Suomalainen kalasoppa

TUULI PUUSKUTTAA syyskuisena aamuna eteläisen Saimaan Iesselällä. Veli-Matti Ruokokoski ja hänen vaimonsa Eeva-Liisa ovat tavalliseen tapaansa lähteneet verkoilleen. Selän keskimmäisellä syvänteellä heitä lähestyy moottorivene. Tuulen läpi kuuluu huuto: ”Älkää laskeko, me vedetään nuottaa siihen.”

Järvenselällä kaksi moottoroitua alusta näyttää virittäytyvän vetämään nuottaverkkoa.

Ruokokosket jatkavat verkkonsa laskemista, sillä he pyytävät tutulla paikalla, johon nuotalla ei ole etuajo-oikeutta.

Tästä huolimatta ammattikalastajien alukset alkavat upottaa kookasta nuottaverkkoa veteen.

Eläkeläispariskunnan verkko on sotkeutua koneen vetämään nuottaan. Ruokokosket taivuttavat nailonverkkoaan nuotan perän taakse. Verkon paino, hiekalla täytetty vichy-pullo, painuu kohti pohjaa.

Verkkonsa laskettuaan pariskunta lähtee puhuttelemaan järvenselän ammattikalastajia.

Siitä seuraa sanaharkka, joka huipentuu vastapuolen huutoon: ”Kohta tarvitaan varmaan puukkoa.” Veli-Matti ja Eeva-Liisa Ruokokoski jäävät miettimään, käytettäisiinkö sitä heihin vai verkkoihin.

Ruokokosket suuntaavat kohti kotirantaansa. Selälle jäävät ammattikalastajat Jussi Karhu ja Markku Turtiainen, eteläisen Saimaan harvat mutta sitäkin tehokkaammat troolaajat.

Ruokokosket ovat kauhistuneita: näin heitä ei ole ikinä kohdeltu, vaikka vuosien varrella vastaan on tullut monenlaista aironheiluttajaa.

Ruokokosket ovat kuulleet, että muillakin on ollut riitoja troolipyytäjien kanssa. Troolin tieltä on jouduttu väistämään, uistelijoiden siimoja on katkennut ja pienemmät veneet ovat keikkuneet vaarallisesti troolin nostattamissa laineissa. Huhut kiertävät ja tarinat jäävät elämään. Ihmiset katselevat ihmeissään, kun mökkijärvet muuttuvat taisteluareenaksi.

Ruokokosket soittelevat tutuille, jotka kalastavat samalla Kuivasen vesialueella, ja yksi sun toinen kehottaa tekemään rikosilmoituksen. Alueen kalastuksenvalvoja ajaa kiireesti Ruokokoskien mökille paikallisen kalastajan kanssa. Veli-Matti Ruokokoski lähtee miesten kanssa takaisin Iesselälle.

Aikaa on kulunut parisen tuntia. Kun Ruokokoskien vene lähestyy Iesselän syvännettä, ovat nuotta-alukset saaliineen jo loitommalla. Ruokokoskien kolme kalastusmerkkiä ovat kateissa, verkkoankkurin ja verkkonarun köydet ovat poikki, eikä ankkuria näy missään. Pienen etsiskelyn jälkeen verkko löytyy muutaman sadan metrin päästä mytyssä, tuhottuna.

Ruokokosket päättävät puuttua vääryyteen. Heti järveltä tultuaan Veli-Matti soittaa Lappeenrannan poliisille tehdäkseen tutkintapyynnön vahingonteosta. Asia luvataan tutkia.

Ruokokosket jäävät luottavaisina odottamaan.

Kunnes tulee tammikuu ja puhelinsoitto poliisilta: Ruokokosket kutsutaan kuultaviksi, koska heitä epäillään vahingonteosta.

Talvisena pakkaspäivänä Veli-Matti ja Eeva-Liisa Ruokokoski ajavat tunnin matkan päähän Lappeenrantaan. Poliisilaitoksella selviää, että troolikalastaja Markku Turtiainen on heti syyskuussa tehnyt pariskunnasta rikosilmoituksen. Ruokokoskien verkon paino, se hiekalla täytetty vichypullo, on ilmoituksen mukaan rikkonut nuottaverkon.

Ruokokosket tekevät useita lisäselvityksiä mielestään puutteelliseen esitutkintapöytäkirjaan ja täydentävät osin ristiriitaisia tietoja. Toukokuussa 2013 syyttäjä jättää syytteen nostamatta todennäköisten syiden puuttuessa. Silloin välikohtauksesta Iesselällä on ehtinyt kulua kahdeksan kuukautta.

Ruokokoskien mielestä heidän asiaansa on tutkittu vastahakoisesti. Aiemmasta tutkintapyynnöstä ei ole kuulunut pihaustakaan, joten he jättävät rikosilmoituksen verkkonsa tuhoamisesta heinäkuussa 2013, lähes vuosi tapahtuman jälkeen.

Nyt he odottavat jännittyneinä, millainen syyte tällä kertaa tulee.

”Konenuotta veti koko syvänteen tyhjäksi kertaheitolla. Nyt siellä ei ole muikun muikkua.”