Toimittajasta tuli terroristi

9. maaliskuuta 2014, Mikko Numminen

Ruotsalainen toimittaja tapettiin Afganistanissa. Nils Horner oli Kabulin diplomaattialueella matkalla haastattelemaan tammikuisen pommi-iskun silminnäkijöitä, kun häntä ammuttiin lähietäisyydeltä päähän.
Tekijäksi ilmoittautunut islamistinen äärijärjestö väitti Ruotsin radion ulkomaankirjeenvaihtajan olleen brittiläisen tiedustelupalvelun vakooja. Väitteelle ei ole esitetty uskottavaa perustetta.
Maaliskuussa surmattu Horner on jo ainakin yhdeksäs tänä vuonna työssään väkivaltaisesti kuollut journalisti.
Kriisi- ja sota-alueilla toimittaja voi jäädä ristituleen tai kuolla muusta syystä kuin ammattinsa vuoksi. Lähes joka toisessa viime vuosien kuolemantapauksessa kyseessä on kuitenkin ollut murha, Committee to Protect Journalists -järjestön tilastot kertovat.
Äärijärjestöt murhaavat journalisteja, koska sillä on suuri pelotevaikutus. Valtiot vangitsevat toimittajia samasta syystä. Jos jostain aiheesta tai alueesta ei voi tehdä juttua oman turvallisuuden vaarantumatta, juttu jää useimmiten tekemättä.
Viime vuonna CPJ:n tiedossa oli 211 vangittua toimittajaa. Journalistien vangitseminen on yleistynyt. Autoritääriset hallitukset soveltavat yhä herkemmin terrorismin vastaisia lakeja toimittajiin.
Ruotsalaisilla on kokemuksia myös tästä.

Kesällä 2011 toimittaja Martin Schibbye ja valokuvaaja Johan Persson matkustivat Etiopiaan tekemään artikkelia Ogadenin konfliktista. Etiopian armeijan ja Ogadenin itsenäisyyttä ajavan ONLF-sissiliikkeen taistelut ovat jatkuneet usean vuoden ajan, mikä on ajanut asukkaat ahtaalle.
Pakolaisten mukaan Ogadenissa on käynnissä kansanmurha. Kriisin katalysaattorina toimivat alueen öljyvarat, joista oli kiinnostunut myös ruotsalainen öljy-yhtiö Lundin Petroleum.
Ogadenista on kuitenkin vaikea saada tarkkaa tietoa, koska Etiopian hallitus on sulkenut alueen kansainvälisiltä järjestöiltä ja tiedotusvälineitä.
Schibbye ja Persson matkustivat Ogadenin kyliin sissiliikkeen matkassa. Etiopia pidätti ruotsalaismiehet kolme päivää rajanylityksen jälkeen.
Ruotsalaiset olivat varautuneet siihen, että voisivat jäädä kiinni. Mutta he eivät osanneet ennakoida, että Etiopia soveltaisi terrorismilakia kahteen pohjoismaiseen toimittajaan.
Schibbye ja Persson istuivat 14 kuukautta etiopialaisessa vankilassa ennen kuin heidät diplomaattisten neuvotteluiden jälkeen vapautettiin.
Etiopia sai haluamansa: kansainväliselle medialle annettiin varoittava esimerkki. Ruotsissa tapaus on nostanut toimitusten kynnystä tilata vapailta toimittajilta juttuja vaarallisina pidetyiltä alueilta. Tiedotusvälineet pelkäävät joutuvansa vastuuseen, jos jotain ikävää tapahtuu. Lisäksi kansainväliset reportaasit ovat kalliita, ja lopputulos on usein epävarma. Siksi ne ovat toimituksissa myös helppoja säästökohteita.
Vapauduttuaan Schibbye ja Persson kirjoittivat reportaasikirjan, joka ilmestyy nyt suomeksi nimellä Helvetin kellarissa – 438 päivää diktatuurin vankeina.
Kirja on tarina pieleen menneestä juttukeikasta, mutta myös tärkeä dokumentti siitä, kuinka Etiopia kohtelee omia kansalaisiaan, olivat he sitten toimittajia, toisinajattelijoita tai köyhän maan köyhimmissä kylissä asuvia tavallisia ihmisiä.
Sananvapauden tila Etiopiassa on surkea. Tiedotusvälineet ovat valtion omistamia tai sen talutusnuorassa. Riippumattomat journalistit ovat vankilassa tai painuneet maan alle. Moni on paennut maasta.
Martin Schibbye on sanonut kirjan olevan hänen ja Johan Perssonin kosto Etiopialle. Reportaasikirja ei ole yhtä tehokas ase kuin journalistin vangitseminen, mutta ei se merkityksetönkään ole. Kirja osoittaa, että ulkomaailma on kiinnostunut siitä, mitä maassa tapahtuu.
Viestiä ei ole suunnattu vain Etiopialle. Kirja julkaistaan piakkoin myös Turkissa. Martin Schibbye kertoo odottavansa mielenkiinnolla, millaista keskustelua kirja siellä herättää.
Turkin vankiloissa istuu tällä hetkellä 40 journalistia, enemmän kuin missään muualla.


Lisää kirjoittajalta