Pässiä narussa

12. helmikuuta 2015, Anu Silfverberg

”Brittiläisen rautakauppaketju B&Q:n johtoportaan lähettämässä muistiossa kehotetaan varautumaan kohukirja Fifty Shades of Greyn elokuvaversioon”, kertoi Helsingin Sanomat uutisessaan. ”Brittiläiselle medialle vuotaneessa kirjelmässä todetaan, että on syytä varautua varsinkin köysien, teippien ja nippusiteiden myynnin lisääntymiseen." Kuulostaa vakavalta. Jutussa puhuttiinkin “varoituskirjeestä”.

Fifty Shades on poikkeuksellisen tuotteistettu kirja ja elokuva. On kortsua, on vaatemallistoa, on vähän kaikenlaista. On säpinää. Näin elokuvan lehdistönäytöksessä. Se poikkesi tavallisesta monin tavoin. Tilaisuuteen piti ilmoittautua etukäteen. Ovella toimittajien tuli allekirjoittaa paperi, jossa luvattiin pitää embargo. Ennen näytöstä kerrottiin, kuinka hillittömästi lippuja on ostettu etukäteen, ja että ennen lehdistöä elokuvan on nähnyt joukko amerikkalaisia faneja. Salissa oli kaksi vartijaa, jotka tarkkailivat pimeänäkölasien avulla, että paikalle saapuneet ammattitoimittajat eivät taltioisi elokuvaa älypuhelimillaan.

Tämä on poikkeuksellista lehdistönäytöksessä – paitsi niiden elokuvien kohdalla, joiden ansiot eivät ole sisällössä vaan markkinoinnissa. Samaa näkee yhä enemmän myös kirjabisneksessä. Kun Dan Brownin Inferno julkaistiin, lehdistössä kerrottiin innolla, miten romaania käännettiin salaisessa bunkkerissa ja kääntäjät allekirjoittivat salassapitosopimuksia. Käsikirjoituksia kuljetettiin usb-tikuilla, jotka tungettiin piiloon esimerkiksi rintsikoihin tai kuka nyt mihinkin halusi tunkea.

Huippusalaiset ja huippuälyttömät erityisjärjestelyt luovat keskinkertaisen teoksen ympärille jännittävän tapauksen auraa.

Uutinen Britannian suurimman rautakauppaketjun köysivarustelusta levisi maailmalla nopeasti. Kaupan salainen muistio on luettavissa asian ”skuupanneen” The Telegraphin sivuilla. Se on aika hupaisa salainen muistio. Tekstissä kerrotaan epämääräisesti, että kirjan julkaisun yhteydessä sitomisvälineiden myynti oli lisääntynyt ja että nyt kannattaisi varautua asiakasvyöryyn. Epäselväksi jää, kuinka paljon myynnin arvioidaan lisääntyvän ja miten siihen tulisi varautua. Sääliksi käy myymäläpäälliköitä, joiden pitäisi nyt tämän perusteella ihan itsenäisesti arvioida, kuinka moni piiskaleikeistä kiinnostunut kansalainen päättää ostaa seksilelunsa naapurilähiön rautamarketista.

Tuota noin.

Mahtoi niitä siellä rautakaupassa tosiaan hirmuisesti harmittaa, kun ovela kansainvälinen lehdistö nappasi salaisen muistion ja kiiruhti täyttämään sillä internetin. The Telegraphin vanavedessä tarinaan tarttuivat The Guardian, Time ja moni muu. Jutuissa muistettiin siteerata ketjun tiedottajaa, joka pikkutuhmasti lupasi, että kauppa kyllä palvelee asiakkaiden ”kaikkia tarpeita”. Hihhih, tarpeita.

Arvostetut uutismediat siinä osallistuivat hartiavoimin kauppaketjun markkinointiin. Toki ne samalla osallistuivat myös Fifty Shades -elokuvan ja pokkarin mainostamiseen. Liittyvätkö asiat toisiinsa, on epäselvää. Kauppaketjun kirjeessä kerrottiin, että Fifty Shades -kirjoja toimitetaan työntekijöiden luettavaksi. Lisäksi siinä sanottiin näin: ”Kaikkia työntekijöitä kehotetaan tutustumaan Fifty Shades of Grayhin lukemalla kirja tai katsomalla elokuva sen tultua ensi-iltaan.”

Hesarin uutisen lopussa nostettiin asiaan kotimainen näkökulma ja kerrottiin, että Anttilan myymästä S&M-pakkauksesta tuli ”nettihitti” jo aiemmin viime vuonna. Sana nettihitti tuntuisi viittaavan verkkokaupan myyntiin, mutta artikkeliin linkitetty vanha Nytin juttu onkin pettymys: uutinen oli, että Anttilan mainosta oli jaettu sosiaalisessa mediassa. Se, kuinka paljon kirja, Anttilan mainos tai siitä kertonut Nytin juttu lisäsivät tuotteen myyntiä, ei tekstistä selviä.

Anu Silfverberg on Long Playn päätoimittaja. Hänen Long Play -juttujaan ovat Katoaminen, Pimeyden ydin ja Himasen etiikka.