Kiva kovaa vastaan

4. huhtikuu 2016, Ilkka Pernu

Vierailin helmikuussa Muhoksella sijaitsevassa koulukoti Pohjolakodissa, jossa puoli vuotta aiemmin oli surmattu työntekijä. Viime heinäkuussa kaksi karkuteille halunnutta 17-vuotiasta poikaa tappoi koulukoti Pohjolakodin yövahdin, ja Long Playn uusin juttu Kaikki paha tapahtuu öisin kertoo surman taustoista.
Surman syitä on haettu monesta suunnasta, muun muassa työntekijöistä. Nettikeskusteluissa epäiltiin jo seuraavana päivänä, että työntekijät olisivat ajaneet pojat niin ahtaalle, että nämä eivät nähneet muuta vaihtoehtoa kuin tappaa. Väite on tietysti kohtuuton. Vai onko sittenkään? Aiemmin väkivalta on ollut suomalaisissa koulukodeissa – Muhoksellakin – arkipäivää.
Vuoteen 1965 asti lapsia sai piiskata luvan kanssa, ja entiset koulukotinuoret ovat kertoneet, ettei hakkaaminen suinkaan loppunut lakimuutokseen. Koulukotien työntekijät tunnettiin ankarina miehinä, joiden yksioikoiset kasvatusmenetelmät perustuivat fyysiseen uhkaan ja simputukseen.
Ajat ovat muuttuneet. Vuonna 2008 voimaan tullut tiukka lastensuojelulaki kieltää työntekijöiltä monia aiemmin sallittuja rajoitustoimia. Lasta saa pitää kiinni vain harvoissa tilanteissa. Lastensuojelun käsikirjan mukaan se on ”viimesijainen keino, johon saa ryhtyä vain, jos se on välttämätöntä”.
Alalla on yhä vanhan koulukotimaailman kasvatteja, jotka haikailevat menneeseen. He uskovat, että nykymeno, jossa raivoavaa lasta ei saa ottaa kiinni, on kestämätön: nuoret eivät enää kunnioita aikuisia, ja työntekijöiden kaikki aika menee paperien pyörittelyyn.
Väkivallan käyttö koulukodeissa on kielletty, mutta Long Playn juttuun haastattelemani ihmiset kertoivat väkivallalla uhkailusta ja sanallisesta alistamisesta.

Pohjolakoti ja muut sijaishuollon paikat ovat kyllä yrittäneet pyristellä eroon vanhoista asenteista ja päivittää työmetodit vastaamaan nykyaikaa.
”Autoritäärinen johtaminen ei ole vuotta 2016. Lapseen pitää uskoa, vaikka kyseessä olisi kymmenes sijoitus”, sanoi ohjaaja Heikki Vieresjoki helmikuussa Muhoksella. Hän vastaa Pohjolakodin sijaishuoltoyksiköstä Kuuselasta. Vieresjoki vaikutti joviaalilta tyypiltä, jota ei kuitenkaan tee mieli suututtaa. Jykevästä miehestä huokui varmuus ja ammattitaito. ”On menty jo aiemmin vikaan, jos pitää ottaa kiinni”, hän sanoi.
Vieresjoki ei usko uhkailuun ja uhkaan. Hän kertoi perehtyneensä dialogiseen ohjaukseen. Menetelmässä lastensuojelun työntekijä ei laita kovaa kovaa vastaan, vaan yrittää kuunnella raivoavaa nuorta. Ohjaajan täytyy reagoida tilanteeseen ja muuttaa omaa toimintaansa tarpeen vaatiessa. Se vaatii tilanteenlukutaitoa ja improvisointia.
Kuitenkin koulukodissa tulee usein tilanteita, joissa pelkkä puhe ei auta. Silloin on pakko ottaa kovat keinot käyttöön. Sellainen tilanne oli Vieresjoellekin tullut vain pari päivää aiemmin. Ohjaajat eivät voi olla aina kivoja kavereita.
Lastensuojelussa työskentelevät ovat pelänneet, että Muhoksen kaltaisia väkivallantekoja tulee lisää. Viime viikolla Lounais-Suomen poliisi tiedotti, että ulvilalaisessa lastensuojelulaitoksessa alle 15-vuotias poika oli myöhään torstai-iltana pahoinpidellyt ohjaajan sairaalakuntoon. Poika poistui paikalta työntekijöiltä anastamallaan autolla.