Turistina aavekaupungissa

15. tammikuuta 2014, Johanna Vehkoo

Elokuussa katselin ulos maailman pohjoisimman aavekaupungin hotellin ikkunasta. Oli yö, mutta ulkona oli yhtä kirkasta kuin päivälläkin. Lokit kirkuivat. Toivoin ja pelkäsin näkeväni jääkarhun oikaisevan Piramidan keskusaukion poikki. Vielä 1990-luvun alussa hotelli Tjulpanin jokaisessa kerroksessa päivysti palvelijatar. Vuoden 1998 alussa hotellin väki oli vielä toiveikasta: silloin saatiin valmiiksi Tjulpanin restaurointityöt. Saman vuoden kesän päätteeksi Tjulpan ja koko kaupunki suljettiin. Hotellissa on voinut taas yöpyä vuoden 2013 kesästä alkaen, viidentoista vuoden tauon jälkeen. Huoneeni oli siisti, mutta siellä haistoi vielä autiotalon ummehtuneen hajun.

Piramida, norjaksi Pyramiden, oli Neuvostoliiton etäpesäke Norjan Huippuvuorilla. Vielä 1990-luvun taitteessa Huippuvuorilla asui enemmän venäläisiä kuin norjalaisia. Nyt Huippuvuorten keskus on norjalaisten Longyearbyen, joka houkuttaa vuodessa jopa 80 000 turistia. He kohtaavat saarten neuvostohistorian lähinnä baaritiskeillä. Yhdessä kapakassa on Leninin rintakuva viinapullojen seassa, kun taas mainariteemaisessa viskibaarissa voi bongata Piramidasta varastetun kadunnimikyltin: vessan oven yläpuolella lukee venäjäksi Punaisen lokakuun 60-vuotisjuhlan katu.

Kun Neuvostoliitto vuonna 1991 viimein romahti, piramidalaiset eivät kaataneet Lenin-patsastaan. Kaupunki eli eristyksissä jäätikön ja vuoristoisen erämaan välissä neuvostoaikaa aina siihen asti, kun köyhtynyt kaivosyhtiö päätti hylätä sen vuonna 1998. Nyt Piramida on kadonneen yhteiskuntajärjestelmän arktinen ulkomuseo. Minä ja Matkailijan Neuvostoliiton valokuvat ottanut Kimmo Hokkanen tutkimme kahden päivän aikana kaikki hylätyn kaupungin rakennukset, joihin pääsimme livahtamaan sisälle. Kaivosyhtiö on lukinnut suurimman osan taloista, mutta keskustan ulkopuolelta löysimme muutaman, joiden ovet repsottivat avonaisina. Yhdessä varastorakennuksessa oli suuri halli – muuten tyhjennetty, mutta kahta tuotetta oli jätetty usean vuoden tarpeiksi. Nurkassa seisoi parimetrinen laatikkotorni täynnä hammastahnatuubeja. Keskellä huonetta oli hyllymetreittäin mustavalkoista valokuvapaperia. Menimme sisään myös kaupungin laitamilla sijaitsevaan huoltorakennukseen, jossa oli muutama asuinhuone. Kämppien seinät olivat näkemisen arvoisia: H&M-kaupan mainoksia, Aeroflotin vuosikalentereita ja mitä tahansa muuta, jossa nyt vain sattui olemaan kauniiden naisten kuvia. (Yhtäkään rivoa kuvaa ei näkynyt.) Aivan erityistä luovuutta osoittivat Brooklyn-merkkisistä tupakka-askeista itse muotoillut seinäkoristeet. Niitä oli joka huoneessa. Yhteistilan seinällä oli mustista vinyylilevyistä muodostettu sana: TULA! Tämä oli merkki kaivosmiesten koti-ikävästä. Moni heistä tuli Huippuvuorille Tulan kaupungista Etelä-Venäjältä.

Long Playn single Matkailijan Neuvostoliitto on ensimmäinen matkailujuttumme. Sen kohteena on menneisyys. Juttu kertoo, miten Piramida sai alkunsa, eli elämänsä ja kohtasi loppunsa. Kurkistamme myös aavekaupungin tulevaisuuteen.