Aleppoon ei juuri nyt saada yhteyttä

Pitkät - LP 103

Ilmaiset videopuhelut ovat mullistaneet diasporassa elävien yhteydenpidon.

WhatsAppia käyttää jo joka kolmas maapallon asukas. Koronapandemian aikana sen käyttö on lisääntynyt selvästi. Erityisen tärkeitä se ja muut vastaavat palvelut ovat niille, jotka ovat joutuneet jättäneet kotimaansa. Jamila Salam puhuu päivittäin tuntikausia sukulaisilleen Turkkiin ja Yhdysvaltoihin. Silloin kun vanhassa kotikaupungissa Aleppossa sattuu olemaan sähköä, hän saa yhteyden myös Amal-tätiin, joka jäi pommitusten keskelle, kun muut pakenivat.

 

KUN KORONAPANDEMIA keväällä 2020 alkoi, Karl Wagner joutui häipymään nopeasti Nigeriasta. Hänen työnantajansa antoi evakuointimääräyksen. Wagner lensi Suomeen ja asettui Katajanokalle, jossa hänen vanhempiensa jugend-asunto oli tyhjillään. Wagner, 37, on suomalainen, mutta hän ei ole asunut maassa sitten varhaislapsuutensa.

Hänen kotinsa ja työnsä ovat Nigeriassa, sen pääkaupungissa Abujassa. Hän työskentelee Länsi-Afrikan talousyhteisö Ecowasin alaisuudessa aseistariisunnan asiantuntijana, mutta palkan maksaa saksalainen yritys nimeltä Bonn International Center for International Conversion. Wagner konsultoi ja kouluttaa afrikkalaisia asiantuntijoita tehostamaan sekä laillisten että laittomien aseiden hallintaa. Hän tekee työtään noin kymmenessä maassa.

Nyt hän istuu väliaikaisasuntonsa sohvalla. Olohuone on valtava. Seinillä on kansallisromanttista taidetta. Kakluuneja asunnossa on useampi. Puhelin kilahtaa. Wagner kurottaa sen käteensä ja avaa WhatsApp-sovelluksen.

”Ei mitään kiireellistä. Lontoossa asuva ystäväni kuittasi kuunnelleensa hänelle vinkkaamani biisisuosituksen, länsiafrikkalaista tribalräppiä 80-luvulta.”

Karl Wagnerin arki on pyörinyt yli vuoden WhatsAppissa. Hänen työnsä on siellä, samoin kaikki sosiaaliset suhteet. Hän ei tunne Helsingistä juuri ketään eikä seuraa Suomen uutisia. Hänellä on Suomen passi, mutta hän pitää Afrikkaa eräänlaisena henkisenä kotinaan.

Wagner on asunut Afrikan eri maissa – Senegalissa, Guineassa, Namibiassa, Tansaniassa, Togossa ja Nigeriassa – kolmanneksen elämästään. Aikoinaan hän opiskeli Britanniassa ja Hollannissa.

Hänen puhelimeensa tippuu tämän tästä viestejä eri puolilta maailmaa. Yksi korealainen kaveri haluaisi usein videopuhelujen aikana juoda olutta yhdessä; se helpottaa hänen yksinäisyyttään. Wagnerille se on vähän haastavaa. ”Aikaeron takia en yleensä voi avata pulloa täällä samaan aikaan.”

Vähintään kerran viikossa Wagner kirjoittaa autonkuljettajalleen Solomon Degold Nwamballe Abujaan. Jos he molemmat olisivat siellä, Nwamba ajaisi heitä paikasta toiseen, odottaisi neuvotteluhuoneiden ulkopuolella ja perehdyttäisi Wagneria gospelin saloihin. Vuosien kuluessa heistä on tullut läheiset. Kerran Nwamba pelasti Wagnerin kidnappausvaarasta. Heidän keskustelunsa kulkevat tähän tapaan:

Karl Wagner: Solomon how are you???
Solomon Degold Nwamba: Hello Mr Karl good morning hope you are doing well with your family thanks
Wagner: I am well! My parents are well too. How is your family? Nwamba: We are still on the luck down
Wagner: Still!!
Nwamba: Very hard time here in Nigeria
Wagner: Yeah that is what I understand
Nwamba: Family is doing well
Wagner: I hear that the president has not been listening to his experts Nwamba: Yes, but what can we do
Wagner: Yeah what can be done!!
Nwamba: Your opinion is my command, you are my boss and not any other else
Wagner: Ah you are my boss

Viime päivinä he ovat puhuneet paljon Nwamban siskon tyttären hääjärjestelyistä. Häät pidetään kuukauden kuluttua Abujassa. Myös Wagner on saanut kutsun, mutta on epäselvää, pääseekö hän lähtemään. Nwamba haluaa tietää, joko Wagner on käynyt Helsingissä räätälillä otattamassa itsestään mitat. Nwamba aikoo teettää ystävälleen häihin nigerialaisen asun.

Kautta rantain he keskustelevat myös Nwamban rahatilanteesta. Se on hyvin vaikea. Hotellit ovat tyhjiä eikä kaupungissa ole ulkomaalaisia, joten Nwamban kahdeksan taksia seisovat lähes käyttämättöminä. Wagner lupaa lähettää ystävälleen vähän rahaa.

“Sanon, että velaksi, mutta me molemmat tiedämme, etten koskaan pyydä rahoja takaisin.”

Wagner vilkaisee taas puhelintaan. Tribal-räppiin tutustuneesta lontoolaiskaverista ei ole enää kuulunut. Wagner aikoo kysyä myöhemmin, mitä miehen somalialaiselle deittiprofiilille kuuluu. Kaveri tutkii työkseen aseellisia konflikteja, mutta Somaliassa hänen on ollut vaikea luoda suoria yhteyksiä taistelijoihin. Sitä varten hän perusti Tinderiin valeprofiilin muka Euroopasta Somaliaan muuttaneena naisena. Näin hän pääsi yhteyksiin tavoittelemiensa miesten kanssa.

”Ilmeisesti tuo nainen on erityisen kiinnostunut jihad-taistelijoiden ja al-Shabaabin jäsenten aseista.”

KARL WAGNER on yksi miljoonista ihmisistä, joille ilmaiset videopuhelut ja viestipalvelut ovat merkinneet arjen vallankumousta: omalla puhelimella voi soittaa pitkiä videopuheluita ja lähettää rajattomasti viestejä kaikkialle maailmaan, maksutta.

Yhdysvaltalaiset Jan Koum ja Brian Acton perustivat WhatsAppin vuonna 2009. Nyt sitä käyttää jo joka kolmas maapallon asukas. (Facebook osti WhatsAppin vuonna 2014.) Muita samankaltaisia pikaviestipalveluita on maailmalla kymmeniä, ellei satoja. Venäjällä käytetään paljon Telegramia, Ukrainassa Viberiä, Kiinassa WeChatia (WhatsApp on Kiinassa kielletty), Japanissa ja Thaimaassa Linea ja Etelä-Koreassa KakaoTalkia.

Pandemian vuoksi viestejä liikkuu enemmän kuin koskaan ennen – heti keväällä 2020 WhatsAppin maailmanlaajuinen käyttö lisääntyi 40 prosentilla.

Samaan aikaan pikaviestipalvelujen kanssa ovat kehittyneet videopuhelut. Virossa vuonna 2003 perustettu Skype oli alan edelläkävijä, ja nyt sen kanssa kilpailevat esimerkiksi Zoom, Microsoft Teams, Google Meet – ja tietysti WhatsApp.

Jos lähes koko maapallon polvilleen laittaneesta koronapandemiasta hakemalla hakee hyviä puolia, niin sellainen on ehkä ajoitus: jos tämä kaikki olisi tapahtunut pari vuosikymmentä aiemmin, etätöistä ei olisi tullut mitään.

Ennen koronaa Karl Wagner matkusti jatkuvasti eri puolilla Afrikkaa ja tapasi korkea-arvoisia upseereja ja muita turvallisuusviranomaisia. Hän ajatteli, että se on on välttämätöntä – muuten hommat eivät etenisi. Miten tuntematon eurooppalainen mies videoyhteyden päästä voisi muka saada mitään aikaan?

Wagner sanoo oppineensa pandemian myötä, että luottamus on mahdollista rakentaa, vaikkei tapaisi kasvotusten. Ensimmäisen yhteydenoton hän tekee aina perinteisellä tekstiviestillä. Hei. Nimeni on Karl Wagner. Työskentelen Ecowasin alaisuudessa. Ehdittekö olla minuun yhteydessä.

”Yleensä vastaus tulee viidessä minuutissa ja henkilö kertoo olevansa valmis keskusteluun. Sen jälkeen tiedän, että numeroni on tallennettu puhelimeen ja siirryn jatkamaan keskustelua WhatsAppissa.”

Wagnerin työn päätavoitteena on estää laittomien aseiden leviämistä. Hän kertoo, että Libyan itsevaltaisen johtajan Muammar Gaddafin syrjäyttämisen jälkeen läntiseen Afrikkaan on ilmestynyt ”järjetön määrä” aseita.

”Gaddafilla oli palkkalistoillaan paljon länsiafrikkalaisia aavikkosotilaita, joista monet siirtyivät Libyan murenemisen jälkeen muun muassa Maliin. Siellä on tällä hetkellä erittäin epävarma turvallisuustilanne ja valtavasti erilaisia aseellisia rikollisryhmiä.”

Monissa muissakin Afrikan maissa on paljon aiempien vuosikymmenten konflikteista jääneitä aseita, jotka tulisi saada turvallisiin varastoihin, ellei niiden tuhoaminen onnistu.

”Samaan aikaan vaurastuva keskiluokka lääkitsee turvallisuudenkaipuutaan hankkimalla koteihinsa kalashnikoveja, eikä kukaan tiedä, miten paljon on epävirallisia asepajoja, joissa valmistetaan mitä tahansa räjähtävää pyörän sisäkumista ja neuloista lähtien.”

--

Tilaa Long Play ja lue koko juttu täältä.