Mullan linnake
Pitkät - LP 32
Juha Sipilän keskustassa todellista valtaa käyttää pääministerin johtoryhmä, pieni uskottujen piiri. Virallisesti sitä ei ole olemassa.
Sipilä on kokematon poliitikko, joka haluaa tehdä asiat uudella tavalla. Hän on mullistanut keskustan johtamiskulttuurin ja sivuuttanut viralliset puolue-elimet. Osa keskustalaisista syyttää häntä itsevaltaisista otteista ja liian oikeistolaisesta linjasta. Sipilän hallituksen ohjelmassa on aivan samoja tavoitteita, joilla Esko Aho suututti ay-liikkeen viime vuosituhannella. Nyt Ahon sanotaan olevan Sipilän tärkeimpiä neuvonantajia. Toimittaja Juha Kauppinen selvitti, kenen suulla hallitus puhuu ja miten sen ohjelma viime keväänä syntyi. Neuvottelujen viimeisellä viikolla hallitus päätti kolminkertaistaa sosiaali- ja terveysmenojen leikkaukset.
”MEISTÄ EI KUKAAN taida vielä tajuta, paljonko laitoimme kiviä reppuumme”, sanoi Juha Sipilä valtioneuvoston juhlahuoneiston Smolnan neuvotteluhuoneessa perjantaina 8. toukokuuta.
Oli hallitusneuvotteluiden ensimmäinen päivä. Edellisenä päivänä oli julkistettu, että hallituksen muodostamista yrittäisi kolme puoluetta: keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset.
Kivillä ja repulla Sipilä tarkoitti massiivisia, miljardien eurojen leikkauksia, joihin hallituspuolueet neuvotteluhuoneessa olivat juuri sitoutuneet. Hetkeä aiemmin oli kuultu valtiovarainministeriön valtiosihteerin Martti Hetemäen ja Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen esitykset Suomen taloustilanteesta. Kumpikin oli korostanut, että Suomi on huonossa jamassa.
Hetemäki oli ilmoittanut, että alkaneella vaalikaudella pitäisi leikata kuusi miljardia ja sen lisäksi pitäisi saada aikaiseksi päätöksiä, joista vaalikauden jälkeen syntyisivät neljän miljardin säästöt. Kaikkiaan siis peräti kymmenen miljardin leikkaukset. Samat luvut esiintyivät valtiovarainministeriön maaliskuussa julkaisemassa raportissa, josta käytettiin julkisuudessa nimitystä ”tilannekuva”. Long Playlle vuodetusta keskustelumuistiosta selviää, ettei yksikään Smolnan neuvotteluhuoneessa istuneista keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten poliitikoista kyseenalaistanut kymmenen miljardin euron leikkaustarvetta. Kokoomuksen Ben Zyskowicz tosin kyseli perusteita sille, miksi hallitus on valitsemassa valtiovarainministeriön tiukan leikkauslinjan, kun osa taloustieteilijöistä kannattaa täysin päinvastaisia toimia, siis elvytystä.
Yksimielisyyttä voi pitää yllättävänä, sillä kevättalvella ennen vaaleja puolueiden vaaliohjelmissa ei puhuttu mitään näin suurista leikkauksista. Keskusta oli esittänyt leikattavaksi kolmea miljardia, perussuomalaiset kahta kolmea miljardia ja kokoomus viittä miljardia.
Kuinka kymmeneen miljardiin oli päädytty?
Ratkaiseva käänne oli nimenomaan valtiovarainministeriön tilannekuvaraportti, joka julkaistiin kuukautta ennen vaaleja, 19. maaliskuuta. Sen jälkeen kokoomus ilmoitti yllättäen, että se on kasvattanut omaa leikkauslistaansa miljardilla eurolla, siis valtiovarainministeriön linjan mukaiseksi. Mistä miljardi otettaisiin, siitä ei saatu selvyyttä.
Sipilä puolestaan kommentoi ministeriön lukuja tuoreeltaan sanomalla, että leikkausten mittaluokka saattaa olla oikea mutta aikataulu liian tiukka. Sen tarkemmin leikkauksista – varsinkaan niiden tarkasta sisällöstä – ei ennen vaaleja puhuttu.
Vaalien jälkeen hallitustunnustelijaksi nimitetty Sipilä kuitenkin tempaisi valtiovarainministeriön leikkausluvut viipymättä esille. Kun hän esitti tunnusteluvaiheessa muille puolueille kuuluisat 15 kysymystään, heti toisessa kysymyksessä tivattiin, hyväksyvätkö puolueet valtiovarainministeriön luvut tilannekuvaksi. Oli selvää, että ne pitäisi hyväksyä, jos hallitukseen haluaisi.
Periaatepäätös leikkauksista lyötiin lukkoon ilman vastalauseita 8. toukokuuta Smolnassa. Sipilä oli pohjustanut asian muiden puolueiden kanssa ja varmistunut siitä, että neuvottelupöytään kokoontuisi riittävän yksimielistä väkeä.
Tyrmistys koitti vasta puoltatoista viikkoa myöhemmin, kun hallitusneuvottelijoille paljastui, mistä kaikesta heidän olisi leikattava.
