Kauhea tapaus

23. maaliskuuta 2017, Hanna Nikkanen

HELSINGIN SANOMAT kertoi eilen Itä-Uudenmaan poliisin Facebook-tiedotteen perusteella, että vantaalaisen koulun oppilaita ahdistaa Venäjältä peräisin oleva Blue Whale -itsemurhapeli. HS siteerasi tiedotetta: ”Pelaaja suorittaa haasteina erilaisia tehtäviä 50 päivän ajan. Tehtävät saattavat olla viiltelyä, raakojen kauhuelokuvien katselua, autojen edessä makaamista ja niin edelleen.”

Mutta mitä oikeastaan tiedämme Blue Whale -itsemurhapelistä?

  • Siitä leviävät huhut pelottavat lapsia ja nuoria eri puolilla maailmaa.
  • Sen on väitetty vaatineen 130 nuoren hengen entisen Neuvostoliiton alueella, mutta tiedolle ei ole esitetty uskottavaa lähdettä.
  • Itä-Uudenmaan poliisin mukaan nuoret yhdessä vantaalaiskoulussa olivat eilen kuulleet pelistä ja ahdistuneet. Poliisin mukaan peliä ei kuitenkaan tiedetä pelatun Suomessa.

Eli poliisin mukaan havaittu on pelkoa – ei itsemurhapeliä.

Iltalehti

Iltalehden tämänpäiväisen lööpin jälkeen peliä varmasti ainakin pelätään. ”Itsemurhapeli levisi Venältä Suomeen”, lööppi kuuluu. Kenenkään suomalaisen ei kuitenkaan tiedetä peliä nähneen, eikä poliisin mukaan sitä siis ole täällä pelattu.

ILMIÖN MEMEETTINEN leviäminen tarkoittaa sitä, että jokin idea tarttuu henkilöltä toiselle ilman yhtä keskeistä levittäjää. Lasten kauhukertomukset ja ketjukirjeet ovat meemejä, ja koululaisten parissa leviävä tarina itsemurhapelistä on selvä meemi.

Emme tiedä, onko olemassa itsemurhapeliä, joka levittää itseään internetissä. Mutta nuorten itsemurha-aaltoja on tutkittu paljon ja niiden tiedetään leviävän memeettisesti. Tutkituissa tapauksissa leviämisen siemen ei ole ollut VKontakte tai WhatsApp vaan aikuisten maailma: opettajat, vanhemmat, perinteiset tiedotusvälineet.

Uutiset itsemurhista tuottavat lisää itsemurhia. Uutiset itsemurha-aalloista tuottavat vieläpä erityisen paljon lisää itsemurhia. Kun meemi on lähtenyt leviämään, aikuisten kauhistelu ja päivittely pahentaa tilannetta.

Tyypillinen itsemurha-aalto jää paikalliseksi, koska siitä ei kerrota julkisuuteen eikä memeettistä leviämistä tapahdu yhden koulun tai kaveripiirin ulkopuolelle.

Juuri poliisin ja toimittajien varomaton toiminta voi aiheuttaa itsemurha-aaltoja.

(Aihetta käsitellään minun ja Anu Silfverbergin vuonna 2012 kirjoittamassa jutussa Uskomaton murhenäytelmä. Siinä kerrotaan esimerkiksi Walesin Bridgendin itsemurha-aallosta, joka vei 25 nuoren hengen yhdeksän vuotta sitten.)

TAPPAJAKLOVNIPANIIKISTA ON vasta viisi kuukautta. Ensin tuli kauhutarinoita maailmalta. Pellepaniikki levisi koululaisten WhatsApp-ryhmissä ja välituntipuheissa, ja pian viestimet toistelivat pahimpia tarinoita. Seuraavaksi jokunen klovniksi pukeutunut hiipi muutamalla suomalaispaikkakunnalla pelottelemassa ihmisiä. Poliisi varoitteli asiasta, tuli lisää lööppejä ja lisää pelkoa.

Lapset ovat aina nauttineet jaettujen pelkotilojen villitsemisestä (terveisiä vain Merjalle, joka opetti minua pelaamaan spiritismiä itävantaalaisen kerrostalon häkkikellarissa), mutta aikuisten toiminta kaatoi bensaa klovnihysterian kipinään.

Ja ainakin hetkeksi julkisuus teki kauhutarinasta oikeasti vaarallisen. Ei pelotteluilmiötä olisi syntynyt ilman lööppejä.

BLUE WHALE -pelin alku on voinut olla netin meemikauhuun erikoistuneilla creepypasta-palstoilla, joilla parhaiden pelottelujuttujen ympärille syntyy fanikulttuuria, tribuuttivideoita, nettisivuja. Tarinoista tulee tavallaan totta, kun tuhannet käyttäjät uskovat niihin ainakin puolitosissaan ja osallistuvat juttuihin liittyvään leikkiin.

Kauhuviihteen idea on, että omassa pelossa vellominen on sekä nautinnollista että hirveää. Murrosiässä pelon lietsonta tuntuu olevan parhaimmillaan. Perinteisten kauhuelokuvien tilaa on viime vuosina vallannut creepypasta-kulttuuri, mikä ei toki ole ongelmatonta: kauhuelokuvan katsoja tekee itse päätöksen kauhulle altistumisesta, mutta netissä leviävät tarinat tavoittavat myös ihmisiä, jotka eivät pidä kauhusta, eivät ymmärrä jutun juonta tai ovat liian nuoria käsittelemään näkemäänsä.

Tosielämän seuraamuksiakin on ollut. Toukokuussa 2014 kaksi 12-vuotiasta yhdysvaltalaistyttöä yritti puukottaa ystävänsä hengiltä, koska tyttöjen mukaan (joista ainakin toinen kärsi vakavista mielenterveysongelmista) creepypasta-hahmo Slender Man toivoi sitä.

Se oli kauhea tapaus. Mutta aikuisen ei pidä tempautua mukaan pelkäämään Slender Mania, tappajaklovneja tai Blue Whalea.