Kohu on peruttu

14. joulukuu 2017, Anu Silfverberg

Millä nimellä kutsut vuoden 2017 tapahtumia? Useita niistä on kutsuttu nimellä kohu.

Ehdotan uudenvuodenlupausta kaikille toimittajille. Sen voi ottaa myös luovan kirjoittamisen harjoituksena. Tai oikeastaan tämä on ihmiskoe.

Jos emme voisi käyttää sanaa kohu lainkaan, sanotaan vaikkapa vuoteen, mitä tapahtuisi?  Kun tekisi mieli kirjoittaa, että jostain ”syntyi kohu” tai jokin ”aiheutti kohun”, pitäisikin kiertää se esimerkiksi sanomalla, mitä on tarkalleen ottaen tapahtunut.

Ihmiskokeesta seuraisi ainakin seuraavaa: joidenkin juttujen julkaisua jouduttaisiin ehkä harkitsemaan pariin kertaan. ”Syntyi kohu” on usein koodikieltä sille, että juuri mitään ei oikeastaan ole tapahtunut. Uutinen on esimerkiksi se, että muutama henkilö on sanaillut Facebookissa. Jos sen noin kirjoittaa, herää tietysti kysymys, onko koko asiaa syytä julkaista.

Toinen syy on vakavampi. ”Kohu” on harvoin oikea ja tarkka kuvaus asioista. Se on helppo sana, jos ei viitsi esittää väitteitä maailmasta. Väittäminen vaatii varmuutta, mikä vaatii tietoa, mikä vaatii aikaa, ja niin edelleen. Kohu on uusi passiivi: asioita vain tapahtuu, tunteita herää. Sana peittää tekijyyden. Ilman sitä pitäisi kirjoittaa tarkemmin. Kuka teki? Mitä? Miksi?

Kohu keskittyy reaktioon, ei tietoon: huomio kiinnittyy tekojen ja tapahtumien sijaan tunteisiin ja julkiseen vastaanottoon.

Kun kieli on kyllin epämääräistä, asioiden mittasuhteet ja painoarvot menevät sekaisin. Kohu voikin käytännössä olla mitä tahansa. Tänä vuonna kohuja ovat lehtien mukaan ”synnyttäneet” ja ”luoneet” muun muassa seuraavat asiat: ET-lehden kolumni, karjalanpiirakka, alpakat sekä erään mallin laihtuminen – mutta toisaalta myös Ruotsin ajoneuvohallinnon tietovuoto, elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin harjoittama seksuaalinen ahdistelu, Turun Kupittaan sairaalan vanhusten pahoinpitely (”G1-kohu”), sekä tietenkin Yleisradion vuoden 2017 tapahtumat.

 

Tilaa Long Play joululahjaksi: https://www.longplay.fi/joululahja