"Lyö ensin ja täydellä voimalla"

19. syyskuu 2016, Hanna Nikkanen

Ruotsalainen natsijärjestö Svenska motståndsrörelsen on Suomen vastarintaliikkeen yhteistyökumppani ja esikuva. Sen jäsenlehdessä Budkavlenissa kerrottiin jo viime vuosikymmenellä, miten toimia, kun ohikulkijat soittavat suuta julkisella paikalla.
Ensin, Budkavlen opasti, lyödään täysillä. (Budkavlenin ohjeet julkisti ruotsalainen Expo-lehti, jota dekkarikirjailija Stieg Larsson päätoimitti kuolemaansa asti.)
"Hyökkäystä ei pidä lopettaa ennen kuin vastustajat hajaantuvat ja pakenevat. Sitten voimme palata jatkamaan maahin lyötyjen vastustajien satuttamista."

Pienestä provokaatiosta esiin leimahtava äärimmäinen väkivalta herättää tietenkin pelkoa. Ohikulkijat oppivat, että tietyn lipun alla marssijoille ei kannata sanoa mitään. Pian marssitaankin kaupungin kaduilla hyytävän hiljaisuuden vallitessa, ja mikäs on natsista mukavampaa. Epädemokraattista valtaannousua tavoittelevan järjestön ei tarvitse voittaa enemmistön sympatioita puolelleen.
Perjantaina kuolleen Jimi Karttusen pahoinpitely Helsingin Elielinaukiolla näyttää noudattaneen Budkavlenissa linjattua toimintatapaa. Natsi löi ensin, ja kovaa. Niin kertoi myös SVL itse.

Järjestö kutsui tekoa "kurinpalautukseksi", mutta yhtä hyvin pahoinpitelyn voi tulkita julkiseksi performanssiksi, jossa uhrin toiminta ja henkilöys olivat yhdentekeviä. Performanssin ytimessä oli Helsingin keskeisimmällä paikalla tapahtunut raju ja julkinen väkivallanteko. Kurinpalautuksen kohde oli suomalaisten enemmistö – kaikki ne ihmiset, jotka voisivat uskaltaa sanoa natsille vastaan, mutta ehkä kohta eivät uskalla.
Jos äärimmäisen raju ja yllättävä väkivalta on liikkeen laskelmoitu strategia, silloin tätä tekoa ei tule käsitellä oikeudessa tai julkisuudessa yksittäisen ihmisen kuohahduksena, "surullisena tapauksena".