Kansalaisaloite eutanasiasta voi tällä kertaa onnistua

8. marraskuu 2016, Antti Järvi

Kun SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta oli kahdeksanvuotias, hänen perheensä muutti Karjaan ainoaan hissilliseen kerrostaloon. Tytöstä oli mahtavaa ajella hissillä ylimpään kerrokseen ja takaisin. Kerran hissi kuitenkin pysähtyi. Talon lapset olivat painelleet hälytysnappia niin usein, että kukaan ei ottanut hälytystä tosissaan: tyttö sai odottaa apua pitkään.

Kokemuksen jälkeen Feldt-Ranta ei uskaltanut laittaa oman huoneen tai vessan ovea kiinni. Aikuisena pelko ei enää ole niin vakava, mutta hän välttelee yhä ahtaita ja suljettuja paikkoja. Feldt-Ranta on sairastanut mahasyövän kaksi kertaa, joten hänellä on kokemusta siitä, millaista on maata paikoillaan kykenemättä liikkumaan. Siihen ahtaan paikan kammo hänen omassa mielessään rinnastuu.

Long Playn jutussa Lähtö kansanedustaja kertoi kokemuksistaan näin: ”Olen miettinyt, mikä on sellainen kunto, milloin en enää itse haluaisi elää tai kokisin elämän kärsimykseksi. Olen ollutkin sellaisessa kunnossa hetkellisesti. Jos se olisi jäänyt pysyväksi olotilaksi, olisin pyrkinyt pitämään olotilan mahdollisimman lyhyenä.”

Samaan tapaan puhui viime viikonloppuna entinen kokoomuksen kansanedustaja Iiro Viinanen, joka sairastaa Parkinsonin tautia. Viinanen kertoi STT:n haastattelussa nähneensä sairaaloissa lukuisia ihmisiä, jotka ovat maanneet vuosia ymmärtämättä, missä ovat.

”Olen ajatellut myös omia leikkauksen jälkeisiä kiputilojani. Jos ei toivoa hengissä pysymisestä olisi, olisin valmis miellyttävään ruiskeeseen ja päättämään kulkuni maan päällä”, hän sanoi.

Iiro Viinanen on yksi viidestä entisestä kansanedustajasta, jotka tällä viikolla alkoivat kerätä nimiä eutanasian sallimiseen tähtäävään kansalaisaloitteeseen.

Asiaa on yritetty aiemminkin tuoda kansalaisaloitteilla eduskuntaan. Kolme vuotta sitten eutanasia-aloite keräsi yhteensä 10 016 kannatusilmoitusta, viime keväänä saldoksi jäi 7 747 ilmoitusta.

Tällä kertaa tilanne on kuitenkin hyvin erilainen. Kansalaisaloitteen taustajoukot ovat nimekkäitä, ja lisäksi enemmän tai vähemmän kärttyisiä vanhoja herroja. Aloitteen panivat vireille armokuolemaa aiemminkin puolustaneet Iiro Viinanen ja Esko Seppänen. Lisäksi vastuuhenkilöiksi liittyivät Ilkka Taipale, Osmo Soininvaara ja Henrik Lax.

He ovat keränneet aloitteensa taakse 81 kannattajaa tieteen, kulttuurin ja talouselämän maailmasta. Joukossa ovat muiden muassa Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin, kirjailija Jörn Donner, Suomen Pankin ex-pääjohtaja Sirkka Hämäläinen, elokuvaohjaaja Antti Jokinen, juontaja Vappu Pimiä, näyttelijä Jasper Pääkkönen ja Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen.

Kaikesta näkee, että tällä kertaa ollaan liikkeellä tosissaan. Taustajoukot ovat myös tarvittaessa valmiita mobilisoimaan allekirjoituksen kerääjät sinne, missä ihmiset liikkuvat, Esko Seppänen kertoo.

Kansalaisaloitteeseen vaaditaan 50 000 allekirjoitusta, ja aikaa niiden keräämiseen on kevään loppuun asti. Tiistaiaamuna 8. marraskuuta aloitteella oli yli 4 550 allekirjoittajaa.

Kuolinavusta on puhuttu Suomessa 1960-luvulta asti, mutta yhteiskunnallinen keskustelu ei ole ollut kovin laaja-alaista. Sitä ovat pitäneet yllä kourallinen eutanasian puolustajia ja vastustajia. Puolueet ovat olleet asiassa vaitonaisia, eutanasiaa kannattavia vihreitä ja sitä vastustavia kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta.

Nyt vaikuttaa siltä, että keskustelu on monipuolistumassa ja samalla asenneilmasto on muuttumassa kuolinavulle myönteisemmäksi. Entistä suurempi joukko sekä lääkäreitä ja lainsäätäjiä suhtautuu myötämielisesti eutanasian sallimiseen. Yksi kantaansa muuttaneista on Long Playn haastattelema Maarit Feldt-Ranta. Ennen kuin hän sairastui itse, hänen kantansa eutanasiaan oli kielteinen. Nykyään hän suhtautuu siihen varovaisen myönteisesti.

”Toki lainsäätäjänä ymmärrän, että on helppo laittaa rasti johonkin ruutuun, mutta sen jälkeen kun siitä aletaan tehdä lainsäädäntöä, on monia näkökulmia, jotka pitää käydä läpi”,  hän sanoi Long Playlle lokakuussa.

”Maailma on kuitenkin täynnä kompleksisia asioita, joten se ei voi olla perusteena mahdollisen eutanasialain tyrmäämiselle tai keskustelun välttämiselle.”