Google-syrjäytyneet

27. helmikuuta 2013, Ilkka Pernu

Eräs tamperelainen äidinkielen opettaja on törmännyt ongelmaan: hänen yläkouluikäiset oppilaansa lamaantuvat internetistä löytyvän tiedon edessä.
”Hakusanaksi kirjoitetaan usein koko tehtävänanto, ja sitten ihmetellään, kun ei löydy mitään. Osalla on vaikeuksia myös erottaa hakutuloksien joukosta käyttökelpoisia lähteitä. Yleensä tyydytään kolmeen ensimmäiseen hakutulokseen.”
Outoa. Miten internetin kehityksen kanssa samaan tahtiin varttuneilla nuorilla – niin sanotuilla diginatiiveilla – voi olla suuria vaikeuksia medialukutaidon kanssa? Tamperelaisopettaja ei ole huolinensa yksin. Saman toteaa kasvatustieteilijä Carita Kiili viime elokuussa tarkastetussa väitöskirjassaan.
Kiilin mukaan tiedonhaun ongelmien lisäksi suuria vaikeuksia tuottaa lähdekritiikki. Osa hänen tutkimuskohteena olleista lukiolaisista ei arvioinut lainkaan lukemaansa.
Diginatiivit vaikuttavat olevan todella hukassa. Se on yksi syy, miksi Totuuksien tavaratalo piti tehdä.

Jutussa kerrotaan internetin vaihtoehtosivustoista, jotka tarjoavat perinteisen median välittämistä uutisista poikkeavia näkemyksiä, kuten salaliittoteorioita. Niissä väitetään faktoina muun muassa seuraavia asioita: ilmastonmuutos on huijausta, rokotukset ovat hengenvaarallisia, koulusurmat ovat lavastettuja ja aids levitettiin tahallaan homoihin. Usein informaatio tarjotaan uskottavan näköisessä paketissa. Magneettimedia-lehti muistuttaa ulkoisesti oikeaa sanomalehteä, jollaisten sisältöihin on ollut tapana uskoa. Internetissä uskottavuus on vielä vaivattomampaa saavuttaa. Ilmaisten ja helposti muokattavien blogialustojen avulla oman nettisivun saa muistuttamaan perinteisten uutisvälineiden verkkosivuja.
Taitavasti ja viihdyttävästi tehtynä propaganda onnistuu selittämään maailmaa houkuttelevammin kuin tylsä totuus.
Salaliittoteorioita ja medialukutaitoa tutkineet Demos UK:n tutkijat Jamie Bartlett ja Carl Miller toteavat raportissaan, että brittinuorten lähdekritiikki on onnetonta. Teinit pitävät Youtubea ja Googlea huomattavasti luotettavampina tietolähteinä kuin vaikkapa The Guardian -sanomalehteä tai maan hallitusta.
Medialukutaidottomiin nuoriin on helppo syöttää väkivaltaisia ja radikaaleja ajatuksia. Ja verkossa medialukutaitoa koetellaan jatkuvasti. Esimerkiksi Loose Change -elokuva (jossa pyritään todistamaan, että syyskuun 11. päivän terrori-iskut olivat Yhdysvaltojen hallituksen järjestämiä) on hyvä osoitus siitä, että salaliittoteoreetikot ovat lähteneet aktiivisesti haastamaan virallista kertomusta. Elokuvan suosio osoittaa, että siinä on myös onnistuttu.

Mitä valheen ja hölynpölyn levittämiselle sitten pitäisi tehdä? Ei ainakaan lisätä kontrollia ja sensuroida internetsisältöjä, Bartlett ja Miller toteavat. He ehdottavat koulutuksen kehittämistä: nuoriin pitäisi juurruttaa terve epäilys verkosta löytyvää informaatiota kohtaan.
Samaa mieltä ovat suomalaiset tutkijat. Kyseessä on todellinen yhteiskunnallinen ongelma, sillä nuoret ovat medialukutaidossa epätasa-arvoisessa asemassa.
Ongelmat kasautuvat tietyille opiskelijoille. Heillä iso osa opiskeluajasta kuluu tiedonhakuun, ja lopulta he eivät edes ymmärrä lukemaansa. Kun lähdekritiikkiä ei ole, ei ole eväitä tunnistaa valhetta. Medialukutaidossa syrjäytyminen voi johtaa syrjäytymiseen muussakin elämässä.
Toivottavasti tätä pohditaan nyt myös opetushallituksessa, jossa parhaillaan uusitaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Suunnitelma valmistuu ensi vuoden loppuun mennessä.
Äidinkielen opettajat eivät halua kantaa vastuuta yksin. Äidinkielen opettajain liiton mielipide on se, että tiedonhakua ja taitoja, joilla arvioidaan tiedon pätevyyttä, on opiskeltava aivan kaikissa oppiaineissa.
Youtube-videoita kun katsotaan jokaisella tunnilla.

Lue Ilkka Pernun juttu salaliittoteoreetikoista: Totuuksien tavaratalo