Työn orjat

9. syyskuu 2016, Anu Silfverberg

Kesän alussa puhuin useita kertoja puhelimessa eri puolilla Suomea asuvien pitkäaikaistyöttömien kanssa. Keskustelut tuntuivat portilta kafkamaiseen todellisuuteen. Ihmiset, jotka kertoivat tarinoitaan olivat niin sanotussa kuntouttavassa työtoiminnassa. Heidän on käytävä palkatta töissä tai heidän työttömyystukensa katkaistaan. Heillä ei ole lomaa eikä työterveyshuoltoa, eikä heidän eläkkeensä kerry. He saavat työpäivältä yhdeksän euron kulukorvauksen, jonka pitäisi riittää ruokailuun ja matkoihin, mutta usein ei riitä. Osa työskentelee rinta rinnan työsuhteisten kollegojen kanssa.
”Olen vain työtön, joka tekee töitä”, sanoi kolmikymppinen Päivi, joka työskentelee palkatta kirjastossa. (Päivi ei esiinny oikealla nimellään, jottei hänen asemansa vaikeutuisi.)

Periaatteessa kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu ihmisille, joiden työkyky on heikentynyt – käytännössä siihen voi joutua kuka tahansa 300 päivää työttömänä ollut. Kuntouttavaa työtä ei myöskään saisi teettää yrityksissä, mutta sääntöä kierretään siten, että yritysten tilaamia töitä tuotetaan järjestöissä ja säätiöissä alihankintana. Kuntouttava työllä ei saisi korvata työsuhteita – mutta jotta kymmenientuhansien pitkäaikaistyöttömien ilmainen työpanos ei veisi oikeita työpaikkoja, ei heillä pitäisi teettää juuri mitään oikeaa työtä. Silloin taas herää kysymys, mitä hyötyä työttömälle itselleen lopulta olisi siitä, että hän "kuntoutuu työmarkkinoille” tekemällä jotain, mikä ei liity työelämään millään tavoin.

Työttömien puheissa toistuivat sellaiset sanat kuin nöyryytys, huijaus, hyväksikäyttö. He halusivat kertoa tarinoitaan, mutta useimmat eivät uskaltaneet puhua nimellään, koska pelkäsivät menettävänsä viimeisenkin mahdollisuuden saada joskus töitä.
”Kuntouttava työtoiminta on sellainen mätäpaise, että se olisi saatava puhkaistuksi, mutta liian monella osapuolella on tässä oma lehmä ojassa ja meillä siihen osallistuvilla, painostetuilla tai pakotetuilla on liikaa menetettävää”, eräs nainen kuvaili viestissään.

Haastattelujen aikana yksi kysymys nousi yhä uudestaan mieleen: voiko tämä olla laillista? Se kerrotaan Reetta Nousiaisen kanssa kirjoittamassamme jutussa ”Ilmaista työtä tarjolla”, joka julkaistaan sunnuntaina 11. syyskuuta.