”Kukan oikeudenkäyntien näyttö vaikuttaa huteralta”

7. syyskuu 2015, Anu Silfverberg

Tasan neljä vuotta sitten poliisi otti Jens Kukan kiinni epäiltyinä Auerin lapsien hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä. Turun hovioikeus tuomitsi Kukan kymmeneksi vuodeksi vankilaan salaisessa oikeudenkäynnissä. Toimittaja Ari Lahdenmäki näki jutun esitutkintamateriaalin ja salaiset tuomiot ja tapasi Jens Kukan Helsingin vankilassa. Kukka ei ole aiemmin kertonut tapahtumista julkisuudessa.

Ari, käräjä- ja hovioikeuden tuomiot olivat tuomiolauselmaa lukuun ottamatta salaisia. Miksi halusit kuitenkin kertoa niistä jutussasi?

”Oikeudenkäynteihin ja esitutkintaan sisältyy hyvin omituisia yksityiskohtia. Psykologit olivat erimielisiä siitä, ovatko seksuaalisesta riistosta ja väkivallasta kertoneiden lasten kertomukset luotettavia. Somaattiset tutkimukset tehnyt lääkäri korjaili lausuntojaan prosessin aikana. Syyttäjät puhuivat saatananpalvonnasta, vaikka näyttö oli olematonta. Silti syytetyt tuomittiin äärimmäisen vakavista rikoksista ankariin rangaistuksiin. Näyttö vaikuttaa huteralta. Oikeustieteilijöiden mukaan tuomioissa pitäisi nykyään ottaa kantaa siihen, jääkö syyllisyydestä järkevä epäily. Jos jää, tuomitsemiskynnys ei ole ylittynyt ja syyte on hylättävä. Minusta yleisön on voitava arvioida sitä, onko tuomitsemiskynnys tässä tapauksessa esitetyllä näytöllä ylittynyt vai ei.”

Käräjäoikeus ja hovioikeus antoivat tuomioista julkiset selosteet. Miksei se riitä?

”Selosteista ei ikävä kyllä käy ilmi riittävästi, mihin tuomiot perustuivat – ei oikeastaan edes, mistä on tuomittu. Lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen on tuomion perustelemisen parhaita asiantuntijoita Suomessa. Hän on blogissaan moittinut Turun hovioikeuden antamaa selostetta. Suomessa pitäisi minusta ylipäänsä pääsääntöisesti julkaista myös seksuaalirikoksista annetut tuomiot. Riittäisi, että uhrien henkilötiedot poistettaisiin niistä. Tässä tapauksessa oli tosin heti epäilyjen tullessa julkisuuteen tiedossa, keitä mahdolliset uhrit olivat.”

Kun uhrit ovat alaikäisiä, kuinka paljon syytteissä kuvatuista teoista voi kertoa julkisuudessa?

”Lasten suojeleminen on tietenkin keskeinen intressi. Valitettavasti Ulvilan surman tutkinta, johon seksuaalirikosoikeudenkäyntikin todellisuudessa liittyi, oli niin poikkeuksellinen, ettei julkisuutta ollut mahdollista välttää. Rikossyytteiden yksityiskohtia on aiemminkin julkaistu melko paljon mediassa. Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari on kirjoittanut oikeuskäsittelystä ansiokkaan jutun, joka on julkaistu Hymyssä ja hänen blogissaan Lasten tulisi välttyä tragediansa julkiselta pohdiskelulta, mutta toisaalta vaakakupissa painaa myös se mahdollisuus, että syytön ihminen on tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen törkeistä rikoksista. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on niin ikään merkittävä intressi, ja median on raportoitava oikeuslaitoksen toiminnasta.”

Miksi lähdit selvittämään tapausta?

”Seurasin Ulvilan murhan tutkintaa median välityksellä alusta lähtien. Kun Aueria alettiin epäillä, työskentelin oikeustoimittajana ja kävin jossain oikeudenkäynnissäkin. Murhatutkinnasta syntyi hyvin outo kuva, kun kävi ilmi että poliisit olivat haastatelleet Auerin lapsia johdattelevasti ja jopa painostavasti. Kun saatananpalvonta tuotiin esille ja mainittiin, että syyttäjä on turvautunut erään entuudestaan tietämäni äärikristityn eläkeläisen ’asiantuntemukseen’, syyttäjä oli koonnut murhajutun aineksista aivan käsittämättömän sopan. No, syytehän hylättiinkin hovioikeudessa, mutta kun seksuaalirikostuomio tuli eikä sen perusteluja kerrottu yleisölle, ajattelin, että sitä täytyy selvittää.”

Lue Ari Lahdenmäen Taksikuski.