Kolme ehdokasta Pienen journalistipalkinnon saajaksi

25. helmikuuta 2015, Anu Silfverberg

Hitaan journalismin yhdistyksen ja Long Playn jakama Pieni journalistipalkinto annetaan vuosittain hyvälle, ajattomalle lehtijutulle, joka on julkaistu koska tahansa. Voittaja saa perinteen mukaisesti palkinnoksi oman juttunsa lp-levyllä, näyttelijä Ville Tiihosen lausumana. Viime vuonna palkinnon vei Veikko Ennala reportaasillaan Jeesus tulee pian. Vuoden 2015 ehdokkaat on nyt julkistettu. Jutut ovat ilmestymisjärjestyksessä:


1. Timo Harakka: Spagettivatikaani (Image 3/1994)

Raadin perustelut:
Timo Harakan ansiokas EU-reportaasi alkaa samoilla sanoilla, jotka taannoin kuultiin Alexander Stubbin suusta ja jotka voisi tänä päivänä kuulla aika monen kreikkalaisen suusta: ‘Vittu mitä paskaa’. Juttu julkaistiin Imagessa kesällä 1994 kun Suomi valmistautui kansanäänestykseen EU-jäsenyydestä. Harakka raportoi suoraan EU:n ytimestä, Brysselin hallintorakennusten tunkkaisilta käytäviltä, jotka toivat hänen mieleensä Cumulus-hotellit ja Itä-Pasilan. Harakka seurasi läheltä, kun Suomen jäsenyysneuvottelijat taistelivat sokerikiintiön ja muiden tärkeiden asioiden puolesta ja vieraili salamyhkäisessä maatalousosastossa, joka tuohon aikaan käytti puolet koko EU:n budjetista maataloustukiaisiin. Juttu avaa EU:n koneiston kiemuroita tavalla, joka on EU:ta käsittelevissä lehtijutuissa vieläkin harvinaista. Hän nimittäin kirjoittaa EU:sta ymmärrettävästi, näkemyksellisesti ja viihdyttävästi. Spagettivatikaani on virkistävän ilkikurista ja kantaaottavaa journalismia. Nykyään tuskin yksikään lehti julkaisisi virkettä, jossa suositellaan vientiteollisuuden lobbarin työntämistä King Kongin peräpuikoksi. Harakka ei silti sorru viiden pennin euroskeptisyyteen. Hän näkee Brysselin arkisten absurditeettien taakse ja asettuu itsekin lopulta unionin kannattajaksi. Harakan EU-analyysi on yhä yllättävän ajankohtainen. Lukemisen arvoinen se olisi joka tapauksessa, koska parhaiden reportaasien tapaan teksti on täysin ajatonta.


2. Tuija Pallaste: Hyvä somali & paha somali
Nyt 11/2009

Raadin perustelut: Nyt-liiteen toimittaja Tuija Pallaste matkusti vuonna 2009 Somalimaahan Hargeisaan etsimään Abdia, jonka Suomi oli karkottanut tämän tehtyä useita rikoksia. Matkaseurana hänellä oli Kirkon ulkomaanavun asiantuntija Mahdi Abdile, joka matkasi entisille kotikonnuilleen hieromaan rauhaa. ”Mahdi tekee sitä, mitä jopa maahanmuuttokriitikot Suomessa sanovat arvostavansa: auttaa siellä, missä hätä on”, Pallaste kirjoittaa. Hyvä somali & paha somali yhdistää historian ja nykypäivän, isot yhteiskunnalliset kysymykset ja tunteita herättävät elämäntarinat samaan sujuvaan tarinaan. Pallasteen juttu oli ilmestyessään ajankohtainen, mutta kuuden vuoden jälkeen juttu ei ole vanhentunut oikeastaan lainkaan. Karkotetun nuorukaisen tapauksen kautta käsitellään Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ja karkotuskäytäntöjä, Somalian poliittista tilannetta, sodan seurauksia sekä ihmisen omia mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseensa. Päähenkilöstä ja hänen kohtalostaan rakennetaan monisävyinen kuva: nuoren Abdin epäluotettavuus oman tarinansa kertojana kuvataan hienovaraisesti. Ihmisen ei tarvitse olla läpeensä kunniallinen ansaitakseen kunnioittavan ja oikeudenmukaisen kohtelun, juttu tuntuu sanovan.


3. Oskari Onninen: Tulkoon valkeus
Ylioppilaslehti 5/2014

Raadin perustelut: Oskari Onnisen perusteellinen juttu kertoo korvavaloja kaupittelevan Valkeen Oy:n tarinan. Tulkoon valkeus selvittää perusteellisesti firman vaiheet ja tärkeimmät taustavaikuttajat ja käy läpi tuotteesta tehdyt tutkimukset ja ”tutkimukset”. Onninen osoittaa vaihe vaiheelta, että firman toiminta ei kestä päivänvaloa. Siinä missä korvavalokauppiaat ovat vieneet mediaa ja Tekesiä kuin pässiä narussa, Ylioppilaslehti ilmaisee olennaisen ääneen: Valkeen tuotteita myydään valehtelemalla. Kerronnan kepeys tasapainottaa raskasta aihetta: teksti vetää ja monimutkainen tarina saa jutussa selkeän muodon. Onninen kirjoittaa: ”Valkee rummuttaa sanomaansa ennen kaikkea mediassa, ei tiedekentällä. Se levittää tiedotteitaan maailman suurimman viestintäaggregaatin PR Newswiren kautta, antaa copypaste-toimittajien tehdä työt ja jakaa hedelmät sosiaaliseen mediaan.” Ylioppilaslehti ei sorru copypaste-journalismiin. Juttu perustelee itsensä rauhallisesti. Ei ole samantekevää, mitä positiivista ajattelua ja innovaatiota puhkuvat yrittäjät kaupittelevat, kun tuotetta tarjotaan sairauksien hoitoon. Jutun loppu kylmää: Yhdysvalloissa Valkee on jättänyt patenttihakemukset korvavalon käyttöön ”muun muassa deliriumin, syövän ja Alzheimerin taudin hoitamiseksi”.


Pieni kunniamaininta

Tänä vuonna annetaan myös poikkeuksellisesti Pieni kunniamaininta elämäntyöstä pienten uutisten saralla. Ehdolla ovat seuraavat toimittajat:

1. Tuomas Manninen (Ilta-Sanomat)

Raadin perustelut: Manninen kysyy jutuissaan olennaisia kysymyksiä (”Mitä ihminen voi tehdä?”) ja kertoo kauniilla sanoilla (”samanhupunnäköinen”) olennaisia asioita maailmasta (”Metro toimi koko ajan, vain pulu jäi epäkuntoon”). Jo yksin seuraavat kirjoitukset ovat kunniamaininnan arvoisia:
Miehen partakone ei sammunut – mikä neuvoksi?
Poliisi kuvasi mottiin jääneet mielenosoittajat - IS:n toimittajaakin epäiltiin mellakoinnista
Sankarinainen pelasti koiraa pelastaneen miehen, joka pelasti sankarinaisen, jotka pelastivat koiran
Aavevarpunen lenteli Lidlin myymälässä Helsingissä

Sarjassa ei ole tänä vuonna muita ehdokkaita.


Pieni journalistipalkinto -gaala pidetään Helsingissä, Sanomatalon Painobaarissa (Postikuja 2 ) tiistaina 10.3. klo 18.00. Tiivis ohjelma. Tilaisuudessa esiintyy myös Tuula Amberla. Vapaa pääsy.


Lisätietoja: Hitaan journalismin yhdistys, Antti Järvi: 050 585 7593
Long Play, Anu Silfverberg: 044 333 5574
www.longplay.fi