Kun journalistin ohjeetkaan eivät riitä

9. toukokuu 2016, Ari Lahdenmäki

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoittaa kolumnissaan, että säveltäjä Kalevi Aho haastattelussaan ”tuntuu pitävän oikeutettuna, jopa luonnollisena kehityskulkuna” yhteiskunnallisten kysymysten ratkomista väkivalloin.
Sen, että poliitikkoihin turhautuneet ihmiset saattavat ennen pitkää alkaa heitellä päättäjiä polttopulloilla, Aho Appelsinin mukaan ”totesi toiverikkaan [sic] kuuloisena”. Kuten kuka tahansa Ahon kommentit lukeva käsittää, Appelsinin väitteet eivät ole totta.
Mielenkiintoisen Appelsinin kirjoituksesta tekee se, että siihen on vaikea puuttua journalistin eettisten ohjeiden pohjalta, jotka kehottavat korjaamaan virheelliset väitteet.
Seuraavanlainen oikaisu vaikuttaisi kieltämättä oudolta:
”Päinvastoin kuin Ilta-Sanomien päätoimittaja kolumnissaan kirjoittaa Aho ei tunnu pitävän kehityskulkua oikeutettuna, jopa luonnollisena. Hän ei myöskään esitä toteamustaan toiverikkaan [sic] kuuloisena.”
Aholle syntyi Appelsinin kolumnin johdosta tietenkin oikeus kannanottoon Ilta-Sanomien sivuilla, ja sitä lehti tuskin häneltä kieltäisi. Mutta on kestämätöntä, että Ahon olisi kirjoitettava vastine saadakseen korjatuksi lehdessä esitettyjä ilmeisen vääriä väitteitä, jotka Appelsin on pukenut vaikutelmikseen.
Asiaa voi tietysti pohtia paitsi journalistin ohjeiden kannalta myös siitä lähtökohdasta, mitä virkaa on sellaisella päätoimittajalla, joka tieten tahtoen kirjoittaa lehteensä virheellisiä väitteitä.