Vuoden 2015 tapahtumat

Pitkät - LP 42

Suomeen tuli viime vuonna ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Pian alkaa naisten ahdistelu, maahanmuuton vastustajat varoittivat. Sitten tapahtui jotain.

Poliisi ehti tiedottaa uudenvuoden juhlinnan sujuneen Helsingissä rauhaisasti, mutta Kölnistä kantautuneiden uutisten jälkeen kertomus muuttui täysin. Samaan aikaan Vihdissä paikallisten tyttöjen ahdisteluepäily repi pientä paikkakuntaa. Tapaus synnytti kaksi katupartiota, mielenosoituksia, kollektiivisen anteeksipyynnön, keskenään täysin ristiriitaisia uutisia sekä Facebook-huhujen kierteen, jossa kukin vuorollaan leimattiin valehtelijaksi.

 

KUN SUOMEN PUNAISEN RISTIN työntekijä Anna Länsitie tuli uudelle työpaikalleen Vihtiin 28. syyskuuta 2015, vastassa oli kaaos. Sisäministeriö oli vastikään päättänyt, että Vihdin Hopeaniemen vanhaan kuntoutuskeskukseen avataan vastaanottokeskus noin 150 ihmiselle. Rakennus oli ollut tyhjillään vuodesta 2013, ja nyt se oli pölyinen ja siivoton. Länsitie oli ainoa työntekijä, apunaan hänellä oli vain vapaaehtoisia. Työntekijät tulisivat vasta asukkaiden jälkeen. Tietokoneita tai työpuhelimia ei ollut lainkaan, ja niidenkin saamiseen menisi viikkoja. Ensimmäiseksi vapaaehtoiset alkoivat raivata ja siivota paikkoja ja kantaa patjoja huoneisiin.
Keskuksen johtajaksi palkattu Länsitie totesi, ettei Hopeaniemeä voinut vielä avata. Mutta Torniossa bussit olivat jo lähtövalmiina. Muuta ei voinut.
Tilojen siivottomuus oli kuitenkin pulmista pienin. Samana päivänä Länsitielle valkeni, että Vihdin kunnanhallitus oli elokuun lopussa äänestänyt, ettei kuntaan haluta vastaanottokeskusta.
Länsitie päätti olla tiiviisti yhteydessä kuntapäättäjiin ja järjestää viipymättä keskustelutilaisuuden, jossa paikallisten pelkoja käsiteltäisiin.
Ennen turvapaikanhakijoiden saapumista Facebookin ”Vastustamme Vihtiin kaavailtua vastaanottokeskusta” -ryhmässä kirjoitettiin:
Mitenkäs me järjestämme tämän Hopeaniemen mielenilmauksen? Ehdotan, että jo huomen aamusta saisimme pienen porukan pitämään vahtia Hopeaniemen läheisyydessä. Itse pääsisin vuorotyöläisenä menemään. Kuka lähtisi mukaan?
Voisimme sitten laittaa Faceen ilmoituksen, kun pakolaisia alkaa tulla. Sitten voisi isompi porukka hankkiutua paikalle. Nykyäänhän pakolaisia kuljetellaan Suomen sisällä ihmissalakuljetuksen tyyliin kansalaisilta salassa. Emme siis saa tarkkaa tietoa, milloin pakolaiset saapuvat. Tämä on ymmärrettävää ottaen huomioon valtiovallan toiminnan maanpetturillisen luonteen. Ja laittomuuden varsinkin Vihdin osalta. Vihdissähän demokraattisesti valittu kunnanhallitus otti kannan, että Vihtiin ei vastaanottokeskusta tule. Nyt on aika antaa kunnon muistutus siitä, mitä kansan tahdon polkemisesta seuraa!
Tekstin oli kirjoittanut Panu Huuhtanen, 46-vuotias vihtiläinen mies, joka työskentelee yövuoroissa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa palvelutalossa, jonka asukkaat tarvitsevat apua liikkumiseensa ympäri vuorokauden. Jo seuraavana päivänä hän istui Vihdin Oravalan risteyksessä taitettavalla jakkaralla vieressään kyltti, jossa luki yksinkertaisesti ”EI”.
Sosiaalisessa mediassa Huuhtanen ja muut vastaanottokeskuksen vastustajat palasivat aina uudelleen yhteen asiaan: kunta oli äänestänyt vastaanottokeskuksen perustamista vastaan, mutta silti se oli avattu.
Heidän mielestään päätös oli laiton. Sellainen se ei tosiasiassa ollut. Kuntia kyllä varsinkin aluksi kuultiin ja keskustelutilaisuuksia järjestettiin, mutta käytännössä päätökset eivät olleet niiden käsissä eivätkä kuntien äänestykset olleet millään muotoa velvoittavia. Vastaanottokeskusten avaamisesta päätti sisäministeriö. Vihdissä vastustajat kuitenkin kokivat, että heille oli valehdeltu. Kun bussit 29. syyskuuta ajoivat vasta-avatun Hopeaniemen pihaan, kyydissä olivat myös sairaanhoitaja Rafid sekä psykologian tohtori Hayder. Perheensä miehet olivat joutuneet jättämään Irakiin. Vaikka he ovat kotoisin samasta maakunnasta, he tutustuivat vasta Suomessa. He olivat kulkeneet tänne samoja reittejä hieman eri aikaan: meren yli Turkista Kreikkaan kiikkerillä veneillä, sitten maanteitse Euroopan halki Ruotsin ja Suomen rajalle Tornioon, poliisin jonoon.

SYYSKUUSSA 2015 noin 168 000 ihmistä ylitti Välimeren päästäkseen Eurooppaan. Se oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Suomeen saapui tuon kuun aikana 11 000 turvapaikanhakijaa, kolmasosa kaikista koko vuoden aikana tänne tulleista.
Suurin osa pakolaisista oli nuoria irakilaismiehiä.
Tilanteeseen ei ollut osattu varautua. Suomesta olivat vähällä loppua majoituspaikat, avustustyöntekijät ja bussit. Vastaanottokeskusten puhelimet soivat tauotta, ja jossain vaiheessa niihin ei enää vastattu, koska kukaan ei ehtinyt.
Siinä missä virallinen koneisto käynnistyi yskien, vapaaehtoiset toimivat hämmästyttävän vauhdikkaasti. Monissa vastaanottokeskuksissa käytännön järjestelyt hoidettiin lähes täysin vapaaehtoisten voimin. Spontaanisti syntyneissä Facebook-ryhmissä aiemmin toisilleen tuntemattomat ihmiset, lähinnä keski-ikäiset naiset, lähettelivät toisilleen viestejä: nyt on pohjoisesta tulossa yöjuna, jossa matkaa lapsia vähissä vaatteissa, täältä saa ihmisten tuntomerkit, kuka ehtii vastaan? Kun Helsingin poliisitalon edessä jonotti kylmissään ihmisiä, viestintä sosiaalisessa mediassa tuotti kaikille vällyt ja kupin kuumaa alle tunnissa. Villasukkia neulottiin ja kenkiä kerättiin. Vaatekeräykset täyttyivät osin tamineista, joilla ei ollut mitään käyttöä; niitä vietiin kaatopaikoille kasoittain.
Myös Vihdissä ryhdyttiin hommiin. Innostuneet vapaaehtoiset keräsivät vaatteita ja auttoivat vastaanottokeskuksen valmisteluissa. Suvaitsevaisen Vihdin näkyvin edustaja asukkaiden lukuisissa Facebookin ryhmissä oli Solja Pistol, joka riensi Hopeaniemeen jo ensi päivinä.
Keskiviikkona vastaanottokeskuksen juuri avauduttua hän kirjoitti Vihdin Uutisten Facebook-sivuilla:
Hopeaniemen hätämajoitus-/vastaanottokeskuksessa tarvitaan vapaaehtoisia!! Sinne on nyt tullut 2 bussillista turvapaikanhakijoita. – – Vapaaehtoisille on suunniteltu näin aluksi lyhyet vuorot klo 9–12, 12–15 ja 15–18. Itse aion tehdä ”pitkää päivää”, koska siellä on aivan hirmuinen kiire! Lauantaille olen vasta ensimmäinen vapaaehtoinen, lisää tarvitaan!!
Valtakunnanjulkisuudessa innokkaat auttajat jäivät kuitenkin vähemmälle huomiolle, sillä samaan aikaan nationalistinen liikehdintä kasvoi eri puolilla Suomea. Rajat kiinni -liike järjesti näyttäviä mielenilmauksia, Soldiers of Odin lähti kaduille Kemissä ja levisi sieltä nopeasti kaikkialle Suomeen.
Äkkiä Suomessa vastustettiin Yleisradiota sekä Punaista Ristiä. Niiden katsottiin asettuneen turvapaikanhakijoiden puolelle.
Lahden Hennalassa Punaisen Ristin ylläpitämän vastaanottokeskuksen edessä mielenosoittajat ampuivat lapsiperheitä kuljettanutta bussia ilotulitteilla ja viskoivat kiviä Punaisen Ristin työntekijän päälle. Yksi mielenosoittaja oli pukeutunut Ku Klux Klan -kaapuun.
MV-lehti ja sen kaltaiset avoimen rasistiset verkkosivut ennustivat seksuaalirikollisuuden valtavaa kasvua, joka olisi väistämätöntä, koska raiskaaminen kuului tulijoiden kulttuuriin ja uskontoon.

MARRASKUUN SEITSEMÄNTENÄ päivänä Vihdin S-marketin edessä tapahtui jotain.