Norja on hieno maa

22. huhtikuu 2016, Ari Lahdenmäki

Kun oslolainen tuomioistuin 20. huhtikuuta katsoi, että Norja loukkaa maan vihatuimman miehen, terroristi Anders Behring Breivikin, ihmisoikeuksia, kenellä tahansa oikeusvaltion puolustajalla oli aihetta juhlaan. Maan oikeuslaitos osoitti, että se on täysin riippumaton poliittisista paineista ja yleisestä mielipiteestä, kuten demokratiassa kuuluukin.
Oslolaisoikeuden mukaan Behring Breivikin kohtelu on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista muun muassa siksi, että häntä on pidetty pitkiä aikoja eristettynä, eristyksen hänen psyykeensä aiheuttamaan vahinkoon ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota, häntä on riisutettu nöyryyttävästi alasti ja vartijatkin kommunikoivat hänen kanssaan lasin takaa.
Jos tuomio saa lainvoiman, Behring Breivikiä säilyttävän vankilan on lievennettävä eristystä. Se voi edellyttää muun muassa hänen kanssaan työskentelevän henkilökunnan lisäämistä, mikä maksaa.

Suomessa vangin valitusvirsi olisi tuskin saanut kuulijoita. Vankien oloistaan tekemät valitukset saavat täällä ani harvoin ymmärtäjiä ja esimerkiksi tutkintavankeja eristetään pitkiksi ajoiksi.
Siinä missä Keski-Euroopassa tuomioistuimet mieltävät tehtäväkseen kansalaisten suojelemisen valtion mielivallalta, Suomessa oikeudet (etenkin hallinto-oikeudet) toimivat liian usein viranomaistoiminnan jatkeena: ne korjailevat viranomaisten työn puutteita viranomaisen eduksi.
Suomessa korkein hallinto-oikeus yritti viimeiseen asti ja vastoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua välttää kohentamasta pakkohoitoon joutuneiden mielenterveyspotilaiden oikeusturvaa.
Ajatus siitä, että viranomaiset joutuisivat jonkin vangin tai mielisairaan takia näkemään vaivaa käytäntöjään muuttaakseen, on Suomessa vastenmielinen. Norjan oikeuslaitos sitä vastoin ymmärtää, että ihmisoikeudet ovat luovuttamattomat.

Kirjoittaja on Long Playn toimittaja, joka on perehtynyt erityisesti oikeuslaitoksen toimintaan ja huono-osaisuuteen liittyviin kysymyksiin.