Miten tehdään kunnon fiktiota? Tuntemalla faktat, sanoo Adam Price

Kun Ylen kuunnelma Sanna Marin – miljoonat seuraa nousi Suomessa yleisösuosiksi, Ylen markkinoinnissa korostettiin sarjan journalistista taustatyötä. Ei mennyt kauaa kun tuotantoa verrattiin tanskalaiseen Vallan linnakkeeseen: kyllä Suomessakin osataan tehdä poliittista draamaa niin kuin Tanskassa!

On yleisesti tunnustettu tosiasia, että ilman laadukasta käsikirjoitusta on vaikeaa tehdä laatua. Ja tanskalaisesta tv-draamasta on tosiaan tullut synonyymi yhdenlaiselle laadulle. Mutta mikä siinä on taustatutkimuksen merkitys?

Valtava, vastaa käsikirjoittaja Adam Price. Price on yksi Tanskan televisiobuumin pääarkkitehteja, kansainvälinen käsikirjoittajatähti. Juuri hänen luomuksiaan ovat ylistetty Vallan linnake, sekä sen jälkeiset Huuto syvyydestä ja Orkesteri.

”Research is God!” Price julistaa heti haastattelun alussa.

Hänen mukaansa journalistisen työn merkitys korostuu erityisesti yhteiskunnallisessa draamassa. Päähenkilön avioliiton käänteitä voi kirjoittaa vähemmälläkin selvittelyllä, mutta kun kyseessä ovat vaikkapa politiikan, asevoimien tai journalismin kaltaiset maailmat, joka asian pitäisi mennä oikein.

Lisäksi taustatoimittamisen täytyy olla mukana joka työvaiheessa, koska se vaikuttaa niin konkreettisesti kaikkeen tuotannossa. Jos esimerkiksi politiikkaa haluaa oikeasti kuvata, täytyy ymmärtää montako ihmistä prosesseihin liittyy ja missä vaiheessa. Tämä taas vaikuttaa hahmojen määrään, ja niin edelleen.

VALLAN LINNAKE kertoo pääministerin työstä. Kun sarjaa ryhdyttiin tekemään, Price aloitti haastattelemalla kaikki pääpuolueiden puheenjohtajat. Tarkoituksena oli saada kattava kuva Tanskan poliittisesta järjestelmästä.

Vaikka Suomessa Marin-kuunnelmaa verrattiin Vallan linnakkeeseen ja molemmissa on korostettu taustatyötä, vertaus hieman ontuu, koska teoksissa on yksi ratkaiseva ero. Siinä missä Ylen kuunnelmassa kuvitellaan todellisen pääministerin mielenliikkeitä ja keskusteluita, Vallan linnake puolestaan on fiktiota, joka perustuu faktaan. Mittavan taustatyön avulla rakennettiin ”vaihtoehtoinen Tanska”, jossa kaiken pitäisi olla uskottavaa, vaikka se ei ole totta. Yhtäkään sarjan puolueista tai ihmisistä ei ole olemassa, eikä Tanskalla esimerkiksi vielä ollut naispääministeriä. Tässä oltiin hyvin tarkkoja: todellisten tapahtumien käsittelyssä oli tarkka kolmenkymmenen vuoden karenssi. Kaikki sitä nuoremmat tapahtumat piti keksiä.

Pricen työmetodissa taustatutkimus on osana joka työvaihetta. Hänellä on tuotannoissaan aina taustatoimittajien tiimi, joka on käytettävissä kaikissa työvaiheissa. ”Avaan vain oven ja kysyn minkä vain kysymyksen ja he alkavat selvittää asiaa. Se on aivan mahtavaa.”

TAUSTATUTKIMUKSEN lisäksi tekstiä testataan asiantuntijoilla toistuvasti. Kun Vallan linnakkeen jaksoa kirjoitettiin, ensimmäisessä työvaiheessa suunniteltiin juonenkulkua taustatoimittajien tiedonhankinnan avulla, ja viikon päästä skenaarioita alettiin testata asiantuntijoilla. Price käyttää termiä ”pitchaaminen”. Hän itse pitchasi jokaisen jakson tapahtumat Tanskan yleisradioyhtiö DR:n politiikantoimittajille.

”Toimittajat kuuntelivat taustatutkimustamme ja kommentoivat, että tuon tyyppinen tieto ei kyllä tulisi tuon tyyppiseltä lähteeltä, ja emme lähtisi uutisissa tuollaisella kärjellä.”

Kun tietoa tarvittiin joltain muulta yhteiskunnan osa-alueelta, etsittiin oikeat asiantuntijat sieltä. Pitchaamalla saatujen huomioiden perusteella palattiin kirjoittamaan. Kun jakson tarina parin viikon päästä alkoi valmistua, ryhdyttiin taustoittamaan yksittäisiä kohtauksia. Sitten seuraava pitchauskierros. Sitten lisää kirjoittamista.

PRICE sanoo että hänestä olisi äärimmäisen noloa, jos kuvatun maailman tuntevat ihmiset pitäisivät sitä epäuskottavana. 

”Kaiken pitää olla täysin oikein, jotta ihmiset jotka tuntevat tämän maailman, eivät sano että voi Luoja, nuo eivät tiedä paskaakaan, eivät tiedä miten politiikkaa tehdään tai miten ministerin arki toimii, miten he istuvat autossaan ja keskustelevat avustajansa tai kansliapäällikön kanssa…”

Mutta kyse ei ole vain siitä, ettei jäisi kiinni faktavirheestä. Kunnollinen tiedonhankinta mahdollistaa laadukkaamman kuvittelun, Price sanoo. Muuten lopputulos on todennäköisesti lapsellinen, pinnallinen ja kliseinen. Yleisö haistaa falskiuden kaukaa.

”Jotta voi tehdä valintoja fiktiossa, täytyy tietää miten asiat toimivat todellisessa elämässä.”

Kun kuvataan jonkin ihmisryhmän keskinäistä skeneä, täytyy mennä ihmisten luokse, selvittää heidän arkeaan ja käytäntöjään yksityiskohtaisesti. Pitää tuntea kuvaamansa maailman lainalaisuudet ja hallita kieli, Price korostaa toistamiseen: you need to have the lingo!

”Jos haluaisin kirjoittaa sarjan surffareista Costa Ricassa, minun pitäisi puhua surffareiden kanssa Costa Ricassa ja tietää, miten he viettävät päivänsä, mistä he puhuvat ja mitä tekevät.”

TUOLLAINEN työskentelytapa tietysti vaatii valtavasti resursseja. Tässä Suomi on jäänyt jälkeen. Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:n muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan käsikirjoittamisen osuus tv-draaman budjetista ylipäänsä oli Tanskassa moninkertainen Suomeen nähden. Meillä taustatutkimus on usein jotain, mitä joudutaan tekemään nopeasti ja vähin resurssein. Käsikirjoittajat sivistävät itseään kiireessä, omalla ajalla ja usein omaan piikkiin.

Price sanoo, että taustatutkimus pitäisi budjetoida mukaan alusta alkaen: ilman sitä ei edes lähdetä tekemään.

”Se ei voi olla mikään valinnainen ekstra, vaan mukana budjetissa alusta asti. Tämän pitäisi koskea kaikkia sarjoja, mutta erityisesti niitä jotka ovat vaikeita kirjoittaa eli sarjat jotka käsittelevät journalismia, politiikkaa, lähihistoriaa, puolustusvoimia – mitä tahansa aihepiiriä, mikä synnyttää kritiikkiä jos sitä ei ole kunnolla taustoitettu.”

Adam Pricea haastateltiin Faction-hankkeessa, jossa Long Play koulutti käsikirjoittajia journalistiseen tiedonhankintaan.