”Lopulliset leikkaukset ovat pienempiä, se on selvä”

Millainen kulttuurisuhde sinulla oli ennen kuin sinusta tuli kulttuuriministeri?

”Olen käynyt peruskoulussa musiikkiluokat. Kotona kuunneltiin musiikkia ja teatteri ja konsertit ovat olleet mukana lapsuudesta asti. Viime vuosina tapahtumissa käyminen on painottunut enemmän – konsertit, teatteri, festarit, tanssi. Olen vienyt lapsia kulttuuritapahtumiin ennen ministeriaikaakin.” 

Keneltä olet oppinut eniten kulttuurista ministerikaudellasi?

”Monipuolisesti eri puolilta. Meillä on kentällä todella paljon toimijoita, jotka mielellään kertovat omasta alastaan. Tapasin heitä alkuvaiheessa todella paljon. Ja totta kai meillä on täällä paljon virkamiehiä, jotka ovat tehneet pitkään kulttuuripolitiikan parissa töitä. Suomessa käydään aika vähän laajaa kulttuuripoliittista keskustelua. Kokonaisvaltaista näkemystä on harvalla.” 

Kulttuurikenttä on tunnetusti armoton omaa ministeriään ja hänen taidemakuaan kohtaan. Jännittikö kentän vastaanotto, kun sait salkun?

”En oikeastaan osannut jännittää. Olin kuitenkin tehnyt todella pitkään töitä eduskunnan sivistysvaliokunnassa ja tutustunut kentän toimijoihin jo silloin. Totta kai jokaisella on oma maku ja näkemys siitä, mistä pitää. On normaalia olla makuasioista eri mieltä.” 

Miksi taidetta ja kulttuuria pitää tukea julkisesti?

”Ennen kaikkea se liittyy taiteen ja kulttuurin saavutettavuuteen. Jos suomalainen taide ja kulttuuri olisi vain markkinaehtoista, on selvää, että se olisi erilaista kuin meillä on nyt. Esimerkiksi lasten ja nuorten harrastamisen hinta nousisi todennäköisesti äärettömän korkeaksi, jolloin vain harvoilla olisi siihen varaa. Toisaalta kyse on kulttuuriperinnön säilymisestä. Meillä pitää olla esimerkiksi museotoimintaa, kykyä huolehtia vanhoista rakennuksista ja niin edelleen. Tämä tarvitsee julkista tukea varsinkin maassa, jossa ei ole perinnettä eikä instrumentteja sille, että yksityisellä rahalla pyöritettäisiin kulttuurilaitoksia tai kunnostettaisiin historiallisia kohteita.” 

Entä uuden luomiseen?

”Uudistumiseen myös. Sitähän toivoo, että tuki johtaa ainakin osittain siihen, että uudet tekijät pääsevät mukaan. Apurahat ja muut tämän tyyppiset ovat monesti välttämättömiä varsinkin alkuvaiheessa, ennen kuin kaupallista menestystä voi ehkä tulla.” 

Taiteen ja kulttuurin arvoa on taideneuvoston kannanotossa perusteltu muun muassa taloudella, maanpuolustuksella ja hyvinvoinnilla. Millaisia perusteita nämä mielestäsi ovat?

”Kulttuuri vahvistaa kansalaisten resilienssiä ja sitä kautta ikään kuin sitä huoltovarmuutta. Se tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Taloudesta on hyvä huomata, että yksityisen rahan osuus kulttuurin tukemisesta on noin 5,6 miljardia euroa. Julkinen tuki, kunnat ja valtio, ovat 2,2 miljardia, josta OKM:n osuus on 556 miljoonaa tänä vuonna. Yksityisten säätiöiden osuus on alle 200 miljoonaa. Sillä on hirvittävän suuri merkitys, mitä ihmiset omilla rahoillaan haluavat ja päättävät tehdä.” 

Perustelit kulttuurin merkitystä muun muassa lasten harrastusmahdollisuuksilla. Se on välineellinen perustelu, samoin kuin hyvinvointi ja maanpuolustus. Emmekö osaa puolustaa taidetta ja kulttuuria itseisarvona

”Sivistysvaltion tunnusmerkki on monipuolinen taide- ja kulttuurielämä, niin kuin meidän hallitusohjelmassammekin lukee. Ihan selvästi se on näin, ja kulttuurin tukikin pyrkii nimenomaan siihen. Itseisarvo perustelee julkisen tuen, kyllä, mutta ei tuen tasoa ja kohdentumista. Siihen tarvitaan muitakin mittareita ja perusteita.” 

Hallituskumppaninne perussuomalaiset on ollut sitä mieltä, että taide ja kulttuuri ovat eliitin hupia. Se on aika kaukana itseisarvoajattelusta. Onko arvoristiriita tuottanut hankaluuksia?

”Täytyy sanoa, että esimerkiksi hallitusneuvotteluiden keskusteluissa oli hyvä henki. Niissä ymmärrettiin hyvin, että kuka suomalaista kulttuuria ja kulttuuriperintöä suojelee, jollemme me itse. Ja että siihen tarvitaan myös julkista tukea. Totta kai julkisessa keskustelussa nousevat esiin ja kiinnostavat monesti vähän erilaiset näkemykset.” 

Kokoomus on usein painottanut olevansa sivistyspuolue. Akavan erityisalojen kyselytutkimuksessa eduskuntavaalien alla vain 17 prosenttia vastanneista kokoomuksen kannattajista oli täysin samaa mieltä väitteestä, että kulttuuria pitää tukea verovaroin. Osuus oli toiseksi matalin, lähes yhtä matala kuin perussuomalaisilla. Mistä tämä kertoo?

”Väitän, että erittäin monelle kokoomuslaiselle kulttuurin tukeminen julkisesti verovaroista on ihan ok, jos heille avattaisiin enemmän, mitä se tuki oikeasti on. Tuen tasosta ja kohdentumisesta taas voidaan olla montaa mieltä. Ja siitä, millaisia vaatimuksia toimijoille asetetaan vaikkapa omarahoitusosuuden suhteen.” 

Parhaillaan viimeisteltävän kulttuuripoliittisen selonteon tavoite on olla kunnianhimoinen tulevaisuuskuva ja Suomen kulttuuristrategia 2040-luvulle saakka. Mitä asioita haluaisit tulevasta selonteosta erityisesti edistää?

”Päätimme jo kehysriihessä yksityisten lahjoitusvähennysten laajentamisesta kulttuuriin ja liikuntaan. Kun on niukkaa ja kaikesta karsitaan, se voisi tuoda uutta rahaa kulttuuriin. Uskon ja toivon, että sitä pystytään edistämään jo ensi vuoden aikana.” 

Kun päätätte tulevien leikkausten kohdentamisesta, millaisiin vaikutusarvioihin päätökset pohjautuvat?

”Se onkin haastavaa. Esimerkiksi vapaan kentän rahoitus kulkee osin meidän kauttamme ja osin Taiken kautta, ja Taike päättää kohdennuksista itse. Valtionosuusjärjestelmässä [VOS] vaikutukset riippuvat siitä, miten leikkaukset toteutetaan. Haaste on, että valtiovarainministeriö (VM) esittää niin nopeasti niin suuria leikkauksia. Kun sopeutustoimia pitää olla tekemässä jo ensi vuoden alusta, niiden toteuttaminen on esittävän taiteen VOS-laitoksille äärimmäisen vaikeaa, koska ohjelmistot ensi vuodelle on päätetty jo pitkän aikaa sitten.”

Millainen ristiriita on teidän näkemyksenne ja valtiovarainministeriön näkemyksen välillä?

VM teki ehdotuksensa puhtaasti vanhan Veikkaus-maailman pohjalta. He jakoivat leikkaukset teknisesti samassa suhteessa kuin veikkausvoittovaroilla oli rahoitettu kulttuuria, taidetta, nuorisotyötä, huippu-urheilua…

Jos VOS-laitoksilta leikataan VM:n ehdottamassa mittakaavassa, se sattuu todennäköisesti eniten pieniin paikkakuntiin. Pakotetaanko kunnat tilanteeseen, jossa niiden pitää itse päättää, lisätäänkö kaupunginmuseon rahoitusta vai ajetaanko se alas?

”Tämä ei ole lopullinen totuus. Lopullinen tilanne näyttää toisenlaiselta, ja leikkaukset ovat pienempiä. Se on selvä. Leikkausten kohdennuksilla pyrimme huolehtimaan siitä, ettemme ainakaan pakota mitään toimijaa suoraan suuriin vaikeuksiin. On myös niin, että useimpien isompien toimijoiden on helpompi hankkia omarahoitusosuutta. Myydä täydet salit, joissa on enemmän ihmisiä.” 

Mutta siirretäänkö vastuuta kunnille?

”Ei välttämättä. Kunnissa on toimijoita, jotka ovat olleet jo nyt pulassa VOS-rahasta huolimatta. Se pakottaa pohtimaan paikallista tahtotilaa: Minkä tyyppistä kulttuuritoimintaa kunnat haluavat? Onko se mahdollista säilyttää samantasoisena vai halutaanko muuttaa sitä jollain tavalla? Parhaassa tapauksessa tämä voi mahdollistaa terveen rakenteellisen kehittämisen, vaikka resurssit vähenevätkin. Mutta emme pysty tällä aikataululla täältä käsin ohjaamaan sellaiseen.” 

Huomioivatko kansalliset taidelaitokset ja VOS-tukia nauttivat laitokset tarpeeksi vapaan kentän toimijoiden tarpeita?

”Uusi VOS-järjestelmä pyrkii siihen, että vapaan kentän toimijat huomioitaisiin paremmin. Jotkut VOS-toimijat käyttävät lähestulkoon pelkkiä freelancereita esimerkiksi orkesteripuolella. Palaute on silti edelleen sitä, että vapaa kenttä on liikaa irti siitä työstä. Mutta toisenlaistakin palautetta tulee.” 

Edellisellä leikkauskierroksella ilmoitit, että pyrit välttämään tekijöiltä leikkaamista. Onko tulevalla kierroksella jokin vastaava kantava linja?

”Vielä tälle vuodelle yritys onnistui mielestäni ihan hyvin. Samoin noudatimme hallituksen periaatteita, ettei esimerkiksi lasten kulttuurista leikattu. Nyt lisäleikkaukset osuvat varmasti tekemiseen eikä ole juurikaan kohteita, joissa ne eivät näy. Pyrin edelleen noudattamaan hallitusohjelman painopisteitä, eli suojaamaan esimerkiksi lasten kulttuuria niin pitkälle kuin mahdollista.” 

Hallituksen työpoliittiset toimet, esimerkiksi suojaosien poisto ja ansiosidonnaisen työssäoloehdon pidentäminen, osuvat suoraan kulttuurialan pätkätyöläisiin. Miksi haluatte heikentää taiteilijoiden kannustimia tehdä ja vastaanottaa työtä?

”Tämä ei varmasti ole mikään tavoitetila. Päinvastoin meillä on kirjauksia siitä, että pyrimme parantamaan taiteen tekijöiden mahdollisuuksia tehdä omaa työtään. Yksi vastaus on yhdistelmävakuutuksen valmistelu.” 

Onko tämä siis välitila, jota koetetaan korjata myöhemmin yhdistelmävakuutuksella? Yhdistelmävakuutuksen periaate on mahdollistaa työttömyysturvan kerryttäminen yhtä aikaa palkansaajana ja yrittäjänä.

”Niin ainakin toivon. Yhdistelmävakuutuskaan ei varmaan korjaa kaikkia yrittäjinä toimivien taiteilijoiden tai freelancereiden haasteita. Esimerkiksi YEL-järjestelmän maksut ovat monesti liian korkeita saatuun työtuloon nähden.” 

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sanoi Talouselämän haastattelussa tammikuussa, että hänestä säätiöiden verovapaudesta pitäisi päästä eroon. Mitä mieltä olet?

”Ymmärrän toiveen, kun puhutaan yleishyödyllisistä yhteisöistä, joilla ei viitata vain kulttuurisäätiöihin. Sitä voin jopa kannattaa. Haaste on, että säätiöiden tuki tieteelle ja taiteelle pienenee, jos välistä maksetaan veroa. Näitä kahta puolta on vaikea toteuttaa samanaikaisesti. Eli kyllä minä toivon, että veronkiristysten tie on katsottu, koska myös arvonlisäveron korotukset näkyvät kulttuurikentässä.” 

Kulttuuri on pitkälti julkisesti rahoitettua toimintaa. Pitäisikö olla tarkempia ohjeistuksia palkkiotasoista, esimerkiksi siitä, millaisia korvauksia voidaan maksaa kapellimestareille ja ohjaajille?

”On selvää, että myös taiteen ja kulttuurin kentällä noudatetaan lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia. Palkkasääntely olisi aika kaukana meidän järjestelmästämme. Me haluamme kansainvälistä huipputason kulttuuria.” 

Tiedätkö, kuinka paljon enemmän kapellimestari voi viikossa tienata kuin orkesterimuusikko?

”En tiedä tarkkaan. Mutta varmasti siinä on eroja.” 

Valtioneuvosto tilasi kulttuurialalle eettiset ohjeet. Ne ovat olleet voimassa nyt vähän yli vuoden. Mitä käyttöönotosta on seurannut kentällä?

”Eettisiä ohjeistuksia tarvitaan siksi, että alalla kuin alalla tapahtuu asioita, jotka ovat lainsäädännön harmaalla alueella. Toivomme ministeriössä, että toimijat tekevät itse yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia ja seuraavat niiden toimeenpanoa aktiivisesti.” 

Uutisia esimerkiksi seksuaalisesta häirinnästä on tullut sen jälkeenkin, kun ohjeet on otettu käyttöön. Mistä se johtuu?

”Se on yhteiskunnallinen ilmiö, joka on ihan joka paikassa. Sitä on varmasti mahdoton poistaa pelkällä ohjeella. On työyhteisön velvollisuus huolehtia, että keinot väärinkäytöksiin puuttumiseen ja tarkoituksenmukaiset seuraamukset ovat olemassa. Jos kyse on rikosasiasta, seuraa rikosoikeudellinen prosessi. Ministeriössä voimme edellyttää erilaisten ohjeiden ja suunnitelmien toimeenpanoa, mutta emme voi mennä työpaikoille. Uskon kyllä myös, että julkinen keskustelu on pitkälti johtanut siihen, että ohjeet ja niiden noudattaminen alkavat olla yhteiskunnassa normi.” 

Vaikka suomalaiset taiteilijat, kuten Kaija Saariaho, Aki Kaurismäki ja Klaus Mäkelä, ovat menestyneet kansainvälisesti poikkeuksellisen hyvin, poliitikot harvemmin matkustavat ulkomaille heidän perässään. Olympialaisissa edustusta oli sen sijaan runsaasti, vaikka Suomen menestys oli niin ja näin. Miksi poliitikot arvostavat urheilua enemmän kuin kulttuuria?

”Olympialaisia on vähän vaikea verrata kulttuuritapahtumiin, koska siellä ovat edustettuina lähes kaikki maailman maat valtionpäämiehineen. Toinen asia on, että olympialaisiin kutsutaan. Kuinka paljon kulttuuritilaisuuksiin kutsutaan? Täytyy sanoa, että harvoin, varsinkaan ulkomaille. Nyt olen menossa Kaija Saariahon teoksen esitykseen Berliiniin. Tuli pyyntö, ja minusta on aivan ihana mennä sinne. Uskon, että moni haluaisi käydä myös kansainvälisissä tilaisuuksissa silloin, jos kutsutaan ja sattuu olemaan muissa työtehtävissä siellä päin.” 

Mikä on viimeisin kulttuuritapahtuma Suomessa tai ulkomailla, jossa olet käynyt kutsuttuna?

”Flow-festareilla olin.” 

Mikä on sopiva hinta uudelle kotimaiselle painetulle romaanille?

”Ala on puhunut pitkään, että sen pitäisi olla alle 30 euroa. Ei se varmaan voi hirveästi korkeampikaan olla. Mutta olen aina korostanut erittäin laajan ja kattavan kirjastoverkoston tärkeyttä.” 

Mikä on ollut sinulle edellisen vuoden merkittävin taidekokemus?

”Kaustisen kansanmusiikkijuhlat oli ihan huikea tapahtuma. Minkälainen pikkukylä ja miten yhteisöllistä toimintaa se onkaan! Ja miten viulunsoittoperinne näkyy tapahtumassa ja kylän arjessakin.” 

Oletko katsonut elokuvan viimeksi valkokankaalta vai striimistä?

”Kävin lasten kanssa viime viikonloppuna [haastattelu tehtiin 15.8.] elokuvissa katsomassa Inside Out 2:n.” 

Oletko lukenut jonkin kirjan useita kertoja elämässäsi? Lasten iltasatuja ei lasketa.

”Nuorena tuli luettua kirjoja useaan kertaan. Esimerkiksi Taru Sormusten herrasta -saagan olen lukenut monesti.” 

Haastattelua on editoitu ja tiivistetty luettavuuden vuoksi.