Long Playn ensimmäinen Kulttuurikirje

Hyvä lukija,

Tervetuloa Long Playn Kulttuurikirjeen pariin. Jatkossa saat kirjeen sähköpostiisi joka lauantaiaamu, kun tilaat sen tästä.

Koska tämä kirje on ensimmäinen lajissaan, on hyvä käydä läpi, mitä tulossa on.

Kirjeessä kerromme ensiksi, mistä Long Playn kulttuuritoimitus on kuluvalla viikolla kirjoittanut. Sitä seuraa puheenaihe- ja otsikkokatsaus. Se on tapa saada nopealla silmäilyllä käsitys viikon kulttuuripuheenaiheista ja tarvittaessa perehtyä niihin syvemmin muiden medioiden juttujen avulla.

Kirje päättyy Long Playn kulttuuritoimituksen suosituksiin. Valitsemme kirjeeseen viikoittain joukon teoksia, jotka ovat uusia (sopivan väljästi määriteltynä), suomalaisen yleisön ulottuvilla (tietyin edellytyksin) ja herättäneet toimituksessa vilpitöntä kiinnostusta (hyvässä tai ei-niin-hyvässä).

Tarjolla on näyttely- ja tapahtumatärppejä alkavan viikonlopun ja tulevan viikon tarpeisiin sekä vinkkejä niin kirjoista kuin keksityiltä kuulostavien bändien uusista levyistä.

Se siitä. Asiaan.

Kulttuuritoimituksen avausviikko oli poikkeuksellisen runsas. Kalle Kinnunen kirjoitti näyttelijä Antti Luusuaniemen päällekkäisistä bisnesrooleista ja Nelonen Median kasvusta kaupallisen elokuvan suurpeluriksi. Oskari Onninen ja Venla Rossi etsivät syitä tietokirjallisuuden ongelmiin, ja Sonja Saarikoski veti linjaa, mistä LP:n kulttuuritoimituksessa on kyse ja miksi.

Lisäksi Onninen kysyi taloustieteen professori Niku Määttäseltä, onko maksa mitä tahdot -lipuissa järkeä, ja Saarikoski hahmotteli syitä sille, miksi Kuhmon kamarimusiikin ohjelmisto oli niin onnistunut.

Mikä puhuttaa:

1.  Alain Delon

Ranskalaisnäyttelijä Alain Delon kuoli 88-vuotiaana. Hänet tunnettiin 1960-luvun klassisista eurooppalaisista elokuvista kuten Luchino Viscontin Rocco ja hänen veljensä ja Tiikerikissa sekä Michelangelo Antonionin L’eclisse. 1970-luvulla hän esiintyi Jean-Pierre Melvillen trillereiden tähtenä ja 1980-luvulla The Smithsin The Queen Is Dead -levyn kansikuvassa, mutta Hollywood-ura ei koskaan ”miespuoliselle Brigitte Bardot’lle” urjennut. Muistokirjoituksia löytyy esimerkiksi The Hollywood Reporterista ja Helsingin Sanomista, ja Delonin läpimurtoelokuva Kuuma aurinko näytetään torstaina 29. päivänä Kesäkino Engelissä.

2. Arvonlisävero

Suomen hallitus suunnittelee kirjojen arvonlisäveron nostamista neljääntoista prosenttiin. Julkisuudessa hallitus on halunnut profiloitua kuluttajamyönteisenä toimijana, joka parantaa kansalaisten ostovoimaa, mutta on tekemässä ”lukevan kansan” maasta kirjallisuuden suurverottajan. ”Mitä kalliimpia ovat kirjat, sitä hatarampi on demokratia – sitä vähemmän on olemassa mitään kansallisvaltiota; lopulta on vain pieni eliitti ja idioottien massa”, kirjoittaa Antti Nylén Suomen Kuvalehdessä julkaistussa puheenvuorossaan.

3. Vihakatsominen

The New York Times kirjoittaa vihakatsomisen outoudesta ja viehätyksestä. Miksi katsomme asioita, joita tiedämme inhoavamme, vaikka hyviäkin juttuja olisi tarjolla loputtomiin? Onko television vihakatsominen kulttuurin doomscrollausta, siis apaattinen ruuturiippuvuuden muoto? Elokuvakriitikko Alyssa Wilkinson löytää ainakin yhden hyvän syyn. On kieltämättä hauskaa olla se tyyppi, joka selittää käsittämättömän kamalia juonenkuljetuksia tai kohtauksia epäuskoisille ystävilleen.

4. Demure

Opitko vasta äskettäin, mitä tarkoittaa brat? Olemme pahoillamme, mutta nyt brat summer on ohitse, koska tällainen internet on. Seuraavaksi joka paikkaan tunkee sen vastakohta, demure, kainous. Siitä kertoo lisää The Guardian.

5. Elokuvateatterit

Suomen elokuvasäätiön kuluttajatutkimus kertoo, että pandemia hajotti varsinkin ikääntyvän ja maaseudulla asuvan väestön elokuvissakäyntirutiinit. Kotona katsominen riittää. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.

Mikä kiinnostaa:

1. Syytös

Aiemmin konsulttidemokratiasta ja huipputuloisista kirjoittaneen sosiologin Hanna Kuuselan kutkuttava ja lannistava Syytös (Vastapaino) yhdistää David Graeberin Bullshit Jobsin ja Antti Nylénin Häviön. Kuusela kirjoittaa itsensä – ehkä hieman ironisestikin – ”akateemisen komitragediansa” Antigoneksi ja Juudakseksi: klassisen sivistyksen puolestapuhujaksi maailmassa, jossa sitä ei arvosteta. Siis suomalaisessa yliopistossa.

2. Green Border

Pitkään Suomeen odotettu Agnieszka Hollandin elokuva Green Border on avoimen moralistinen ja ehkä juuri siksi kerronnaltaan harmillisen tavanomainen elokuva Valko-Venäjältä Puolaan pyrkivistä pakolaisista ja pushback-politiikasta. Se on sen lajin taidetta, jonka onnistumista määrittää aiheutunut yhteiskunnallinen polemiikki. Puolassa näin kävi, Helsingissä Green Borderia saa jo nyt katsoa salissa ypöyksin.

3. Pop Paavali

Paavalin kirkon sisäpihalla Helsingin Vallilassa konsertoi tänä iltana, siis lauantaina 24. päivänä, Shadowplay. Suomalaisen vaihtoehtorockin kulttibändi keikkailee hyvin harvoin, joskin viime aikoina tahti on ollut kiihtyvä. Pop Paavali -tapahtumaan on vapaa pääsy. Lisäksi esiintyvät muun muassa Modem ja Ville Leinonen.

4. Iveta Apkalna

Klassisen musiikin kentällä on eletty koko vuosi niin kutsutusti urku auki. Ensi viikon perjantaina Musiikkitalossa edessä on poikkeuksellisen kiinnostava konsertti, kun maailman merkittävimpiin urkureihin kuuluva Iveta Apkalna soittaa Johann Sebastian Bachin ja Philip Glassin musiikkia. Melkein kehtaisimme väittää pakolliseksi perjantaiohjelmaksi ainakin niille, jotka eivät ole vielä kuulleet Musiikkitalon urkuja.

5. Frans Nybacka

Jos olisimme Porissa, (toivottavasti joku lukijamme on!) menisimme ehdottomasti katsomaan taidemaalari Frans Nybackan näyttelyä Borrowed Time Porin taidemuseon Poriginal-galleriaan. Näyttely on avoinna tiistaihin 27. päivään asti.

6. Spirit of the Beehive

Indiebändi Spirit of the Beehiven upouusi You’ll Have to Lose Something on mainio esimerkki siitä, mihin The Beatlesin Sgt. Pepperistä alkanut polku on lähes 60 vuodessa johtanut. Siis musiikkia, jonka taika on siinä, ettei koskaan tiedä, mihin suuntaan sen seuraava mutka viettää.