15.10.2024
Kenen teokseen haluaisit seikkailemaan, Kaarlo Stauffer?
Long Playn kulttuuritoimituksen uudella palstalla ajankohtainen taiteilija vastaa kysymykseen ja heittää pallon seuraavalle. Tämän viikon taiteilija on kuvataiteilija Kaarlo Stauffer, jonka näyttely Seikkailu aukeaa galleria Helsinki Contemporaryssa tämän viikon torstaina 17.10. Muut kysymykseen vastanneet ovat kuvataiteilija Sami Havia ja kuvataiteilija Hemmo Siponen.
Kaarlo Stauffer:
Haluaisin mennä seikkailemaan Sami Havian teokseen Nosteessa (öljy ja puuväri kankaalle, 2024).
Kuva: Erno Enkenberg
Miksi? Seikkailu on omassa käytössäni monimielinen ja reunoiltaan avoin termi, joka silkan toiminnan sijaan tuntuisi rinnastuvan enemmänkin jonkilaiseen meditaatioon. Havian teos on maisemallinen ja avaa vähäeleisen tilan, joka kuitenkin on täynnä hienovaraista mutta voimakasta liikettä. Se rohkaisee viipyilemään ja antaa mielikuvien tulla ja mennä. Maalauksen liike tempaa lapsuuden kuvitelmiin ja kuvitelmiin lapsuudesta – ajasta, jolloin seikkailu oli iso osa arkea, kuvitelma toimintaa ja toisinpäin. Rakastan puuvärien tuntua. Tuskin mikään muu väri ilmaisee yhtä hyvin pakenevaa ja haikeaa.
Sami Havia:
Haluaisin mennä seikkailemaan Hemmo Siposen teokseen Upotuspiste (vesiväri hampulle, 2023).
Kuva: Katariina Lager
Miksi? Maalaus sisältää viehättävällä tavalla perinteisen väritutkielman: klassinen väriympyrä, jonka sisällä on kylmä–lämmin väririnnastus. Keltainen hehkuu maalauksen sisäistä valoa. Sen suunta tulee katsojasta, josta ilmassa lentävien perhosten varjot vihjaavat. Vesivärin kuulaus ja teoksen rajaus paljastavat maalauksen materiaalien vuosisatoja pitkän tradition, pohjusteet ja kankaan. Teoksen rakennelma, valo ja vihjeet ympäristössä houkuttelevat tutkimusmatkalle sen sisälle. Koskettelemaan eri väreissä hohkaavia laattoja, kurottamaan taivaalle ja laskeutumaan viileään grottoon.
Aistin lämmön, aistin ilman, aistin äänet ja aistin tuoksut.
Hemmo Siponen:
Haluaisin mennä seikkailemaan Maria Dunckerin teokseen Hevonen on Häst (videoinstallaatio, 2019).
Kuva: Pysäytyskuva teoksesta
Miksi? Monet teokset, joista pidän, ovat tunnelmaltaan niin kuumottavia, että en haluaisi mennä seikkailemaan niihin, mutta Maria Dunckerin Hevonen on Häst -videoinstallaation hevosmielentila kiehtoo. Muistan, kuinka teos herätti minussa huvittunutta ihmetystä. Teoksessa on kepeyttä, joka on mielestäni usein vaikea säilyttää taiteessa, kun syventyy tekemiseen ja aiheeseen. Siihen kuului hämärään näyttelytilaan ripustetuille kankaille projisoitua videomateriaalia hevosten aisteista, olemisesta ja yhteydestä seuralaisiinsa, sekä heleää musiikkia. Jos pääsisin meno-paluulipun kanssa sen maailmaan, saisin varmaankin tietää, millaista on olla kuvataiteilijan seurassa viihtyvä hevonen metsän reunalla.
