Kuka Fennovoima-farssissa voi voittaa, Hanna Nikkanen?

14. lokakuu 2015, Ilkka Pernu

Kun Fennovoima perustettiin vuonna 2007, se oli avoin pieni yritys, jonka jalona tehtävänä oli tuoda vaihtoehto kahdelle isolle suomalaiselle energiayhtiölle ja vähentää riippuvuutta venäläisestä energiasta. Nyt se on riskialtis ja mammuttimainen suomalais-venäläinen energiahanke. Hanna Nikkasen Fennomania valottaa ydinvoimafarssin taustoja.

Hanna Nikkanen, Fennovoima on menettänyt rahoittajiaan moneen otteeseen, mutta se on aina pelastettu. Miksi sen ei ole annettu kaatua?

”Uskon, että hankkeen pelastajat suomalaisissa kunnissa, kuntien energiayhtiöissä ja ehkä maan hallituksessakin ovat uskoneet toimivansa oikein. He ovat nähneet markkinoiden myllerryksen ja omistajien lähtemiset tilapäisenä harmina: firma pääsee kyllä omilleen, kun sitä vähän tuupitaan.”
”Täytyy muistaa, että alla olivat Olkiluoto 3:n dramaattiset ongelmat ja Olkiluoto 4:n peruuntuminen: Fennovoiman kaatuminen olisi saattanut tarkoittaa sitä, ettei Suomeen rakenneta enää yhtäkään ydinvoimalaa. Sitä suuret puolueet tai elinkeinoelämän eliitti eivät halunneet, ja he olivat selvästi valmiit uhraamaan paljon varmistaakseen tämän hankkeen onnistumisen.”

Alussa Fennovoima oli hyvin erilainen yhtiö kuin nyt. Mikä muuttui?

”Tavallaan koko maailma hankkeen ympäriltä muuttui. Tuli globaali taantuma, joka karkotti sijoittajia. Tuli Fukushiman turma ja sen myötä Saksan energiakäännös, joka vei Fennovoimalta suuren kumppanin ja ajoi sen Rosatomin syliin. Uusiutuvat energianlähteet kehittyivät, valtioiden tuella, paljon odotettua nopeammin, mikä taas laski sähkön hintoja ja saattaa tehdä ydinvoimalan kaltaisista kalliista, hitaista, keskitetyistä energiaprojekteista pysyvästi kannattamattomia.”
”Fennovoima perustettiin sellaisessa maailmassa, jota ei yksinkertaisesti enää ole – ja Suomessa ollaan tajuamassa tätä muutosta varsin myöhään. Voimalahanke haluttiin kuitenkin pelastaa, vaikka markkinoilta ei enää löytynyt siihen tahtoa. Pelastajaksi löytyi venäläinen Rosatom. Samalla Fennovoima joutui luopumaan alkuvaiheen arvoistaan: avoimuudesta, länsimaisuudesta ja markkinalähtöisyydestä.”

Suuri osa Fennovoiman omistajia on kunnallisia energiayhtiöitä, eli investoinnista ovat päättäneet tavalliset valtuutetut. Jutussa he valittavat, että eivät tienneet, miten isoja riskejä kuntalaisten rahoilla ollaan ottamassa. Millaisia ne riskit ovat ja miten niitä ei huomattu?

”Fennovoima on mankalayhtiö, jossa osakkaat jakavat keskenään sekä tuotetun sähkön että kaikki riskit. Se eroaa tavallisesta osakeyhtiöstä erityisesti siinä, että omistajan taloudellisella vastuulla ei ole mitään ylärajaa. Yllätyskulut tai vaikkapa jonkin suuren rahoittajan konkurssi kaatuisivat muun muassa kuntien niskaan.”
”Valtuutetut ovat joutuneet päättämään investoinneista ilman riittävää tietoa, koska hankkeeseen liittyviä keskeisiä sopimuksia on käsitelty liikesalaisuuksina. Valtuutetut eivät ole esimerkiksi saaneet nähdä riskianalyyseja. Se on ristiriitaista, sillä uusi kuntalaki vaatii kuntapäättäjiä nimenomaan valvomaan kunnan sijoituksiin liittyviä riskejä, ja kieltää kunnilta ulkopuolisten lainojen takaamisen. Tänä vuonna kasvava joukko valtuutettuja on havahtunut siihen, että riskit ovat suurempia kuin heille annettiin ymmärtää. Moni teki päätöksensä puhtaasti oman puolueen suosituksen pohjalta.”

Venäläiselle rahalle olisi varmasti ollut muitakin ottajia. Miten Venäjällä suhtauduttiin Rosatomin ja Fennovoiman sopimukseen?

”Taloudellisesti vaikeat ajat ovat aiheuttaneet skismaa Venäjän energiaklaanien välillä ja muutenkin Putinin lähipiirissä. Öljy-yhtiö Rosneft kärkkyi Venäjän hyvinvointirahaston miljardilainaa, joka annettiinkin sitten Hanhikiven venäläisosakkaalle, Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voimalle. Myöhemmin Gazprom suuttui Fortumin yrityksistä koplata havittelemansa vesivoimalat Hanhikiven hankkeeseen, mikä kertoo Rosatomin ja Gazpromin välien viileydestä. Myös Rosatomin sisällä on vaikutusvaltaisia toimijoita, joiden mielestä Suomi sai voimalansa liian halvalla.”

Vihreät lähtivät hallituksesta Fennovoiman vuoksi syksyllä 2014. Juttusi mukaan hanke oli itse asiassa ollut vähällä kaataa Suomen hallituksen jo kesällä 2013. Mitä tapahtui?

”Jan Vapaavuori olisi halunnut antaa Rosatomin ja Fennovoiman liitolle hallituksen siunauksen jo ennen kuin se solmittiin – siis täydentää Fennovoiman vuonna 2010 saamaa periaatepäätöstä, jossa yhtiö oli vielä rakentamassa aivan toisentyyppistä reaktoria E.Onin kanssa, ilman uuden reaktorin hyväksyttämistä lain vaatimien prosessien kautta.”
”Juhannuksen 2013 tienoilla hallituspuolueiden puheenjohtajat ja Vapaavuori kävivät puhelinneuvottelun, jossa vihreät ja vasemmistoliitto ilmoittivat kaatavansa hallituksen, jos Vapaavuori saisi tahtonsa läpi. Maltillisempi pääministeri Jyrki Katainen neuvotteli sovun, ja lopulta periaatepäätöksen täydentäminen eteni hallitukseen ja eduskuntaan vasta kun Katainen oli lähtenyt Euroopan komissioon ja Alexander Stubb oli tullut tilalle. Se johti vihreiden lähtöön ja Stubbin hallituksen lamautumiseen – moni muistaa varmaan vielä viime talven perhepaketti- ja sote-sekoilut.”

Kuka Fennovoima-farssissa voi voittaa?

”Rosatom voi varmasti voittaa, sillä Suomessa toteutettava hanke on sille loistavaa PR:ää. Korttinsa pelasi hyvin myös rakennusyhtiö SRV:n Ilpo Kokkila, joka piti Fennovoima-kiinnostuksensa salassa vuosikaudet ja tuli osakkaaksi vasta, kun Rosatom todella tarvitsi apua – ja oli valmis palkitsemaan pelastajan avokätisesti.”

Lue Hanna Nikkasen Fennomania täältä.