Anna Wintourin ainutlaatuinen imperiumi

TYÖHAASTATTELUN pukeutumista koskevat ohjeet olivat tarkat. Hame tai mekko. Korkokengät. Ei missään nimessä mitään mustaa. 

Oli muitakin ohjeita. Varaudu siihen, että haastattelussa puhutaan kulttuurista. Älä esitä kysymyksiä. Ja myös: älä jaarittele. Don’t chitchat, Anna hates that.

Anna oli Anna Wintour. Haastatteluun valmistautui suomalainen stailisti Claudia Cifu.

Hän oli jo käynyt useassa tapaamisessa Voguen toimituksessa, päässyt HR-osaston kanssa tehdyistä haastatteluista eteenpäin. Haastattelu Wintourin kanssa olisi viimeinen vaihe. Siihen häntä valmisteli useampi Voguen toimittaja.
Tuohon aikaan vuonna 2012 lehtikonserni Condé Nastin toimisto sijaitsi Times Squarella New Yorkissa. Kaksi saattajaa haki Cifun aulasta, ehkä molemmat olivat Wintourin assistentteja. Yleensä hänelle työskentelee samaan aikaan kaksi, joskus kolmekin assistenttia.

Ylhäällä toimituksessa Cifu saatettiin perille asti. Hän astui sisään huoneeseen. Pöydän takana istui Anna Wintour mustissa aurinkolaseissa.

Are you going to sit? Aiotko istua? Niin hän taisi sanoa.

”MUODIN vaikutusvaltaisin ihminen.” The New York Timesin päämuotikriitikko Vanessa Friedman ei mieti vastaustaan pitkään. Long Playn esittämä kysymys on, miten selittäisit Anna Wintourin aseman ihmiselle, joka ei tunne häntä. 

Sitten Friedman tarkentaa vastaustaan. Ehkä ykkössijalla on sittenkin ranskalaisen luksusmuotiyrityksen LVMH:n omistaja, on–off maailman rikkain mies, Bernard Arnault. Mutta aivan kärkeen kuuluu myös Wintour. Friedman tietää mistä puhuu, hän on seurannut muotiteollisuutta läheltä jo lähes 30 vuoden ajan. 

Muotilehden päätoimittajaksi Wintour on täysin poikkeuksellinen, Friedman sanoo.

”Kellään muulla ei ole samanlaista emoji-tunnistettavuutta. Jos piirrät polkkatukan otsahiuksilla ja lisäät siihen suuret aurinkolasit, kaikki tietävät heti, ketä tarkoitat.”

ANNA WINTOUR täyttää 75 vuotta sunnuntaina 3. marraskuuta 2024. Hän on työskennellyt Voguen päätoimittajana 36 vuotta. Pidempään kuin yksikään edeltäjistään. 

Siinä ajassa Wintourin vaikutusvalta on levinnyt laajalle Voguen ulkopuolelle: muotiteollisuuteen, viihteeseen, politiikkaan, kulttuuriin. Viimeistään Wintourin entisen assistentin Lauren Weisbergerin kirjoittama kirja ja siihen perustuva elokuva Paholainen pukeutuu Pradaan vuonna 2006 tekivät Wintourista julkisuuden henkilön.

Pitkälle uralle on yksinkertainen selitys: Wintour on onnistunut tekemään Voguella rahaa ja kasvattamaan sen muotilehdestä viihdebrändiksi.

Printtilehti ei enää riitä. Tarvitaan tapahtumia, tv-tuotantoja, uusia tapoja tehdä rahaa.  Sisältöjä, joissa voi olla itse sekä aihe että tekijä – Vogue toimi vastaavana tuottajana tänä syksynä lehtien kulttuurisivuillakin huomioidussa dokumenttisarjassa In Vogue: The 90’s. 

Muutokseen Wintour on suhtautunut käytännönläheisesti ja kiihkottomasti, Friedman sanoo. 

”Sopeudu tai kuole. Hän tietää sen.” 

Juuri ajan henkeen sopeutuminen on ollut yksi Wintourin vahvuuksista. Hän on mennyt sinne, mistä puhutaan. Sitten hän on luonut lisää puhuttavaa. Siksi Wintour valitsi Kanye Westin ja Kim Kardashianin Voguen kanteen kymmenen vuotta sitten. Ensin muotimaailma järkyttyi, sitten se päästi heidät sisään. 

Friedman sanoo, että Wintour ymmärsi ennen monia muita eri viihteen alojen väliset suhteet. Sen, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa: muoti, elokuvat, urheilu, musiikki. 

”Ja miten valta yhdessä luo valtaa toisessa.”

Myöhemmin muutkin ovat ymmärtäneet sen. Siksi muusikko Pharrell Williams on nyt Louis Vuittonin miesten malliston luova johtaja. Siksi muotitalot puhuvat itsestään nyt ”kulttuuribrändeinä”. Kulutuskriittisessä ajassa luksusbrändeillä on kasvava tarve perustella aineettomien asioiden tärkeyttä. Korostaa, että kyse ei ole vain tavaroista. 

Nyt kaikki haluavat olla osa kulttuurikeskustelua.

VOGUEN TYÖHAASTATTELUSSA 12 vuotta sitten todella puhuttiin kulttuurista. Anna Wintour kysyi Claudia Cifulta, mikä oli viimeisin näyttely jonka hän oli nähnyt. Mitä hän ajatteli siitä? Entä kuka taiteilija oli tehnyt häneen viimeksi vaikutuksen? 
Wintour oli ystävällinen, vähäpuheinen. Ei oikeastaan yhtään pelottava. 

He olivat samaa mieltä siitä, että Cindy Shermanin retrospektiivi Momassa oli ollut upea. Sitten Cifu alkoi puhua Vivian Maierista. Valokuvaajasta, joka oli vasta hiljattain löydetty. Oliko Cifu nähnyt Maierin näyttelyn vai lukenut hänestä? Sitä hän ei enää muista, mutta tajusi puhuneensa liian kauan, kun Wintour alkoi järjestää pöydällään olevia papereita. 

Cifu ei lopulta saanut muotitoimittajan assistentin paikkaa. Hän oli tehtävään nähden ehkä liiankin kokenut, siitä hänelle huomautti myös Wintour. Mutta Cifu halusi nähdä, miten asiat isossa maailmassa toimivat, eikä Vogueta suurempaa ollut. 
Myöhemmin Cifu päätyi tekemään suomalaisittain poikkeuksellista uraa New Yorkissa. Nyt hän asuu Suomessa ja työskentelee stailistina ja muotikonsulttina.

Wintourin haastatteluun hän pääsi ”niin kuin kaikki maailmassa toimii, you have to know people.” 

Cifun tapauksessa oikea ihminen löytyi kotoa. Hän jakoi asunnon ystävänsä, Voguessa työskentelevän Chioma Nnadin kanssa. Nnadi kertoi Cifulle hakuun tulevasta paikasta.

Haastattelun jälkeen Cifu teki vielä muutamia Voguen kuvauksia stailistin assistenttina. Hän näki myös Wintouria, mutta he eivät enää varsinaisesti tavanneet.

Cifu kertoo, että ennen kuvauksia Voguessa järjestetään vaatteiden läpikäynti, run through, jossa kuvauksiin suunnitellut asut esitellään Wintourille. Tuon kokoluokan kuvauksissa huone on täynnä ihmisiä: stailisti, tämän assistentit, harjoittelijat. Jos samalla tehdään sovituksia, paikalla ovat myös malli ja ompelija.

Wintourilla on maine tylynä johtajana, mutta siinä ei ole mitään poikkeuksellista, sillä muodin toimintakulttuuri on kauttaaltaan hierarkkinen. Stailisteilla on omat sääntönsä assistenteille – kenellä on lupa puhua, ketä katsotaan silmiin tai tervehditään, kuka saa olla paikalla. 

”Joskus stailistin saapuessa osan assistenteista pitää poistua huoneesta, you’re not even invited to stay in the room”, Cifu sanoo.

Vaatteiden läpikäynneissä Wintour esitti stailisteille usein suoria kysymyksiä: mikä tämä on, miksi tämä on tässä? Ehdotti ehkä asuun toisia kenkiä, jonkun toisen suunnittelijan vaatetta. Voguen sivuille ei kuvattu mitään ilman Wintourin hyväksyntää. 

Linjaus teki lehdestä konservatiivisen ja toisteisen. Muoti kuvaa aikaansa, mutta Vogue oli jäänyt kiinni Wintourin kaavaan: jotain kaunista, jotain tunnettua, jotain valkoista. Jotain Annie Leibovitzin kuvaamaa. Kun Tyler Mitchell kuvasi Beyoncén Voguen kanteen kuusi vuotta sitten, se oli ensimmäinen mustan valokuvaajan ottama kansikuva lehden 126-vuotisen historian aikana. 

Mitchell oli kuvaushetkellä 23-vuotias, Wintour ollut päätoimittajana kolmekymmentä vuotta. Mutta vaikka Vogue on avautunut uusille tekijöille hitaasti, uusille suunnittelijoille Wintour on tehnyt tilaa jo pitkään.

CFDA/VOGUE Fashion Fund on palkintorahasto, jonka tarkoitus on tukea uusia suunnittelijoita. Anna Wintour perusti rahaston syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen amerikkalaisen muotiteollisuuden ”elvytyspaketiksi”.

”Anna ajatteli, että New York tarvitsi uutta verta, uuden sukupolven ja että muodin vallanpitäjänä oli hänen vastuullaan yrittää tukea ja hoivata sitä”, Vanessa Friedman sanoo.

Voguen tuomasta näkyvyydestä oli konkreettista hyötyä palkintoehdokkaille. Friedman työskenteli palkinnon perustamisen aikaan The Financial Timesissa. Hän kertoo, että toisen julkaisun kriitikkona hän kiinnostui automaattisesti, kun lehti nosti uusia suunnittelijoita. Huomio sai liikkeelle myös sisäänostajat ja potentiaaliset rahoittajat. Asemoimalla itsensä osaksi muotiteollisuutta Wintour kasvatti myös omaa valtaansa.

Kaikkien aikojen ensimmäisen palkinnon voittivat naistenvaatebrändin Proenza Schoulerin suunnittelijat Jack McCollough ja Lazaro Hernandez. Rahapalkinnon lisäksi suunnittelijat saivat mentorin, Burberryn silloisen toimitusjohtajan Rose Marie Bravon, joka nosti brittitalon uuteen menestykseen 2000-luvun alussa. Sellainen neuvonantaja on uudelle merkille korvaamaton.
 
Proenza Schouler on 20 vuodessa vakiinnuttanut asemansa huippumuotimerkkinä ja Voguen palkinto jaetaan yhä vuosittain. 

Nykymuodossaan se tarjoaa kymmenelle finalistille näkyvyyden lisäksi mentorointia ja verkostoitumista. Kolmelle uudelle suunnittelijalle jaetaan rahapalkinto. 

Uusi ei aina ole synonyymi nuorelle. Yksi tämän hetken kiinnostavimmista suunnittelijoista, Willy Chavarria, oli 54-vuotias voittaessaan palkinnon omalla merkillään kolme vuotta sitten. Samana vuonna Chavarria palkattiin Calvin Kleinin miesten malliston johtoon.

ANNA WINTOUR on nähnyt eturivin paikalta 1990-luvun lopussa alkaneen muutoksen, jossa suunnittelijoista on tullut kauppatavaraa luksusmuotiyhtiöiden toimitusjohtajille. Suunnittelijan onnistumista mitataan rahassa – eikä sitä odoteta pitkään.

Wintourin roolista kulissien takana on puhuttu paljon. Hänen vaikutuksestaan muotitalojen palkkauspäätöksiin. Jopa siihen, miltä mallistot näyttävät. Kuinka merkittävä tuo rooli on? 

”Vähemmän merkittävä kuin ihmiset ehkä ajattelevat sen olevan”, Vanessa Friedman sanoo.

Kyllä, tietyt johtajat konsultoivat häntä säännöllisesti. Kyllä, Wintour on tehnyt hyvää monien suunnittelijoiden uralle. 

Mutta: ”En usko, että [LVMH:n] Bernard Arnault tekee mitä hän haluaa. En usko, että [Keringin] François-Henri Pinault tekee mitä hän haluaa. Ei hän vetele verhon takana naruista.”

Ihmiset rakastavat puhua, Wintour taas antaa haastatteluja harvoin. Ja kun ei selittele itseään ja toimintaansa, puheet elävät, alkavat kasvaa. Syntyy tarina elämää suuremmasta muotivaikuttajasta.

”Eikä hän ole tehnyt mitään vähätelläkseen puheita. Ne toimivat hänen edukseen”, Friedman sanoo.

Tietenkään maine ei ole syntynyt aivan tyhjästä.

YHDEN ASIANOMISTAJAN mukaan suunnittelija John Galliano sanoi pariisilaisessa kahvila-baarissa 30 juutalaisvastaista loukkausta 45 minuutin aikana. Osa päätyi videolle. Välikohtauksia oli useampi ja niitä seurannut oikeudenkäynti vuonna 2011 huomioitiin Suomessa asti. 

Tuomio tuli vihapuheesta. Rangaistuksena oli ehdolliset sakot, sekä potkut Diorilta ja Gallianon omaa nimeä kantavalta merkiltä.  Pystyykö Galliano enää koskaan palaamaan muotimaailman huipulle, The Guardian kirjoitti tuomion antamisen aikaan. Nyt tiedetään, että pystyi: Galliano on ollut viimeiset kymmenen vuotta Maison Margielan luova johtaja. 

Wintourilla oli keskeinen rooli Gallianon uran elvyttämisessä. Hän oli auttanut suunnittelijaa jo tämän uran alussa. Antanut näkyvyyttä Voguessa, esitellyt oikeille ihmisille, yhdistänyt rahoittajien kanssa. Hän oli mukana järjestämässä interventiota kauan ennen kuin Gallianon ongelmista tuli julkisia.

Paluun valmistelu alkoi reilu vuosi tuomion jälkeen ja kriisinhallinnan askeleet olivat seuraavat: ensin Wintour järjesti raitistuneelle Gallianolle vierailevan suunnittelijan paikan ystävälleen Oscar De La Rentalle, sitten opetuskeikan New Yorkin Parsons-muotiyliopistoon (kurssi peruttiin lopulta vastustuksen vuoksi). Sitten vuorossa oli Wintourin ystävän Charlie Rosen keskusteluohjelma (Wintour lähetti ohjelman vieraaksi aikoinaan myös nuoren Alexander McQueenin). 

Lähes varmana tietona pidetään sitä, että Wintour puhui Renzo Rossolle Gallianon palkkaamisesta Margielalle. Rosson yritys OTB Group omistaa Maison Margielan.

Selvästi Wintour uskoo Gallianoon suunnittelijana, pitää tätä tärkeänä muodille, Friedman sanoo.
Tänä keväänä julkaistu dokumentti High & Low – John Galliano oli osin Voguen kustantajan Condé Nastin tuottama. 
The uncancelling of John Galliano, otsikoi Financial Times dokumentista kertovan juttunsa.

”On selvää, että Anna uskoo toisiin mahdollisuuksiin ja haluaa, että muoti on avoin niille. Myös siinä näkyy hänen vaikutuksensa”, Friedman sanoo.

Kun Alexander Wang palasi New Yorkin muotiviikoille sen jälkeen, kun yli kymmenen ihmistä oli syyttänyt suunnittelijaa seksuaalisesta ahdistelusta, Anna Wintour istui näytöksen eturivissä.

RONALD REAGAN ISTUI viimeistä vuottaan Valkoisessa talossa, kun Anna Wintour aloitti Voguessa. Marraskuussa Yhdysvalloissa valitaan maan 47. presidentti, kahdeksas Wintourin päätoimittajauran aikana. Vogue tukee Kamala Harrisia ja lehden kutsumana Harrisin kampanjatuotteita ovat suunnitelleet muun muassa Willy Chavarria ja Thom Browne.

Presidentit, poliitikot ja heidän puolisonsa ovat jo ennen Wintouria saaneet huomiota Voguessa. Mutta vasta Hillary Clinton oli ensimmäinen presidenttiehdokas, jonka puolelle lehti virallisesti asettui vuonna 2016. Ilmeisesti Donald Trump oli Wintourille liikaa. 

Wintour  tapasi Trumpin pian tämän valinnan jälkeen, mutta Melania Trump ei koskaan saanut perinteistä presidentin puolison Vogue-kantta.

Muodissa ja sen ympärillä liikkuu vaikutusvaltaisia ihmisiä, loputon virta rahaa. Ja harva on siinä maailmassa yhtä verkostoitunut kuin Wintour. Sellainen pääoma kiinnostaa myös poliitikkoja. Wintour on ollut merkittävä varainkerääjä usealle demokraattiehdokkaalle. Molemmille Clintoneille, Bidenille, nyt Harrisille. 

Eniten rahaa hän on kerännyt Barack Obamalle, lehtitietojen mukaan yli viisi miljoonaa dollaria. Hänen roolinsa rahoittajana oli niin merkittävä, että alkoi kiertää huhu, jonka mukaan Obama aikoi nimittää Wintourin suurlähettilääksi jonnekin Eurooppaan, ehkä tämän kotimaahan Englantiin. 

Huhuja ei koskaan vahvistettu, mutta samoihin aikoihin Wintour ylennettiin Condé Nastin kaikkien julkaisujen taiteelliseksi johtajaksi. Yhtiön silloinen toimitusjohtaja kommentoi nimitystä The New York Timesissa: ”Olen valmis menemään pitkälle, jotta emme menetä Annaa. Etenkään nyt, kun hän on uransa huipulla.”

Syntyi kaava, jossa Wintourin asema Condé Nastilla on noussut aina, kun huhut hänen lähdöstään ovat voimistuneet. 
Wintour ei ollut immuuni Black Lives Matter -liikkeen aloittamalle keskustelulle ja kritiikille Voguen sisältöjen ja tekijöiden valkoisuudesta. Condé Nastin sisäisessä sähköpostiviestissä kesällä 2020 hän otti täyden vastuun lehden ”tekemistä virheistä”. 

Hänen asemaansa kritiikillä ei ollut merkittävää vaikutusta. Saman vuoden lopussa Wintour sai taas uuden tittelin, Chief Content Officer of Condé Nast. Yksinkertaistettuna Wintourilla on nyt viimeinen sana yhtiön kaikkien lehtien sisältöihin, kaikkialla maailmassa – The New Yorker on ainoa poikkeus. 

Kun valtaa on keskitetty Wintourille, kaikesta muusta on säästetty. Vuosi sitten Claudia Cifun ystävä Chioma Nnadi nousi britti-Voguen päätoimittajan Edward Enninfulin seuraajaksi. Hänen tittelikseen ilmoitettiin Head of Editorial Content, toimituksellisen sisällön johtaja. 

Neljässä vuodessa Condé Nast on lakkauttanut kaikkien omistamiensa Vogue-lehtien päätoimittajuudet. Kaikkien, paitsi Anna Wintourin. Kolme vuotta sitten lanseeratun Vogue Scandinavian päätoimittajan, maineikkaan lehtisuvun perijän Martina Bonnierin tittelin selittää se, että lehteä julkaisee lisenssisopimuksella ruotsalaisyritys Four North Stockholm Ab. Se on Martina Bonnierin oma yritys.

VOISIKO JOKU VIELÄ päästä samanlaiseen asemaan kuin Anna Wintour? Vanessa Friedman ei mieti vastausta pitkään ja se on: ehdottomasti ei. Maailma on liian erilainen, kulttuuri liian hajautunut.

”En usko, että kenelläkään, missään, voisi enää olla samanlaista keskittynyttä päätöksentekovaltaa.”  

Wintourin kaltaiset, elämää suuremmat johtajahahmot edustavat muodin vanhaa toimintakulttuuria, jota on alettu viime vuosina haastaa.

Myös muoti on muuttunut, Claudia Cifu sanoo. Portinvartijat voi nyt ohittaa: vaihtoehtoisten suunnittelijoiden on mahdollista tavoittaa suuria yleisöjä omilla ehdoillaan, omilla alustoillaan.

”Kulttuuri on kollektiivisesti menossa suuntaan, jossa hierarkiat halutaan rikkoa”, Cifu sanoo.

Wintourin lähtö tulee olemaan yhden aikakauden loppu. Hän on viimeinen muotilehtien suurista mega-päätoimittajista, Friedman sanoo. Institutionaalinen hahmo. Toinen lajinsa viimeinen, Chanelin edesmennyt suunnittelija ja Wintourin ystävä Karl Lagerfeld, oli töissä loppuun asti. Lagerfeldilla oli Chanelin kanssa lifetime contract, ikuisuussopimus. 

Friedman arvelee, että Wintourilla on viiden vuoden sopimus, joka uusitaan säännöllisesti.

”En usko että hän kuolee virassa, kuten Karl. Anna on äärimmäisen kontrolloitu ja tulee varmasti myös kontrolloimaan lähtönsä.”

Sitä ennen Wintourilla on tehtävä museossa. Vanessa Friedmanin mielestä Met-gaala on ehkä paras esimerkki Anna Wintourin vaikutusvallasta.

MET-GAALA ON pukuinstituutin vuosittaisen päänäyttelyn avajaisilta Metropolitan-museossa. Se, mikä alkoi pienen piirin hyväntekeväisyysillallisena, on nyt ympäri maailmaa kiinnostava tapahtuma. Muodin Super Bowl, Party of the Year. 

Siitä huolimatta, tai juuri siksi, että suuri yleisö näkee gaalasta lähinnä vieraiden saapumisen museon portaille. Maailman kuvallistuminen, Instagram ja Tiktok, ovat arkipäiväistäneet julkkiskulttuurin, ehdollistaneet ihmiset sille ja tehneet Met-gaalasta suuremman kuin koskaan.

Rahalla pääsee ja ei pääse gaalaan. Pöytä Met-gaalasta maksaa arvioiden mukaan 350 000 dollaria, yksittäinen lippu 
75 000. 

Mutta Anna Wintour päättää vieraslistan. Hän vaikuttaa myös siihen, miten vieraat pukeutuvat, mikä on illallisen istumajärjestys. Mikä artisti esiintyy kaksituhatta vuotta vanhan Dendurin temppelin edessä. 

Ainoa asia, johon Wintourilla ei ainakaan virallisesti ole sananvaltaa, on näyttelyn kuratointi. Viime keväänä gaala tuotti museon mukaan 26 miljoonaa dollaria yhdessä illassa.

”Se ei ole juhla, se on liiketoimintaa”, Vanessa Friedman sanoo.

SE ON MYÖS KULTTUURITEKO. Gaalan tuotto ohjataan lyhentämättömänä pukuinstituutille. Se on Met-museon ainoa osasto, joka joutuu rahoittamaan oman toimintansa. 

Pukuinstituutin kokoelmassa on yli 35 000 vaatetta ja asustetta. Vanhimmat ovat 1400-luvulta, uusimmat hankinnat kuluneelta vuodelta. Niin laajan kulttuurihistoriallisen pukukokoelman ylläpito on kallista. Se vaatii konservointilaboratorion, haute couture -osaamista ja paljon tilaa: osa vaatteista on niin suuria ja rakenteeltaan monimutkaisia, että niitä on säilytettävä mallinukkien yllä.

Muoti ja taide mahtuvat samaan museoon, mutta rahoituksen näkökulmasta ne eivät ole tasavertaisia. Siitä lähtien, kun Wintour alkoi vakituisesti vastata gaalasta vuonna 1999, se on kerännyt pukuinstituutille yli kaksisataa miljoonaa dollaria. 
Kun pukuinstituutti avattiin uudelleen laajan remontin jälkeen kymmenen vuotta sitten, sillä oli uusi nimi: The Anna Wintour Costume Center. 

Friedman uskoo, että Wintour ei lähde pukuinstituutista, ennen kuin sen jatko on turvattu. Yksinkertaisin ratkaisu olisi, että museo sisällyttäisi pukuinstituutin osaksi budjettiaan, hän sanoo. Silloin Met-gaala voisi olla taas pieni hyväntekeväisyysilta ja pukuinstituutti osa museota, taidetta taiteen joukossa.

Muoti kyllä kiinnostaa ihmisiä. Museon kaikkien aikojen suosituin näyttely on pukuinstituutin kuuden vuoden takainen teemanäyttely Heavenly Bodies: Fashion and the Catholic Imagination, jossa vieraili 1 659 647 kävijää. Kymmenen suosituimman näyttelyn listalta löytyy myös kaksi muuta pukuinstituutin näyttelyä.

Museon lisäksi gaalasta hyötyy tietenkin myös Vogue. Viime keväänä lehden gaalasisällöillä oli verkossa arviolta viisitoista miljardia näyttökertaa. 

Samaan aikaan kun Voguen merkitys lehtenä hiipuu, gaala kasvaa – ja tuottaa samalla Voguelle loputtoman sisällön eli mainosrahan lähteen. 

Ensi kevään näyttelyn teema, Superfine: Tailoring Black Style, julkistettiin juuri. Se perustuu tutkija Monica L. Millerin teokseen Slaves to Fashion: Black Dandyism and the Styling of Black Diasporic Identity. Miller on näyttelyn vieraileva kuraattori. Tyler Mitchell kuvaa näyttelyn yhteydessä julkaistavan kirjan.

Met-gaalan juhlakomiteaan kuuluvat räppärit Asap Rocky ja Pharrell Williams, formulakuski Lewis Hamilton, näyttelijä Colman Domingo – ja Anna Wintour. Koripalloilija LeBron James on komitean kunniajäsen. Keskustelu alkoi välittömästi, lehtijuttuja seurasi. Samalla varmistui että Anna Wintour ei ole vielä lähdössä minnekään, ei ainakaan ennen toukokuun ensimmäistä maanantaita.

Tämän hetken valtajärjestyksestä Vanessa Friedmanilla on selkeä näkemys. 

”Met-gaala on suurempi kuin Vogue, mutta ei suurempi kuin Anna.”

Tyler Mitchell: Wish This Was Real 23.2.2025 saakka Valokuvataiteen museon K1-näyttelytilassa.

Jutun lähteenä käytetty kirjoja Amy Odell: Anna The Biography ja Dana Thomas: Gods and Kings.