Loppuuko kokoomuksen irstailu koskaan?

11. helmikuuta 2015, Riku Siivonen

”Kokoomusministeri Laura Rädyn tyly linja: sokeiden käsityötoiminta loppuu Suomesta”, sanoi otsikko. Demokraatti-lehden ”uutinen” oli tavallaan nerokasta retoriikkaa. Siihen mennessä tapahtunutta: sosiaali- ja terveysministeriö päätti edellisellä viikolla Raha-automaattiyhdistyksen avustuksista vuonna 2015. Näkövammaisten keskusliiton käsityötoiminnan eli Sokeva Käsityön RAY-avustus päättyy kokonaan.

On tietysti totta, että viimeisen leiman RAY:n avustuspäätöksiin lyö vastaava ministeri. Se taas ei tietenkään ole totta, että ministeri vastaisi avustustoiminnan yleisestä linjasta tai yksittäisistä avustuksista. Niihin vaikuttavat hallitusohjelman linjaukset ja RAY:n painotukset. Jälkimmäisten on syytäkin aika ajoin muuttua. Räty vastasi blogissaan ihan oikein, että esimerkiksi kyseessä olevaan avustukseen oli puututtu jo pari vuotta sitten. Tarkastusryhmä piti sitä ylimitoitettuna ja vääräntyyppisenä sääntöihin nähden. Mutta onhan se herkumpi näkökulma tuoda omassa viestimessä esiin, että paha kokoomusministeri lyö sokeaa köyhää. Samanlaista retoriikkaa näkee muuallakin kuin demareilla. Kaupallisemmissakin medioissa ollaan helposti ”heikon puolella”, koska se myy. Se on helppoa, koska koko suomalainen järjestömaailma on täynnä pitkäikäisiä organisaatioita, joiden rahoituksen vähentäminen näyttää aina pahalta, koska ne tekevät ”hyvää työtä”.

Onko työ vaikuttavaa ja käytetäänkö tukia kriteerien mukaisesti – ne ovat kysymyksiä, joita sekä median että RAY:n olisi oikeasti velvollisuus miettiä. Pelimonopolin ylintä valtaa pyörittävät Suomessa puolueiden edustajat. Rahanjako on poliittista, ei mitään neutraalia hyväntekeväisyyttä, vaikka moni niin luulee. Lisäksi järjestökenttämme on sillä tavalla kummallinen, että melkein kaikki yhdistykset ja liitot ovat riippuvaisia valtion eli Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen ja Finntoton keräämistä rahoista. Siksi on aina kummaa, kun nämä valtiorahoitteiset porukat viittaavat itseensä käsitteellä “non-governmental-organisation”. Asetelmasta seuraa sitten kaikenlaista: muun muassa jokavuotisia jännityksen viikkoja, kun kaikki odottavat RAY:n avustuspäätöksiä. Ne tulevat sellaisella aikataululla, että toiminnan suunnitteleminen on vaikeaa. Työsuhteet ovat katkolla. Toisekseen järjestöt haistelevat muotisanoja ja teemoja, jotka hakemuksiin liittämällä voisi saada rahahanat vähän auki. Pahaa sanaa ministeriöistä tai pelimonopoleista ei tietenkään uskalla sanoa juuri kukaan. Onneksi media tekee sen järjestöjen puolesta.

Ainakin vaalien alla.

Riku Siivonen on yksi Long Playn perustajista. Hänen juttunsa Pään avaus on luettavissa täällä.

Lisää kirjoittajalta