Toimittaja – poliisin pikku apulainen

20. toukokuu 2016, Ari Lahdenmäki

Kun toimitukseen saapuu tiedote, suurin osa toimittajista ymmärtää, ettei heidän työnsä ole vain julkaista tiedotteen sisältöä sellaisenaan. Sen sijaan toimittajan tulee arvioida tiedon merkittävyyttä, luotettavuutta ja lähettäjän motiivejakin.
Yksi poikkeus kuitenkin on: toimittajien enemmistö jakanee suomalaisten horjumattoman ja urhoollisen uskon poliisin arvostelukykyyn. Kun poliisi jotakin lausahtaa, se toistetaan kummempia miettimättä.
Hyvä toimittaja sen sijaan ei tee niin. Hän päättää itse, mitä julkaisee, eikä ulkoista tehtävää viranomaisille.

Iltalehti ja verkkosivullaan Helsingin Sanomat julkaisivat viime vuoden elokuun lopulla kuvan ja etunimen naisesta, jonka kanssa tekemisissä olleita miehiä poliisi kehotti ottamaan heti yhteyttä poliisiin. Iltalehden mukaan naisella oli hiv-tartunta.
Poliisi sanoi liittäneensä seksityötä tehneen naisen kuvan tiedotteeseen, jotta hänen kanssaan suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä olleet miehet ymmärtäisivät mennä hiv-testiin.

Sunnuntaina ilmestyvään Long Playn juttuun ”Vaarattomia rikollisia” olen haastatellut helsinkiläisiä infektiolääkäreitä, jotka pitävät kuvan julkaisua hyvän lehtimiestavan vastaisena. Poliisin tiedottaminenkin oli heistä järjetöntä.
Jos poliisi oli oikeasti huolissaan miesten terveydestä, sen olisi lääkärien mielestä pitänyt tiedottaa näin: jos sinulla on ollut suojaamatonta seksiä prostituoidun kanssa, kannattaa mennä hiv-testiin.
Kyseinen nainen tuomittiin viime vuoden lopussa kahdesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kumpikaan rikoksen uhreista ei ollut hänen asiakkaansa, joten kuvan julkaisemisella ei ainakaan tavoitettu vaarassa olleita seksinostajia oikeuksiaan penäämään.
Naisen tuomio oli myös niin pieni, ettei sellaisen saaneiden nimiä ole yleensä tapana julkaista lehdissä, kuvasta ja terveydentilasta puhumattakaan. Kenenkään ei tiedetä saaneen häneltä tartuntaa.

Hieman samankaltaisessa tapauksessa vuosikymmenen alussa lehdistö julkaisi afrikkalaistaustaisen tamperelaisnaisen kuvan esitutkinnan aikana niin ikään miesten tavoittamiseksi. Iltapäivälehdet käyttivät hänestä halventavaa HIV-Rachel-nimitystä.
Naista ei ole tuomittu kenenkään tartuttamisesta.
Auroran sairaalan lääkäri Ville Holmberg pitää tapausten uutisointia rasistisena ja seksitisenä.
”Uhrina esitetään valkoinen, keski-ikäinen mies, joka ei ole muistanut käyttää kondomia afrikkalaisen prostituoidun kanssa”, Holmberg sanoo.

Sunnuntaina ilmestyvässä jutussani kerrotaan, ettei Suomen oikeuslaitos ole pysynyt lääketieteen kehityksen rinnalla. Viime vuoden marraskuussa korkein oikeus tuomitsi äänestyspäätöksellä vaaran aiheuttamisesta miehen, joka ei lääkityksensä ansiosta olisi voinut hiv:tä tartuttaa.
Oikeudessa kuullut asiantuntijalääkärit selittivät kansainvälisiin tutkimuksiin vedoten, että riski saada tartunta toimivalla lääkityksellä olevalta hiv-positiiviselta on olematon. Itse asiassa kondomin suojatehokin on heikompi kuin lääkityksen. Haastattelemani rikosoikeuden apulaisprofessori pitääkin tuomiota virheellisenä. Mutta tuomittua se tuskin lohduttaa.
”Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot”, kuten korkeimman oikeusasteen tuomioiden lopussa juhlallisesti sanotaan.