja kustantamot kompastuvat usein pieniin mutta tärkeisiin yksityiskohtiin.

Oksanen antaa esimerkin. Eräs vuosi Bulgarian kirjamessuilla kaikki alkoivat kohista Norjan suurlähetystön vastaanotosta. Sinne haluttiin. Oksasen mukaan Suomen suurlähetystön kilpailevasta tapahtumasta kaikki kuitenkin poistuivat jo tunnissa. Asiaa ihmetelleelle kirjailijalle selvisi seuraavana päivänä, että kyse oli lohesta. Suomessa lohta ei ollut varattu tarpeeksi, vaan viimeiset tulijat jäivät ilman. Norjan suurlähetystössä lohta oli tietenkin ollut ”kilo per lätty”.

Silläkin on merkitystä, lähdetäänkö Frankfurtin kirjamessuilla jatkoille tutulla Suomi-porukalla, vai yritetäänkö levittäytyä vieraisiin pöytiin. Lopulta kyse mielikuvabisneksestä ja välillä banaalillakin tasolla inhimillisestä toiminnasta. Ehkä suomalaiset eivät vielä ihan hahmota sitä, Oksanen sanoo.

Suomalaisille läheisempi vertailukohta ja Ruotsia inhimillisempi kirittäjä voisi olla Norja. Siellä kirjallisuusagentuureja on kahdeksan. Vuosittaisen kirjallisuusviennin arvo on 10–11 miljoonaa euroa, eli lähes kolminkertainen suomalaisen viennin arvoon verrattuna. Norjassa asuu suurin piirtein saman verran ihmisiä kuin Suomessa eli markkinat ovat pienet. Mutta norjalaisilla on jotain, mitä meillä ei ole: rikas valtio, joka sijoittaa kulttuuriin.

Norjassa valtion tuki on ollut merkittävää, suurta ja pitkäjänteistä, Filin Strandén sanoo. Sillä vahvistetaan koko kirjallista ketjua alkupäästä vientiin. Lisäksi Norjassa kirjojen arvonlisävero on nolla prosenttia. Suomessa taas suunnitellaan alvin nostamista 14 prosenttiin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on juustohöylännyt Filin rahoitusta viime vuosina. Tämän vuoden budjetista on leikattu neljä prosenttia. Fili toimii Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteydessä, ja suurin osa sen rahoituksesta, noin 85 prosenttia, tulee OKM:ltä. Valtaosa tästä rahasta käytetään käännöstukiin ulkomaisille kustantamoille. Niillä rahoitetaan suurin osa kääntäjien palkkioista.

Valtion julkiset rahoitusmekanismit puolestaan eivät oikein sovellu perinteisten kulttuurialojen vientiin. Business Finlandin jakamaa T&K-rahoitusta tutkimukseen, kehittämiseen ja pilotointiin ollaan ohjaamassa vielä aiempaa voimakkaammin innovaatiopohjaiseen ja teknologiavetoiseen uuteen yritystoimintaan. Kasvua hakeva kirjallisuusvienti tarvitsisi tukea vanhaan toimintaansa: käännösnäytteiden tekemiseen, messuvierailuihin ja henkilöstökuluihin.

”Tämä on perinteinen ala, joka toimii hyvin konservatiivisesti, ja Euroopassa esimerkiksi ollaan vielä vanhakantaisempia kuin Suomessa. Työ on edelleen sitä, että mennään sinne messuille, tavataan puolen tunnin välein viiden tai kuuden päivän ajan kustantajia ja myydään niille kirjoja. Mikään nettiportaali tai muu, josta voi löytää kirjoja, ei toimi, koska sitä valintaa ei tehdä niin. Kustannuspäätöksiä ei tehdä sillä tavalla”, Urpu Strellman sanoo.

Kertauksen vuoksi: Suomesta puuttuu sekä ruotsalaisten itseluottamus ja markkinat että norjalaisten öljykassa ja valtion rahoitusinstrumentit perinteisille kulttuurialoille. Mutta eivät puutteet tähän lopu. Meiltä puuttuu myös myytäväksi kelpaavaa materiaalia.

Alalla puhutaan upmarket-kirjallisuudesta. Tällaiset teokset ovat sekä kirjallisesti laadukkaita että helposti kaupallistettavissa. Jotain taide- ja viihdekirjojen väliltä, siis. Kieli ja rakenne ovat eteviä, juoni vetää ja viihdyttää.

”Suomessa ei tehdä tällaista kirjallisuutta tarpeeksi, eikä tästä aiheesta oikein edes puhuta. Meillä ei mielellään luokitella kirjallisuutta tuolla tavalla”, Strellman sanoo.

Esimerkkinä loistavasta upmarket-teoksesta Strellman mainitsee Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen, joka on myyty 19 kielelle. Romaanissa on vetävä murhamysteeri yhdistettynä lappilaiseen mytologiaan ja maagiseen realismiin.

Tiia Strandén taas näkee, että Suomessa on tarjolla enemmän niin sanottua korkeakirjallisuutta. Alalla puhutaan ”literary fictionista”, mutta sille ei ole vakiintunutta suomennosta. Ne eivät myy maailmalla niin hyvin kuin kaupallisemmat genret eli dekkarit, feelgood- ja romantiikka-kirjat, joiden viennissä vaikkapa Ruotsi on ollut aivan lyömätön. Myös Norjalla on Jo Nesbønsa.

Suomessa isoa kansainvälistä dekkaritähteä leivotaan Max Seeckista, jota edustaa Elina Ahlbäck. Seeckin kaltaisissa kaupallisissa tähdissä nähdään myös skaalautumisen  mahdollisuuksia, eli sarja- , elokuva-, ja peliteollisuuden optioiden ja oikeuksien myymistä. New York Timesin bestseller-listoille päässeen Max Seeckin käännösoikeuksia on myyty yli 40 maahan. Seeckin Blindhound Productions -yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 229 000 euroa ja tilikauden tulos 78 000 euroa.

Agentuurit, jopa ne ruotsalaiset, tunnistavat kirjallisuusviennin kasvun haasteet suoratoistojen ajassa. Siksi agentuureissa toivotaan, että elokuva- ja televisiotuotannoissa olisi avain isompiin rahavirtoihin. Salomonssonilla tehdään jo paljon elokuvaoikeuksien myyntiä. Se edustaa myös erikseen ohjaajia, käsikirjoittajia ja näyttelijöitä. Suomessa tämänkaltaisesta myynnistä näyttöjä on lähinnä Elina Ahlbäckilla. Myös Bonnier Rights Finland on tänä vuonna vahvistanut tätä osa-aluetta.

Optioista ja oikeuksista kuitenkin vain pieni osa päätyy tuotantoon. Ahlbäckin agentuuri myi Max Seeckin Jessica Niemi -sarjan televisio-oikeudet yhdysvaltalaiselle tuotantoyhtiölle Stampede Venturesille vuonna 2019. Sarja on edelleen kehittelyssä, eikä siitä löydy mainintaa yhtiön sivuilta. Vuonna 2016 uutisoitiin isosti, että nuortenkirjailija Salla Simukan Lumikki-trilogia on myyty Hollywoodiin Zero Gravity Management -yhtiölle. Sekin on Ahlbäckin mukaan edelleen ”kehittelyssä”.

Ahlbäck sanoo, että hyvin kilpailluille elokuva- ja suoratoistomarkkinoille meneminen vaatii riskinsietokykyä, kärsivällisyyttä ja hyvät yhteistyökumppanit.

”Alan rakenteet ovat olemassa, mutta kasvu on sitten aikanaan niissä televisio- ja elokuvasopimuksissa, jotka tuovat sitten näkyvyyttä ihan toisella tavalla suomalaiselle kirjallisuudelle, sisällöille, käsikirjoittajille, ohjaajille ja näin pois päin.”

Todellisuudessa vielä kymmenen vuotta Frankfurtin teemavuoden jälkeen suomalainen kirjallisuusvienti on kitukasvuisessa tilassa. Isoa käännettä kasvuun odotetaan ja toivotaan hartaasti. Rakenteita on luotu, ja lupaavia yksittäisiä menestystarinoita on alkanut tulla. Ahlbäck uskoo ”kymmenkertaisen kasvun” olevan mahdollinen.

Tarvittaisiin lisää resursseja, lisää agentteja. Urpu Strellmanin mukaan Helsinki Literary Agencyssa agenttien määrä vaikutti suoraan käännösten myyntimääriin. Alussa vähäisin voimavaroin myynti oli hidasta, mutta kun agentteja saatiin lisää, myynti moninkertaistui.

”Ongelmana vain on se, että kun myynti kasvaa moninkertaiseksi, myös paperin pyörityksen määrä moninkertaistuu. Tällöin on saatava lisää työvoimaa, jotta resurssit eivät mene myynnistä taloushallintoon.”

Agenttien määrä ja osaamisen laatu on Strellmanista tärkeämpi kuin myytävien teosten valikoima.

”Tosi laajaa valikoimaa, ehkä liiankin laajaa, uusia nimikkeitä yritetään jo nyt myydä. Sen sijaan olisi tärkeää, että myytäviksi valikoitujen kirjojen kaikki mahdollisuudet päästään hyödyntämään täysimääräisesti. Siihen tarvitaan tarpeeksi agentteja, hyviä myyntimateriaaleja ja osaamista.”

Agenttien ja myytävien käännösten määrä korreloi tilastojen valossa lähes suoraan muissakin Pohjoismaissa. Suomalaiset agentuurit ovat pieniä kahden–neljän agentin toimistoja. Miksi Suomessa ei siis vain lisätä resursseja käännösten ja av-alan oikeuksien myyntiin?

Kenties, koska liiketoiminta ei ole kovin kannattavaa. Agentuurien tuotto on ollut viime vuosina laskussa. Helsinki Literary Agencyn liikevaihto on kasvanut joka vuosi, mutta viime vuoden tilikauden tulos jäi nollille. Elina Ahlbäck Literary Agencyn tulos sukelsi viime vuonna ensimmäistä kertaa vuosiin ja yritys teki 40 000 euroa tappiota.

Kirjallisuusvienti ei ole esimerkiksi kustantajille tällä hetkellä tuottoisaa bisnestä. Siitä hyötyvät taloudellisesti lähinnä kirjailijat, jotka saavat ennakoista ja myynneistä suurimman osan. Agentti saa sopimuksista riippuen noin 25–30 prosenttia.

Monelle kirjailijalle käännökset ovat kuitenkin tärkeitä, ja kustantamot ovat ratkaisseet omilla agentuureillaan sen, että kirjailijat pidetään tyytyväisinä. Kustantamosta käsin myyminen asettaisi kirjailijat kustantamon sisällä eriarvoiseen asemaan, koska kaikki kirjat eivät toimi ulkomailla, eikä kaikkea kannata yrittää myydä.

Ongelma on myös, että erilaisista nyrkkisäännöistä huolimatta kirjallisuusmyyntiin liittyy paljon sattumanvaraista. Salomonssonin Tor Jonasson sanoo, että kirja-alalla on vaikea seurata trendejä, koska kirjan kirjoittaminen – puhumattakaan kääntämisestä – vie vuodesta vuosiin.

”Siksi etsimme aina ensisijaisesti rehellisiä, originaaleja tarinoita. Laadukasta tekstiä.”

Jotain tärkeää sanottavaa pitäisi myös olla. Ruotsissa on paljon laadukasta kirjoituksen opetusta ja hyviä kirjoittajia, kiinnostavaa sanottavaa vähemmän.

”Jotkut tarinat tuntuvat vain liian henkilökohtaisilta ja pieniltä, etten usko niistä olevan kansainvälisiksi menestyksiksi, vaikka ne olisi kirjoitettu miten hyvin”, Jonasson sanoo.

Hän sanoo olevansa hieman kyllästynyt autofiktioon, ainakin sellaiseen, joka ei käsittele isompia yhteiskunnallisia teemoja tai sosiaalista todellisuutta.

Toisaalta viime aikoina universaalia sanottavaa on löydetty juuri autofiktiosta, joka käsittelee esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisen identiteetin teemoja. Ilmiö on verrattain uusi. Pirkko Saision 1990–2000-luvun taitteessa ilmestynyttä Helsinki-trilogiaa, arkista queer-autofiktiota, ei olisi kukaan ostanut maailmalla silloin, kun se julkaistiin Suomessa. Näin sanoo Urpu Strellman. Hänellä oli keskeinen rooli siinä, että trilogian oikeudet myytiin merkittävään Penguin Modern Classics -sarjaan.

Tälläkin trendillä on kääntöpuolensa.

”Keski-ikäisiä ja vanhempia mieskirjailijoita on huomattavasti vaikeampaa myydä kuin nuoria naiskirjailijoita tai nuoria mieskirjailijoita. Toivon, että tämä tulee muuttumaan, koska se on kirjan ulkoinen kriteeri, joka ei tunnu kovin järkevältä”, Strellman sanoo.

Muita universaalisti painavia aiheita löytyy historiallisista sotaromaaneista tai esimerkiksi luontokatoa käsittelevistä teoksista. Mutta taide-alalla myynnin laskelmointi on vaikeaa. Se nimittäin yleensä myy parhaiten, mitä kustantajat tai lukijat eivät vielä tiedä haluavansa.

Oikaisu 2.10. klo 14.25: Korjattu kohta, jossa sanotaan, että Elina Ahlbäck Literary Agency oli Suomen ensimmäinen kirjallisuusagentuuri, muotoon ensimmäinen yhä toiminnassa oleva kirjallisuusagentuuri. Suomen ensimmäinen kirjallisuusagentuuri oli Stilton Literary Agency.

Oikaisu 3.10. klo 15.43: Poistettu tieto, että Mikael Niemi olisi suomalainen kirjailija sekä tieto hänen agentuuristaan. Niemi on ruotsalainen kirjailija.

Oikaisu 4.10. klo 12.15: Muutettu Suomen Kirjallisuuden Seura muotoon Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.