Mitä on avoimuus?

12. huhtikuu 2013, Johanna Vehkoo

Säätytalolla nähtiin perjantaina absurdi näytelmä. Sen päähenkilö Pekka Himanen pysyi viileänä, vaikka valokuvaajien moottoriperät nakuttivat lähietäisyydellä. Himanen istui, valtioneuvoston viestintäjohtaja Kari Mokko seisoi. Välillä hän korjasi Himasen puheita ja teki täydennyksiä. (HS:n mukaan moinen on epätavallista.)

Himanen ei sanonut mitään yllättävää, mutta yksi asia jäi päällimmäisenä mieleen. Hän korosti, ettei hänellä ole mitään salattavaa ja että hankkeessa on koko ajan toimittu avoimesti.
Avoimesti? Joku voisi kuvitella, että Kestävän kasvun malli -hanke on tutkimusprojekteista suljetuimpia. Sen tilausprosessin eri vaiheet on pitänyt selvittää usean toimittajan voimin. Sen tutkijat, Himanen mukaan lukien, eivät ole osallistuneet hankkeesta käytävään julkiseen keskusteluun. Sen rahoituksesta on päätetty hissukseen kulisseissa sen sijaan, että hanke altistettaisiin avoimelle kilpailulle parhaista ideoista. Sen hankesuunnitelmasta eivät käy ilmi edes tutkimuskysymykset ja siten se, mitä uutta tutkimusta ryhmä on tuottamassa. Sen väliraportti Sininen kirja ei sisällä uutta, tätä hanketta varten tehtyä tutkimusta, vaan se kokoaa jo tehtyä tutkimusta. (Himanen ja Castells ovat pyörittäneet hyvin samansisältöisiä tutkimusprojekteja jo yli kymmenen vuoden ajan. Niissä keskeistä on "Suomen mallin" vertaaminen esimerkiksi Piilaaksoon ja Singaporeen.)

Entä miten hankkeen lopputuote hyödyttää Suomen hallituksen tulevaisuusselontekoa, kun se ilmestyy vasta, kun selonteko on jo valmistunut?

Kysyin Säätytalolla Himaselta avoimuudesta ja erityisesti siitä, mikseivät hänen työryhmänsä tutkijat suostu kertomaan tutkimustyöstään. Olen yrittänyt tavoittaa heitä kaikkia, tuloksetta. (Viime viikolla pääministeri Katainen ihmetteli Hjallis Harkimon tv-ohjelmassa, miksei kukaan kysy mitään tutkimusryhmän jäseniltä.)

Himasen vastaus oli, etteivät tutkijat kommentoi keskeneräistä työtä. Hän lisäsi, että he olivat paikalla, kun Säätytalossa pidettiin Sinisen kirjan julkistustilaisuus. Tuolloin lehdistötilaisuuteen vaivautui Himasen mukaan "ehkä viisi toimittajaa".

Työryhmä ei tosin ollut lehdistötilaisuudessa, vaikkakin itse tilaisuudessa he olivat paikalla ja osa heistä piti puheen. Me olimme sopineet Himasen ja Manuel Castellsin kanssa tapaamisen seuraavalle päivälle. Castells ei tullut paikalle, ja kieltäytyi sittemmin haastattelusta. Muun työryhmän puhehaluttomuutta emme tuolloin osanneet aavistaa – onhan normaalia, että tutkijat osallistuvat julkiseen keskusteluun verorahoilla tehdystä tutkimuksesta.

Perjantaina Helsingin Sanomien Saska Saarikoski kysyi, olisiko hankkeessa voinut jossakin kohdassa toimia toisin, jotta arvostelu olisi vältetty. Himasen mukaan ei – hän on ollut koko ajan "täysin avoin".

Siinä Himanen on oikeassa, ettei hän ole itse tilannut itseltään tutkimushanketta 700 000 eurolla. Prosessia koskevat kysymykset tulee ohjata Kataiselle ja rahoittajille.

Lue juttu: Himasen etiikka