Poliisi pyysi musliminuorta tarkkailemaan ikätovereitaan – ”En halunnut tehdä työtä, jossa koen koko ajan ikäviä ajatuksia”, hän sanoo

29. marraskuu 2017, Sonja Saarikoski

Parikymppinen Isra halusi tehdä haastattelun helsinkiläisessä kahvilassa, jossa käy paljon suomensomaleita, miehiä ja naisia. Hän nimittäin halusi, että toimittaja näkee, että ”musliminaiset eivät ole alistettuja”. Se oli kuvaavaa – kun haastattelin suomalaismuslimeja radikalisaation ja terrorismin pelosta Long Playn juttuuni, jokainen otti esiin mielikuvat, joita vastaan tavalliset muslimit kamppailevat Suomessa.

Haastatellut pohtivat pakolaistilannetta paljon. Joitain huolestutti se, huononevatko maahanmuuttajien olot, jos tänne päästetään liikaa turvapaikanhakijoita. Lisääntyvätkö rasismi ja ryhmien väliset riidat? Pian Turun puukkoiskun jälkeen yhden haastatellun lenkkireitin varrelle oli maalattu teksti: Tapetaan kaikki muslimit.

Maailman tapahtumat koskettivat monia, jos konfliktialueille oli jäänyt sukua ja ystäviä. Yhden haastateltavani sukulaismiehen Isis oli teloittanut. Hän oli nähnyt videon netissä.

Isra tuli Suomeen Somalimaasta vauvana äitinsä kanssa. (Hän pyysi esiintyä tässä jutussa toisella nimellä.) Somalialainen isä asuu muslimienemmistöisessä maassa, missä hänellä on neljä vaimoa. Isra puhui vaimoista ironisoiden ja ihmetellen: se oli hänelle vieras todellisuus. Miten kutsua isän vaimoa, joka on tyttären ikäinen, hän pohti: Sisko? Täti?

Isra on koulutukseltaan sosionomi, hänellä on lapsia. Hän harjoittaa uskontoaan: rukoilee (”en viisi kertaa päivässä – en ala kusettaan – mutta aina kun ehdin”), paastoaa ramadanin aikaan, peittää hiuksensa hunnulla eikä käytä alkoholia. Lapsena hän kävi koraanikoulussa Pasilan moskeijassa.

Uskonto on asia, johon hän joutuu jatkuvasti ottamaan kantaa eri tavalla kuin vaikkapa kristityt ikätoverinsa. Maailmanpolitiikan tapahtumia hän seuraa hyvin aktiivisesti ja kirjoittaa niistä somessa.

Isra on kokenut hyvin epäoikeudenmukaisena sen, että Euroopassa sattuneita terrori-iskuja surraan lipputunnuksin ja massiivisin otsikoin, mutta muslimien kärsimys ei nouse esiin sen enempää valtamediassa kuin sosiaalisessa mediassa.

Hän on itse ottanut somessa kiihkeästi kantaa muun muassa Israelin ja Palestiinan tilanteeseen (Isran mielestä Israel on osa Palestiinaa), Turkin tapahtumiin ja Syyrian sotaan.

Häntä harmittaa, että islamin yhteydessä puhutaan koko ajan Isisistä ja terrorismista. Esimerkiksi vastikään alkaneen terrorismioikeudenkäynnin syytettyjä on kutsuttu lehdissä Isis-taistelijoiksi vaikka mikään ei tue tätä väitettä. Ylipäätään Isiksen rooli Syyriassa on monimutkainen. Vielä Isiksen saapuessa Syyriaan vuonna 2013 harva tiesi järjestöstä ja sen brutaalista ideologiasta.

Isra ajatteli aluksi, että Isis olisi hyvä juttu.

”Mä tykkäsin Isiksestä alussa”, hän kertoi. ”Ajattelin, että nyt tulee turpiin eräille. Tulee turvallista ja kunnon vapaustaistelijoita.”

Toisin kävi: Isis mestasi ihmisiä, niin muslimeja kuin ei-muslimejakin, ja aiheutti vain lisää sekasortoa. Nyt Isiksen konkreettiset teot ovat Isran mukaan osoittaneet, että järjestö on ”harhaoppinen terroristijärjestö”.

Isra kertoi, että vuosi sitten poliisit pyysivät hänet tapaamiseen. He kertoivat, että hänen kirjoittelustaan on tullut useita ilmoituksia. (Sitä pidettiin ”radikaalina”.) Poliisit pyysivät, että Isra vähän rauhoittuisi. Sitten he kysyivät, tarvitseeko Isra töitä. Heillä olisi tarjota paikka eräässä projektissa, jonka tarkoituksena oli muun muassa ”sisäisen turvallisuuden” lisääminen. Poliisit sanoivat, että Isra olisi hyvä työntekijä. Sun kanssa on niin helppo jutella, he perustelivat.

Poliisit ehdottivat, että Isra voisi esimerkiksi seurata toisia nuoria sosiaalisessa mediassa ja käydä moskeijoissa, tarkkailla nuorten käytöstä ja ilmoittaa, jos hän näkisi jotain potentiaalisesti radikaalia.

”Miks moskeijoihin? Miks ei kirkkoihin, synagogiin?” Isra tivasi minulta kahvilassa.

Isran opinnot olivat kesken, eikä hänellä ollut aikaa tarjottuun työhön. Mutta ei työ myöskään ollut sellainen, minkä hän halusi.

”Alkoi tuntua, että poliisit halusivat seurata minua. En halunnut lähteä tuollaiselle alalle, jossa epäilen joitain ihmisiä tai minua epäillään. En halunnut tehdä työtä, jossa koen koko ajan ikäviä ajatuksia.”

Valtioneuvoston kanslian tilaamassa tutkimuksessa moni muukin suomalaismuslimi kokee olevansa tarkkailun alaisena. Sellaisella voi olla ikäviä seurauksia. Tutkijoiden mukaan eristämisen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset voivat jopa altistaa radikalisoitumiselle. Paljon tätä suurempi ongelma kuitenkin on, että iso joukko ihmisiä ei koe kuuluvansa Suomeen. Osa haastattelemistani Suomessa syntyneistä muslimeista haluaa muuttaa pois maasta, koska he eivät koe, että suomalainen yhteiskunta on heitä varten.

Isran mielestä moskeijoiden tarkkailu on hölmöä. Hän tietää kyllä Isisiin liittyneitä ihmisiä – mutta heidät löytää Youtuben videoilta, ei moskeijoista.

”Ne ei ole niitä, jotka on joka viikko koraanikoulussa”, hän sanoi. ”Ne eivät ole lukeneet Koraania yhtään sivua. Ne, jotka osaavat Koraanin, tietävät, että se [Isisin ideologia] on bullshit.”

Haastattelemieni tutkijoiden ja viranomaisten mukaan Isran ajatus on oikeansuuntainen: esimerkiksi Isis-taistelijoiden tiedot islamista ovat järjestön omien sisäänottoasiakirjojenkin mukaan melko heikot. Suomessa radikalisoitumista ei tapahdu moskeijoiden virallisissa tilaisuuksissa, vaan ennemminkin politiikka on niissä kaikkinensa pannassa. Moskeijat ovat tulleet Isran mukaan hyvin varovaisiksi.

”Moskeijat eivät uskalla tehdä mitään, koska jos tulee pienikin vastoinkäyminen, niitä syytetään heti.”

Kun pakolaiskriisi alkoi, Isra kysyi tutusta moskeijasta, voisiko sinne majoittaa turvapaikanhakijoita. Kirkotkin majoittivat.

”Ne sanoivat, että ei, koska emme halua, että joku sanoo, että moskeijassa yöpyi terroristeja, emme voi ottaa sellaista mainetta.”

 

Lue Syyriaan lähteneitä muslimeja käsittelevä juttu "Sinun puolestas elää ja kuolla" täällä.

Lisää kirjoittajalta