Pojat ja peniskateus

20. elokuu 2013, Riku Siivonen

Paljonko maailmassa on heteromiesten ystävyysporukoita, joissa on tapana aina silloin tällöin hyväillä yhden porukan jäsenen poikkeuksellisen suurta penistä? Minulla ei ole aavistustakaan. Aiheesta ei ole edes kattavaa akateemista tutkimusta.

Mutta ainakin yksi sellainen porukka on, Tanskassa. Voimme siis sanoa, että tuollainen käyttäytyminen on mahdollista. Sellaista tapahtuu. Se on osa maailmaa. Siis osa sitä samaa maailmaa, jonka selittäminen ja kuvaaminen on yksi journalismille lasketuista perustehtävistä. Mutta ei, en ole koskaan nähnyt journalistista tuotetta, jossa kuvailtaisiin jotain noin yksityistä, melko yllättävää, mutta ei missään tapauksessa erityisen perverssiä tai kummallista harrastusta.

Paitsi nyt, kun olen lukenut tanskalaisen lehtiartikkelin, jonka on alun perin julkaissut digitaalinen Zetland-julkaisu. Zetland oli yksi esikuvien tapaisista, kun perustimme Long Play -julkaisuamme. Olemme sopineet yhteistyöstä, jonka yksi osa on tämä Mikkelin kikkeli, artikkeli, jonka käännätimme tanskasta suomeksi.

Heteromiesten homososiaalisuutta laajalti pohtiva teksti sai miettimään, että seksi on yllättävän haastava laji raportoitavaksi. Siitä tietysti puhutaan ja kirjoitetaan paljon, mutta varsin vakiintuneilla tavoilla. Jopa naistenlehtien nimettömissä haastatteluissa haastateltavat käyttävät hyvin samantyyppisiä ilmaisuja seksistä ja seksuaalisuudesta. Teematkin ovat tuttuja: seksin puute, seksi parisuhteessa. Seksuaalisuus on kuitenkin moneen suuntaan kurkottava osa ihmisten psyykettä ja sosiaalista elämää, paljon muutakin kuin parisuhde- tai irtoseksiä. Vaikka nyt sitten sellaista miehekästä hiplailua kuin tällä tanskalaisella poikaporukalla.

Heidän elämästään lukeminen tuntui aluksi kummalliselta, vähän tirkistelyltä – tämä on jotenkin vähän liikaa! Mutta lopulta tirkistely tuntui jopa juhlalliselta: Tämähän on hienoa journalismia! Tämä, jossa kuvataan maailmaa harmailta alueilta, jotka eivät yleensä mahdu journalismin käytäntöihin tai valmiiksi muotoiltuihin kolmen kysymyksen palstoihin.

Nyt ymmärrän taas vähän enemmän elämän moninaisuudesta – ehkä minusta tulee jopa suvaitsevaisempi. Tai ehkä joku lukija voi huokaista, että huh, eivät minun ajatukseni niin kummallisia olekaan.

Ja kyllä: jutun luettuani haluaisin nähdä Mikkelin kikkelin. Ja kyllä, haluaisin koskea siihen. Uskallan sanoa näin, koska kyllähän tällaisia haluja on miehillä maailmalla paljonkin, se on ihan tavallista eikä yhtään epäheteromaista, ei se nyt niin kummallista ole.

Olen lukenut aiheesta lehtijutunkin.

Lue sinäkin täältä: Mikkelin kikkeli


Lisää kirjoittajalta