Yhä harvempi voisi harkita äänestävänsä perussuomalaisia

18. marraskuu 2016, Juha Kauppinen

Kun kirjoitin perussuomalaisten tulevaisuutta käsittelevää juttuani Iivisniemen pesänjakajat, olisin halunnut tietää, mikä on perussuomalaisten potentiaalinen kannatus. Se tarkoittaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka edes voisivat harkita äänestävänsä puoluetta.

Tavallisessa kyselyssä vastaaja valitsee yhden puolueen, jota äänestäisi, jos vaalit olisivat nyt. Potentiaalista kannatusta selvitettäessä vastaaja sen sijaan luettelee kaikki ne puolueet, joita voisi kuvitella äänestävänsä. Potentiaalinen kannatus siis kertoo, kuinka myönteisesti puolueeseen suhtaudutaan. Varsinkin populistiselle puolueelle voisi ajatella olevan tärkeää näkyä tuollaisella laajalla listalla.

Jututin artikkeliani varten Taloustutkimuksen tutkimuspäällikköä Juho Rahkosta, joka on kansan pulssilla: Taloustutkimus selvittää jatkuvasti, mitä suomalaiset ajattelevat esimerkiksi puolueista. Rahkonen huomasi, että puolueiden potentiaalisia kannatuslukuja ei itse asiassa ollut mitattu sitten tammikuun 2012.

Kuinka ollakaan Iltalehti julkaisi perjantaina uutisen, jossa juuri potentiaalista kannatusta on mitattu Taloustutkimuksen kyselyssä. Sen mukaan vihreät on rymistelemässä kuntavaalivoittoon. Vihreiden potentiaalinen kannatus on hirmuinen, peräti 38 prosenttia. Yli kolmannes kaikista äänestäjistä siis nimeää vihreät puolueeksi, jota voisi joissain oloissa äänestää.

Iltalehden jutussa ei mainittu aiempien tutkimusten lukemia. Soitin uudestaan Rahkoselle: miltä edellisen vastaavan kyselyn tulokset näyttivätkään?

Rahkonen kertoi, että perussuomalaisten potentiaalisesta kannatuksesta on kadonnut peräti kolmannes. Vuonna 2012 vastaajista 27 prosenttia mainitsi perussuomalaiset puolueeksi, jota voisi kuvitella äänestävänsä. Nyt puolueen nimen mainitsi enää 18 prosenttia vastaajista.

Samassa ajassa perussuomalaisten arkkivihollisen, vihreiden, kannatus on noussut. Vuonna 2012 vihreiden potentiaalinen kannatus oli vain 23 prosenttia, nyt siis 38 prosenttia.

Kyselyt eivät ole verrattavissa aivan yksi yhteen toisiinsa: vuonna 2012 tulos saatiin kirjekyselyssä, tuorein kysely tehtiin internetpaneelissa. Se voi suosia vihreitä. ”Mutta ero on niin selvä, että se on menetelmän erilaisuudesta huolimatta kiistaton”, Rahkonen sanoo. ”Suurin syy tuolle muutokselle on varmasti perussuomalaisten kantama hallitusvastuu ja toisaalta vihreiden ottama vahva asema oppositiossa.”

Perussuomalaisten hallitustaival on ollut vaikea. Kokoomus ja keskusta ovat vetäneet isot linjat. Tämä näkyy vaikkapa sote-uudistuksessa: perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila myönsi taannoin neljän maakuntalehden Sunnuntaisuomalainen-sivustolle, että puolueella ei ole näkyvää linjaa asiassa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini itse arvioi elokuisessa linjapuheessaan kaikkein fataaleimmaksi seikkailuksi hallituksen uhkailut pakkolaeilla. Työläiset lähtivät kaduille oikeuksiaan puolustamaan, ja perussuomalaisten maine työväenpuolueena oli kokenut kovan kolauksen. Kannattajat ovat paenneet erityisesti SDP:hen, kertoi minulle esimerkiksi Markku Jokisipilä, Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja. Perussuomalaiset ei liioin ole onnistunut puolustamaan eläkeläisiä tai muita vähäosaisia ainakaan niin, että nämä olisivat vakuuttuneet.

”Uskaltaisin sanoa, että kovin populismin aalto näyttäisi tällä erää menneen ohi. Populistinen liike tarvitsee hurmoksen menestyäkseen. Nyt sitä ei ole”, Rahkonen sanoo.

Perussuomalaisilla on ollut monissa kaupungeissa vaikeuksia löytää ehdokkaita kuntavaalien listoille. Ongelma ei ole uusi. ”Edellisissä kuntavaaleissa, syksyllä 2012, perussuomalaisten oli vaikea löytää ehdokkaita, ja puolueen kannatus jäikin vain 12 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin eduskuntavaaleissa oli ollut lähellä 20:tä prosenttia”, kertoo Rahkonen.

Soinin asema puolueen sisällä on edelleen vahva, mutta on helppo povata, että sitä horjuttavat kannatuksen romahdus ja myös nyt paljastunut potentiaalisten äänestäjien kaikkoaminen. Eräät perussuomalaiset, joita haastattelin Iivisniemen pesänjakajiin, vaativat puolueelta entistä jyrkempää linjaa maahanmuuttoon. Toiset taas haluavat Soinin seuraajaksi hänen kaltaisensa, maltillisen ja puoluetta kokoavan puheenjohtajan.

Toistaiseksi lienee edelleen todennäköisintä, että Soinin vallan perii rauhanomaisesti eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho, sitten kun Soini niin haluaa. Mutta mitä kovemmaksi kritiikki puolueen sisällä yltyy, sitä suuremmaksi kasvaa mahdollisuus, että valta vaihtuu puolueessa jollain muulla tavalla.

Lue Iivisniemen pesänjakajat täältä.