Kommentti: Pajtim Statovcin Finlandia-dynastia kaventaa laatukirjallisuuden alaa

Pajtim Statovci, 34, on paitsi tuorein romaanikirjallisuuden Finlandia-voittaja, myös kaikkien aikojen ylivoimaisesti nuorin Finlandia-dynastia. Dynastioita, siis palkinnon tuplavoittajia, on yhteensä neljä – elossa heistä on kolme.

Dynastioita hallitsevat miehet – Bo, Olli, Jukka, Pajtim. On lukijatutkimuksista tunnettu tosiasia, että naiset lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja, mutta miehet lähinnä toisten miesten. Todentamatta on ja todentamatta jäänee, näkyykö tämä Finlandia-diktaattoreiden työskentelyssä.

Statovcille on satanut palkintoja ja käännöksiä ensimmäisestä romaanista, vuoden 2014 Kissani Jugoslaviasta lähtien. Kirjailijan nousun vuosikymmen osuu yksiin Suomen kirjallisuusviennin kasvun kanssa, jolloin romaaneja on ensimmäistä kertaa ollut mielekästä tuottaa kansainväliset markkinat mielessä. Vaikka kirjavienti on hypeen nähden vaatimatonta, Statovci on yhdessä Iida Turpeisen romaanin kanssa sen kiistaton keihäänkärki.

Vientihaaveet tarkoittavat, että pientä osaa uusista romaaneista todella tuotetaan. Ne luetutetaan useilla kustannustoimittajilla ja katsotaan, että kielellisen ilmaisun puolesta ne ovat vaivattomasti käännettävissä.

VAKAVINA AIKOINA Finlandia-markkinoilla jyräävät vakavat aiheet. Tommi Kinnunen on ollut neljä kertaa ehdolla romaaneilla, jotka tavalla tai toisella palautuvat sotien aikaan Suomessa. Huumoria suvaitaan tiettyyn pisteeseen, mutta se ei saa olla vallitseva äänilaji – satiiri on pannassa.

Jos verrataan nollariluvun Finlandia-kestosuosikkiin, tänä syksynä pitkästä aikaa uuden sotaromaanin julkaisseeseen Jari Tervoon, Statovcin huumori on täysin toisenlaista – ja paremmin aikamme kirjallisia laatuvaatimuksia vastaavaa. Lehmä synnyttää yöllä  teoksen kertoja Kujtim vihaa maailmaa ja itseään, mikä värittää hänen groteskeja havaintojaan.

Teoksesta irrotettu alatyylis-kirjallinen sähköpostiviesti Suomen kuvitteelliselle pääministerille on elänyt Instagramissa omaa elämäänsä, mutta Statovcin kirjallista tyyliä on vaikea siteerata. Yksittäiset lausesitaatit eivät välitä huumoria, vaan johtavat väärinymmärryksiin.

Finlandia-dynastioiden ainoalla humoristilla, Jukka Viikilällä, on vielä mukana suomalaisen miesproosan tyypillistä veistelyä, joka tuo rankkoihinkin aiheisiin tarvittaessa kevyen kulman. Statovcilta se puuttuu. Kaikki on vakavaa, huumorikin. Maailmassa ollaan aina vereslihalla, etäisyys kirjailijankammiosta tapahtumapaikkoihin on häivytetty.

Statovcin romaanit ovat huolella toimitettua, kansainvälisiin palkintomittoihin kasvatettua kaunokirjallisuutta, joka pakottaa kääntämään sivuja, vaikka juonen tapahtumat eivät kutkuttaisikaan. Hänen uransa on kiistatta suomalaisen kirjallisuuden onnistuminen, mutta samalla kun tähtipotentiaalia on kasvatettu, jotain on menetetty.

PAJTIM STATOVCIN kirjat ovat suomalaisittain poikkeuksellisia kirjallisia tuotteita. Samalla niiden Finlandia-menestys kertoo hyvän romaanin standardien kapenemisesta. Huonolle maulle ei enää anneta mahdollisuutta, kun tietyt nimet yhdistyvät automaattisesti korkeaan laatuun. Statuskirjat ja Finlandia-instituutio pönkittävät toisiaan.

Vuosina 1984-1992 Finlandia-ehdokaslistat koostuivat kaikista kirjallisuuden lajeista ja sisälsivät enemmän kuin kuusi kirjaa. Ehdokkaat olivat monenkirjavia, myös laadultaan vaihtelevia, ja dynastiaksi kruunaamisen todennäköisyys lähenteli yksittäisen kirjailijan kohdalla nollaa.

Myös ensimmäinen dynastia tuntuu enemmän suunnittelemattomalta siunaukselta kuin harkitulta urakehitykseltä.

Vuonna 2005 entinen pääministeri Paavo Lipponen valitsi runoilija Bo Carpelanin (1926–2011) romaanin Berg (suom. jostain syystä Kesän varjot) Finlandia-voittajaksi.

Tuolloin 79-vuotias Carpelan on kaikkien aikojen toiseksi iäkkäin Finlandia-ehdokas ja edelleen vanhin palkinnon voittaja – joskin 78-vuotiaana vuonna 2009 Finlandian voittanut Antti Hyry (1931–2016) tulee lähelle.

Ensimmäisen Finlandiansa Carpelan voitti romaanilla Urwind (suom. Alkutuuli) vuonna 1993, joka oli sattumalta myös ensimmäinen vuosi, kun hänen leipälajiaan runoutta ei enää hyväksytty ehdokkaiden joukkoon.

Carpelanin kohdalla onnekkaaksi osoittautunut Finlandian muutos romaanipalkinnoksi ei ole ollut sitä juuri kenellekään toiselle runoilijalle. Aktiivista runoilijanuraa jatkavista ainoastaan Helena Sinervo on palkittu romaani-Finlandialla. Siitä on nyt 20 vuotta.

Pitkään tämän jälkeenkin vielä tuntui, että aluskasvillisuudesta voi nousta jotain täysin yllättävää, joka vähintään sähköistää ehdokasasettelun ja parhaassa tapauksessa yltää voittoon asti. Viime vuosina tunne on hiipunut. Vuoden 2017 kokeellinen ehdokaskattaus oli jo silloin poikkeus. Nyt palkinnot kasaantuvat ennen näkemättömällä vauhdilla samoille miehille: Jalonen vuonna 2018, Viikilä 2021, Statovci 2024. Finlandia muistuttaa yhä enemmän F1-autoilua, jossa varakkain talli korjaa lähes aina potin.

Kirjallisuuskisan kiistaton Red Bull on Otava. Statovci on tallin Max Verstappen, mutta vielä formulamaailman vastinettaan todennäköisemmin hän yltää ennätysmäärään palkintoja. Kolmas Finlandia lienee vain ajan kysymys.